Hankala potilas

Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet

 

Olen kohdannut hankalan potilaan. Muutaman vuoden kuunneltuani tätä eläkeiän saavuttanutta potilasta, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että hankaluus elääkin häntä hoitaneissa lääkäreissä.

 

Hankala potilaani haluaa äänensä kuuluville varoittavana esimerkkinä siitä miten voi pahimmillaan käydä kun sairastunut kyseenalaistaa häntä hoitaneiden lääkäreiden ammattitaidon. Asiaan liittyvien arkaluonteisten paljastusten takia potilas on pyytänyt, että hän voisi esiintyä nimettömänä.

Juttuni lukeminen voi olla rankka kokemus, sillä tässä paljastuu terveydenhoitojärjestelmämme ongelmakohdista ehkä vaietuin mutta samalla ehkä kiistanalaisin: Moni potilas käy lääkärissä tuhka tiheään koska hän kärsii monista epämääräisistä oireista, muttei saa apua tilanteeseensa, koska oireita vähätellään tai tehdään väärä diagnoosi.

Haastattelemani potilas on jo eläkeiässä, mutta suurimman osan aikuisiästään hän on kärsinyt sietämättömistä kivuista kasvojen ja niskan alueella. Haastatteluun hän on saapunut kolmen täyteen ahdetun asiakirjalaukun kera. Laukuissa on arkistoituna hänen sairauskertomuksensa ja aihetta käsittelevää tieteellistä materiaalia.

Olen jo aiemmin tutustunut laukkujen sisältöön ja pyydän häntä tänään keskittymään hoitojensa epäkohtiin. Olen vakuuttunut siitä, että poikkeuksellisen aloitteellinen ja nerokas potilas on ottanut selvää sairaudestaan sen verran mihin maallikon voidaan olettaa pystyvän.

Samalla kun potilas on aktiivisesti osallistunut hoitonsa suunnitteluun hänestä on tullut hankala potilas. Hänestä on tullut potilas, joka haluaa lääkärin kuuntelevan häntä. Potilas, joka haluaa tietää sairaudestaan kaiken. Potilas, joka suurella mielenkiinnolla lukee potilasasiakirjansa, ottaa niistä kopiot ja videofilmaa käyntinsä lääkärin luona.

Hankala potilas puuttuu hoitonsa epäkohtiin, varsinkin jos häntä hoidetaan huonosti. Potilaslain mukaan hän toimii juuri oikein.

Eli hankala potilas on juuri sellainen, joka haluaa itseään hoidettavan potilaslain edellyttämällä tavalla.

2 LUKU
Potilaan oikeudet

3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.

Kunnan ja valtion velvollisuudesta järjestää terveydenhuollon palveluja on lisäksi voimassa, mitä kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa, terveydenhuoltolaissa (1326/2010), tartuntatautilaissa (583/1986), mielenterveyslaissa (1116/1990), rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa sekä terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään. (30.12.2010/1335)

Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

 

Häntä tutkinut, erittäin suurta arvostusta nauttinut lääkäri, kumosi aikanaan potilaan arvelut siitä, että purentavika olisi voinut aiheuttaa ilmenneet krooniset kiputilat. Hankala potilas oli yhdistänyt kiputilat sellaiseen tapahtumaan, jossa hammaslääkäri toimenpiteillään aiheutti purentavian. Hoitava lääkäri puolusti hammaslääkäriä.

Kipujen edelleen jatkuessa, potilas haki apua ongelmiinsa muilta lääkäreiltä. Arvovaltaisen lääkärin alkuperäinen lausunto kummitteli kuitenkin aina taustalla. Muut lääkärit eivät missään vaiheessa kyseenalaistaneet alkuperäistä diagnoosia. Potilaan omat havainnot ja tutkimukset olivat todennäköisesti haitaksi jatkotutkimuksissa.

Hankalan potilaan mielestä lääkäreiden välinen kollegiaaliisuus on viety äärimmäisyyksiin asti ja haittaa tehokkaan hoidon löytöä. Lääkärit pelkäsivät puhua häntä alunperin hoitanutta lääkäriä vastaan. Vaikka potilas toi esille havaintojaan tieteellisestä kirjallisuudesta missä purentaviat voivat pitkään jatkuessaan aiheuttaa kroonisia kiputiloja, lääkäri viittasi niihin kintaalla ja kirjoitti hänelle masennuslääkereseptin!

