Koululaisten säteilevä tulevaisuus?

Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet

 

Tietokirjailija Erja Tammisella on tärkeää ja ajankohtaista asiaa koululaisten kännykän käytöstä.

 

Yleisradion pääuutislähetyksessä 11.8. kerrottiin koulujen alkamisesta ja muistutettiin lasten vanhempia ”lapselle niin välttämättömän” älypuhelimen hankkimisesta. ”On se niin tarpeellinen”, kommentoi lähetyksessä hymyilevä kännykkäkauppias.

Siitä, että lasten tulisi rajoittaa kännykänkäyttöä, ei mainittu mitään. Tällainen linja uutisoinnissa aina koulujen alkaessa on toistunut lähes koko Lauri Kivisen pääjohtajakauden. Kivisen edellinen työnantaja on Nokia ja Suomessahan tunnetusti hyväveliverkostot toimivat.

Yle ei ole ainoa, joka on nostanut otsikoihin lapset ja älypuhelinkaupan tarpeet. Lapset ovat matkapuhelinteollisuudelle tärkeä markkinoinnin kohderyhmä.

Joka vuosi uudet potentiaaliset asiakkaat aloittavat koulutien ja ”turvallisuuteen ja tavoitettavuuteen” on osattava vedota juuri oikealla hetkellä.

Helsingin Sanomat julkaisi 10.8. koulujen alkamisen kynnyksellä ”Kännykkä voi kertoa lapsen liikkeet”-artikkelin. Vanhemmat
saavat siis halutessaan selville älypuhelinta kantavan lapsen liikkeet muutaman metrin tarkkuudella. Hienoa tekniikkaa.

Olisiko ostopäätöstä harkitseville lasten vanhemmille pitänyt kertoa jotakin muutakin, kuten lasten matkapuhelimen käyttöön liittyvistä mahdollisista riskeistä?

Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) luokitteli toukokuussa 2011 radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz-300 GHz ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”, luokkaan 2B.

The Lancet Oncology -tiedelehdessä julkaistussa IARC:n monografiassa painotettiin lasten erityistä herkkyyttä ja varovaisuusperiaatteen noudattamista. Artikkelissa korostettiin, että niinkin pieni asia kuin handsfreen käyttö, voi merkittävästi vähentää
päähän kohdistuvaa säteilyaltistusta.

Myös Säteilyturvakeskus muistutti tammikuussa 2009, että lasten ei ole hyvä pitää kännykkää lähellä kehoa. Lasten vanhemmille ja lapsille tärkeätä tietoa.

Monet lääkärijärjestöt, viranomaistahot ja tutkijat ovat toistuvasti tuoneet esille tosiasioita lasten suuremmasta riskistä ja altistumisen mahdollisista seurauksista.

Amerikkalainen lastenlääkäriyhdistys vaatikin juuri tiukentamaan kännykkäsäteilyn turvanormeja. Lapsethan käyttävät yhtä voimakkaasti säteileviä matkapuhelimia kuin aikuiset, vaikkakin kännykät ovat usein lapsen pään muotoon suunniteltuja pienempiä muumipuhelimia.

Lapsen päähän imeytyy säteilyä keskimäärin yli kaksinkertaisesti aikuisen päähän verrattuna. Luuytimen kohdalla säteilyä absorboituu kymmenkertaisesti. Luuydin on tärkeä verisoluja tuottava elin. Lapsen immuniteetti on vielä kehittymätön ja elinikäinen altistumisaika pidempi kuin aikuisilla. Pitäisikö näitä asioita mainostaa?

Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski oli yhtenä asiantuntijana IARC:n paneelissa. Hänen lisäkseen muutama 30 asiantuntijasta olivat vielä nykyistä tiukemman luokituksen ”todennäköisesti karsinogeeninen” kannalla.

Leszczynski kirjoitti äskettäin The Washington Times Communities -lehden kolumnissa, että IARC:n päätöksestä ja varovaisuusperiaatteesta pitäisi muistuttaa toistuvasti kuten UV-säteilyn syöpävaaran kohdalla toimitaan.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Lasten ”tavoitettavuus ja turvallisuus menevät uutisoinnissa edelle paitsi Lauri Kivisen luotsaamalla Ylellä, myös siis Helsingin Sanomilla, jossa julkaistaan Suomen suurimmat ja kauneimmat kännykkämainokset.

Esitän uutisointiin uusia pelisääntöjä. Piilomarkkinointiin olisi puututtava. Lasten ”tavoitettavuudella ja turvallisuudella”- teollisuuden vahvimmilla argumenteilla – ei pidä rahastaa. ”

Turvallisuus” terveysvaikutusten näkökulmasta alkaa näyttäytyä yhä kiistanalaisemmassa valossa. Aivokasvaintapausten määrän hienoinen kasvu näkyy esimerkiksi Little & al. (2012) seurantatutkimuksessa.

Älypuhelin lapsen käyttöön on mielestäni älytön uutinen. Tarpeiden luomisen tekee kyseenalaiseksi sekin, että älypuhelimessa on toimintoja, joiden ansiosta älypuhelin säteilee enemmän kuin tavallinen kännykkä.

Wlan-toiminto (= langaton laajakaista) voi jäädä päälle, samoin joissakin älypuhelimissa oleva tukiasematoiminto. Älypuhelimen koneisto voi myös tuottaa yli 0,4 µT suuruisen magneettikentän, jonka IARC luokitteli jo 2001 lapselle mahdollisesti karsinogeeniseksi, samaan luokkaan 2B, kuten nyt radiotaajuudetkin.

Teknologian turvallisemmista kulutustottumuksista ja käyttötavoista olisi aiheellista kertoa ykkösuutisena tai aina rinnalla, kun lasten matkapuhelimenkäytöstä uutisoidaan.

Lopuksi, vallitsevia journalistia tapoja uhmaten, laitan vapaasti kaikkien luettavaksi ja jaettavaksi viimeisimmän tietokirjani:

”Langaton teknologia ja terveys

Mitä riskejä rakennamme nyt lapsillemme ja ympäristölle?

Artikkelin kirjoittaja: Erja Tamminen, Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen, erja.tamminen@sahkoailmassa.fi