Pahaksi tilanne meni kun hankalalle potilaalle kertyi kostoon viittaavia tapahtumia muutamilla terveyskeskuskäynneillä. Potilas oli esimerkiksi huolestunut eturauhasen mahdollisesta liikakasvusta. PSA-kokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta potilaalle päätettiin suorittaa manuaalinen palpaatio. Se oli toimenpide, joka potilaan mielestä oli epämiellyttävä ja nöyryyttävä. Hämmästys olikin suuri kun manuaalinen palpaatio uusittiin seuraavalla hoitokerralla!

Hankala potilas oli tämän manuaalisen palpaation jälkeen kysynyt tuttavapiiriin kuuluneelta lääkäriltä olivatko toistuvat palpaatiot tarkoituksenmukaisia. Keskustelu tuttavalääkärin kanssa oli kääntynyt koston mahdollisuuteen. Kostettiinko hankalalle potilaalle tällä tavalla?

Toinen esimerkki: Hankala potilas täytti pyynnöstä kipukyselyn mahdollisimman tarkasti. Kipukyselyn vastaanottanut virkailija piti vastauksia erinomaisina ja piti hyvin todennäköisenä, että kyselystä on paljon apua jatkohoidossa. Seuraavalla lääkärikäynnillä odotti melkoinen yllätys! Hankalalle potilaalle määrättiin uusia lääkkeitä. Tällä kertaa epilepsiaan.

Epätyypilliseen kasvokipuun (G50.1) määrättyä epilepsialääkettä hankala potilas ei suostunut käyttämään. Kaikenlaisia sairauksia oli potilaalla ollut, mutta epilepsiasta ei ollut havaintoa.

Tilanne meni hyvin mielenkiintoiseksi kun hankala potilas äskettäin meni erään maaseutulääkärin luokse kysymään näkökantaa kasvojen alueella yhä jatkuvaan kipuun. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että purentavika olisi voinut aiheuttaa potilaan kiputilat ja sairautta olisi ollut hyvä hoitaa korjaamalla ensisijaisesti purentavika!

Jutellessani hankalan potilaan kanssa tulee mieleen, että epilepsialääkkeen tarjoaminen epätyypilliseen kasvokipuun osoittaa mahdollisesti suuren luokan leväperäisyyttä! Silmäillessämme hankalalle potilaalle kirjoitettuja lääkereseptejä emme voi välttyä ajatukselta, että lääketiede on todellista lääkkeen myyntitiedettä. Nujerretaanko potilaan vastustus ja kriittisyys määräämällä masennuslääkkeiden lisäksi epilepsialääkkeitä? Toteutetaanko tässä täysimääräisesti neljän Peen hoito: Pilleri – Piikki – Puukko – Psykiatri?

Potilas saattaa olla oikeassa, että lääkärit suojelevat toisiaan mahdollisilta hoitovirheiltä ja virheellisiltä lausunnoilta. Millaisia kokemuksia sinulla on suomalaislääkäreistä? Oletko sinä kokenut samaa kuin kirjoituksessani mainittu hankala potilas?

Hankala potilas lopettaa sanoihin: ”Tutkitan, tutkitaan ja tutkitaan. Löydetään mitä halutaan!”

 

17 kommenttia artikkeliin ”Hankala potilas

  1. Olipas mielenkiintoinen kertomus. Varmaankaan ei ainutkertainen. Laaketieteen lisensiaatit (laakarit) on ihmisia. Virheen teko / vaara diagnoosi on inhimillista. Paras ihminen (myos laakari) on semmoinen joka osaa tunnustaa virheensa.

    Tykkää

  2. Lääke ei tiedä olevansa epilepsialääke. Ihminen on vain niin julistanut. Sen sijaan tämä lääke voi esimerkiksi vaikuttaa hermojen johtokykyyn, tai hermoyhteyksien vahvistumiseen. Neuropaattinen kipu johtuu siitä että monissa tapauksissa alkuperäinen kipu ”opettaa” hermoston yliherkäksi tai välittämään kipusignaalia silloin kun ei pitäisi. No mitäs lääkkeitä siihen on? Kah, hermostoon vaikuttavia. Kuten yksi vanha masennuslääkkeenä käytetty lääke, sekä yksi epilepsialääke, ja ei niin kovin paljoa muuta sitten oikein ole mitä antaa.

    Tykkää

  3. Eikös kyseisen henkilön olisi purentavikaa epäiltäessä pitänyt käydä mieuummin hammaslääkärillä. Eei itten tämä arvostettu lääkäri ollut hammaslääkäri.

    Eturauhasen liikakasvu ja tupla palpaatio. Jaa kauankohan oli ollut väliä toimenpiteellä ? Ehkäpä toisella kerralla lääkäri halusi varmistua ettei eturauhanen ollut kasvanut, kun potilas oli huolissaan eturauhasensa mahdolisesta kasvusta, vaikkei muissa kokeissa näyttänytkään että eturauhanen olisi kasvanut. Eli olisko lääkäri palvellut omasta terveydentilastaan huolestunutta asiakasta.

    En sitten tiedä onko muita keinoja kuin kokeet ja tämä palpaatio vaihtoehtoina suurentuneen eturauhasen tutkintaan.

    Tykkää

  4. Duoda. Hermosärkyihin, esim. neuropaattisiin kipuihin, käytetään ihan yleisesti masennus- tai epilepsialääkkeitä. Annostus vain on eri, esim Cymbalta tehoaa neurokipuihin 30mg annoksella, se on masennuslääke mutta masennusannostus on 120mg tai yli.

    Ja jos murehtii eturauhastaan niin saa varautua sen palpaatioon.

    Jos epäilee purentavikaa niin viisainta on mennä hammaslääkäriin eikä yleislääkärille.

    Tykkää

  5. Kyllä monelta väärinymmärrykseltä vältyttäisiin jos lääkäri jaksaisi kertoa mitä lääkettä hän määrää ja miten se vaikuttaa. On harhaan johtavaa sanoa esim Triptyyliä masennuslääkkeeksi jos annos on 1/10 osa joka on kipukynnystä nostava annos. Välinpitämättömyys ja lääkärin kyvyttömyys asettua potilaan asemaan estävät asioiden hoidon inhimillisesti ja kohtuullisesti. Monelta käynniltä vältyttäisiin jos empatiaan kykeneviä ihmisiä olisi enemmän. Tutkimusten mukaan lääkäreissä ja lakimiehissä on vähiten empaattisia ihmisiä. Kun taas hoitajissa empaatiaan kykeneviä on eniten.

    Tykkää

  6. Yleisesti ottaen taitaa olla niin että harvoin toinen lääkäri lähtee kysenalaistamaan aikaisemmin hoitanee lääkärin mielipidettä.Paitsi vakuutusyhtiön palkkalistoilla olevat lääkärit jotka pystyvät kumoamaan mitkä tahansa erikoislääkärien lausunnot näkemättä potilasta.

    Tykkää

  7. Blogistilla ei voi olla potilaita, koska hän ei ole lääkäri, tai muu terveydenhuollon piirissä toimiva henkilö. Asiakas on oikeampi sana.

    Jallulle: Eihän kukaan kommentoija puolustele lääkäreitä. Todetaan vaan, että hekin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Eivät he kuitenkaan lähtökohtaisesti, tai ilkeyttään tee hoitovirheitä yms.

    Tykkää

  8. Vaikuttaisi siltä että kommunikaatiossa ja tunteiden huomioimisessa on ollut toivomisen varaa.

    Toisaalta kuitenkin, tuossa näyttäisi olleen asioita josta ei pitäisi olla loukkaantunut jos kaikki menisi kuin Strömsössä. Lääkärin tulee tietysti pitää huolta että potilas ymmärtää että eturauhanen todellakin pitää tuseerata ja se on perustutkimus. Luottaisitko sinä lääkäriin joka lukee labrakokeita mutta ei tsekkaa itse sormella kuten opetettu.

    Purentavika on yleinen kroonisen kivun aiheuttaja, mutta sen hoito on sitten ikävää kun kuuluu osin hammaslääkäreille ja osin lääkäreille. Tämä on väliinputoaja josta on nykyisin lyöty rumpua enemmänkin. Kun kipu kroonistuu, siihen tulee hermostollinen komponentti mukaansa, joka voi jatkaa elämäänsä purentaviasta huolimatta. Tämä hermoperäinen kipu on sitten oma eläimensä jota hoidetaan *erikseen*.

    ”purentaviat voivat pitkään jatkuessaan aiheuttaa kroonisia kiputiloja, lääkäri viittasi niihin kintaalla ja kirjoitti hänelle masennuslääkereseptin”. Tästä ei nyt ilmene onko toimittu kroonistunutta kipua hoitaen amitriptyliinin kautta, ja onko viesti mennyt perille. Ilmeisesti potilaasta tuntui jo tuossa vaiheessa, että häntä ei uskota, joten väärinymmäryshän siitä seuraa jos ei selitetä että hermokipua hoidetaan pieniannoksisilla hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, joita käytetään suurempina annoksina muihin tarkoituksiin. Sopivasti epäilevä luonne jos on niin luulee että hullunako minua pitävät kun tätä määräävät. Kumma jos ei apteekissakaan väännetty tätä rautalangasta, yleensä mainitaan. Vai oliko potilas päättänyt pysyä loukkaantuneena. On niitä jotka päättelevät että joku on hänen vihollisensa sen jälkeen kun heitä on joku loukannut tahallisesti tai tahattomasti, eikä asenne enää muutu. Hankalia ihmisiä on, jokainen tuntee heitä. Kumpiko sellainen ollut, lääkäri vai potilas, en tiedä. Ei niin että siinä olisi mitään tahallista, jonkin sortin puolustukset pystyssä niin menee sitten vinoon kaikki, ihan asialliasetkin asiat.

    Tykkää

  9. ”Luottaisitko sinä lääkäriin joka lukee labrakokeita mutta ei tsekkaa itse sormella kuten opetettu.”

    Tätähän nämä lääkärit tekevät.
    Lähes jokainen tuijottaa labratuloksia, eikä
    edes tutki potilasta sen kummemmin.
    Itse kävin fysiatrin vastaanotolla julkisella puolella, niin lääkäri ei viitsinyt edes tietoja hakea, saatikka tutkia minua. Määräsi opioideja, josta sain taas toisen sairauden.
    Kun tarpeeksi yrität etsiä syytä koviin särkyihin,
    sinulle määrätään vain kipukynnystä nostavaa masennuslääkettä tms, niin miksi ei etsitä sitä kivun aiheuttajaa, vaan lääkitään, että kestettäisi kipumme hiljaa.
    Sitten potilaat kärsivät oudoista sivuvaikutuksista, johon lääkäri määrää toisen
    lääkkeen , ja oravanpyörä on valmis.
    Tarpeeksi kun joudut eri vaivojesi takia juoksemaan lääkäreillä, niin sitten saat
    ”häirikön” maineen, jolle kohtelukin on sen mukainen.

    Tykkää

  10. Olen hankala potilas.
    Valitin huonosta hoidosta liittyen jalkaleikkauksen huonosta jälkihoidosta kirjallisesti ko. kuntoutusosaston pääfysiatrille.

    Luulin, että reagoi asiaan jotenkin ja toki reagoikin. Valitettavasti väärin kuten luulin.

    Hän laittoi minut mustalle listalle ja on siitä asti torpannut kaiken kuntoutuksen minkä on voinut tarpeettomana. Sallinut vain ns. ylläpitohoidon joka on yhtä tyhjän kanssa.

    Tämä siis kuntapuolella.

    Siirryin yksityispuolen asiakkaaksi ja kaikki on mennyt erittäin hyvin. Vituttaa vaan se kunnallinen puoli ja pääpiru jonka takia, tuli kuntoutuksessa takapakkia 7-10kk:tta ja se on paljon.

    Tykkää

  11. Kärsin 3 vuotta hirvittävistä selkäkivuista. Reumatologi lähetti röntgeniin, totesi välilevyn pullistuman ym., lähetti magneettikuvaan, havaitsi pahat muutokset, siirsi terveyskeskuksen potilaaksi, koska ei keikkalääkärinä ”voinut” kirjoittaa lähetettä kaeskussairaalaan. Terveyskeskuslääkärin mielestä :
    ”s i e l l ä s e l ä s s ä e i o l e m i t ä ä n
    l e i k a t t a v a a”. Kipulääke Buranakin otettiin pois. Menin kirurgin yksityisvastaanotolle. Sieltä lähti lähete julkisen puolen keskussairaalaan. Poliklinikka käynti; otettiin leikkausjonoon ja sieltä lähetettiin odottamaan selkäleikkausta myös epilepsialääkkeen kanssa sekä samalla lähete paikallissairaalan kipupoliklinikalle. Kutsu selkäleikkaukseen tuli kolmen kuukauden kuluttua ja kutsu kipupoliklinikalle viikko leikkauksen jälkeen.
    Toimenpide: ABC36,NAG62 Decompressio L III/VI et IV/V et spondylodesis posterolateralis L II – L V cum instrumentatio Legasy. Mitä tuo edellä oleva teksti tarkoittanee, mutta selkäkivut ovat pois ja tekeillä valitus Valviralle.

    Tykkää

  12. Tässä lisää ”hyvän hoidon” saaneita potilaita. Mitkä ovat sen mainostetun ”hyvän hoidon” kriteerit”? Sitä kun ei ole mitenkään analysoitu eikä avattu. Tarkoittaako se sitä, kuten kovin tavalliselta näyttää, että potilaan kuuntelu ei kuulu hyvään hoitoon? Vain lääkäri määrää. Samoin kuin se, että vastaanotolle tullut potilas saa esittää vain yhden oireistaan vastaaottokäyntiä kohden?
    Tässä pari esimerkkiä.

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=840536&page=18

    Tykkää

  13. Minä olen vaikea potilas koska terveydelliset ongelmani ovat monimutkaisia ja vaikeita ja koska tiedän terveydentilaani liittyvistä lääketieteellisistä asioista joiltakin osin varmasti enemmän kuin vaikkapa yleislääkäri. Se on mahdollista koska kaikilla ihmisillä on pääsy siihen samaan tietoon, jolla lääketieteen opiskelijat ja jo valmistuneetkin lääkärit itseään ravitsevat.

    Minua on kohdeltu ynseästi, vaivojani on vähätelty ja aivan älyttömiä reseptejä kirjoitettu. Olen joutunut maksamaan itse pienestä kuntoutustuestani laboratoriotutkimuksia ja yksityisen lääkärin käyntejä, koska julkisella puolella saamani kohtelu ja ”hoito” ei ole ollut omiaan auttamaan tilannettani

    Olenkin kehittänyt itselleni melkoisen ”valkotakkikammon” viime vuosina elämässäni. Viimeisin inhottava kokemus on tältä viikolta kun menin terveyskeskuslääkäriltä pyytämään joitakin laboratoriokokeita saadakseni selkoa muutamasta elämää erittäin pahasti rajoittavasta oireesta. Perustelin lääkärille miksi haluaisin että rauta-arvoistani tutkittaisiin muutkin kuin hemoglobiini sillä sukurasitteiden ja jo minulla todettujen ongelmien vuoksi hemoglobiinin tai ferritiinin mittaus ei kohdallani välttämättä paljasta mahdollista anemiaa, joihin oireeni viittaavat. Pyysin että minulta mitattaisiin myös seerumin rauta ja transferriinin kylläisyys. Lääkäri kieltäytyi. Selostaessani asioita lääkärin olemus tuli yhä etäisemmäksi ja viileämmäksi eikä hän halunnut kuunnella lauseitani loppuun. Hän kieltäytyi määräämästä ehdottamiani kokeita. Samoin kävi kaliumin ja aldosterolin testaamisen suhteen vaikka perustelin miksi nämä kannattaisi testata kun halusin selvittää mistä viime viikkoina kohonnut verenpaineeni johtuu. Minusta on viisasta koittaa selvittää syy jotta löytyisi fiksumpikin tapa hoitaa verenpainetta kuin syödä loppuelämänsä verenpainelääkkeitä. Tapanani on etten jätä kiveäkään kääntämättä ennenkuin saan selvää terveysongelmieni ytimestä. Tämä tapa näyttää inhottavan useimpia lääkäreitä. Käyn toki aina rahatilanteen salliessa yksityisellä funktionaalisella lääkärillä, mutta kuten niin monella muullakin pitkään sairastaneella, varat ovat kovin vähäiset.

    Se on ihan kauheaa minkälaisia ihmisiä niin monet lääkärit ovat. Pitäisikö heidän koulutusohjelmaansa liittää enemmän potilaan kohtaamiseen liittyvää opetusta ja vaatia aiheesta myös näyttökoe? Pitäisikö karsia sosiaalisilta taidoilta heikompi aines jo lääkiksen pääsykoevaiheessa?

    Christer kommentoi: Kiitos, Nina, kun kerroit tämän meille! Tsemppiä!

    Tykkää

Jätä kommentti