Opi kuuntelemaan/puhumaan paremmin

Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet

 

Olen saanut puhua julkisesti 12-vuotiaasta lähtien. Jotain pientä tiedon siementä on saattanut tarttua jaettavaksi niille, jotka kiertävät Suomea luentoja tarjoten, ja niille, jotka istuvat luennoilla tietoa ahmien.

 

 

Suomessa on meneillään terveysherätys. Terveysalan yrittäjät ovat tosissaan jalkautuneet kansan keskuuteen jakamaan tietoaan esimerkiksi ravitsemuksesta, terveydestä ja liikunnasta.

Useimpien terveysviranomaistemme päät kaikuvat onttoina ja teet viisaasti kun suljet korvasi pahimmille älyttömyyksille.

Näiden listassani mainittujen yrittäjien sydämet sykkivät elämää ja teet viisaasti jos ahmit ja makustelet jok’ikistä sanaa, jaettua viisautta ja kokemusperäistä tietoa. Käykää kuuntelemassa näitä yrittäjiä:

Kaisa Jaakkola (salit täyttyvät kun tämä hyvinvointialan yrittäjä, ravintovalmentaja, tietokirjailija, vaimo, ystävä ja sisko kiertää Suomessa)

Paula Heinonen (sydäntä, suorapuheisuutta, intoa ja huumoria on runsain mitoin jaossa kun tämä rouva liikkuu ääriään myöten täyttyneissä luentosaleissa)

Jaakko Halmetoja (nuoresta iästään huolimatta tässä on tarjolla elämäsi huikein kokemus. Mahtavuutta! Käykää ihmeessä kuuntelemassa ja oppimassa jos Jaakko on tulossa paikkakunnalle luennoimaan!)

christer sundqvist (täydet luentosalit, vilkas kirjeenvaihto, suosituimmat blogikirjoitukset, ohittamaton luentotekniikka on ulottuvillasi. Käy joskus sinäkin kokemassa millaista on turpaduunarin terveysviihde parhaimmillaan)

 

Opi kuuntelemaan/puhumaan paremmin

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että parasta mahdollista ihmisten palvelua on avoimesti kertoa kaikista oivalluksista mitä on elämänsä aikana oppinut. Älä panttaa sitä arvokasta tietoa itselläsi. Jaa se muillekin. Se on minun mottoni.

Kun luet tämän tekstini/kurssini/ideoinnin läpi opit kuuntelemaan puheita paremmin ja mahdollisesti sinusta kuoriutuu myös sujuva puhuja.

Kursseilla eri puolilla Suomea käyn läpi puheentuottoa teoriassa ja käytännössä. Tässä pieni makupala tarjonnastani. Tekstin lukeminen ei vie kuin korkeintaan 15 minuuttia, mutta otolliseen maaperään tippuessaan teksti tuottaa sinussa moniksi vuosiksi onnistumisen elämyksiä luennon kuuntelijana ja puheen pitäjänä.

Ammatikseen puhuvalla on tarjolla monia kikkoja, ajatuksia valmennustekniikoista, puheentuotosta, kommunikaatiosta ja esiintymisestä. Tässä on minun käsitykseni puheen tuottamisesta ja teksti soveltuu siis myös luentojen aktiiviselle kuuntelijalle! Tekstin luettuasi opit siis itse kommunikoimaan yleisösi kanssa entistä paremmin ja saat myös enemmän irti muitten luennoista.

Jos sinua kiinnostaa oikein hurjasti käydä kurssillani ja oppia tosi paljon puhumisesta ja kuuntelemisesta, tilaa minut paikalle:

FT, Biologi Christer Sundqvist

christer.sundqvist@ravintokirja.fi
040-7529274

 

Erään puhujan kootut selitykset

Tässä seuraa Christer Sundqvistin ideointia siitä miten puhutaan, miten kohdataan yleisö. Mitkä asiat toimivat, mitkä eivät toimi? Mikä on hyvä puhe? Saat perehtyä luentotekniikkaan ja esiintymiseen sekä opit itse paremmaksi luentojen kuuntelijaksi.

Christerin tapa puhua ja esiintyä
Kerron nyt miten minulla on tapana valmentaa, miten muut hyvät esiintyjät toteuttavat itseään ja vangitsevat yleisönsä mielenkiinnon. Poimi omalle tehtävälistallesi ne mahdolliset helmet tavastani valmentaa, joita uskot voivasi itse toteuttaa omalla kohdallasi. Älä matki varsinkaan minua – koskaan! On parempiakin matkittavia.

Miten se alkoi?
En voi kuvitella ihmiselämää ilman puhetta. Niin kauan kuin muistan, minua on kiehtonut puhe. Sanotaan, että puhujaksi joko syntyy tai puhetaito voidaan opetella. Olen siinä uskossa, että minulle on syntymälahjana annettu palava halu kuunnella ja ihannoida hyvää puhetta. Olen ihaillut hyvää puhetta ja toivonut yltäväni samalle tasolle.

Hyvän puheen sattoi pitää isäni, opettaja, televisiossa esiintyvä, juhlapuhuja, runonlausuja, luennoitsija jne. Hyvää kuunneltavaa syntyi silloin kun asiansa osaava heitti koko osaamisensa peliin. Siitä hyvässä puheessa mm. on kyse: laita persoonasi peliin!

Jostain minunkin oli aloitettava. Olen pitänyt ensimmäisen julkisen puheeni 12-vuotiaana Virkkalan metodistiseurakunnassa. Pastorilla oli tapana pyytää maallikoilta puheenvuoroja kirkossa, erityisesti kirkon iltatilaisuuksissa. Uskalsin ehdottaa pastorille eräässä vaiheessa lupaa puheenvuoroon. Sain luvan. Puhuin siitä miten käsitys Jumalasta näkyy minun mielestäni maailmankirjallisuuden helmissä. Muistan käsittelleeni mm. Leo Tolstoita ja Mika Waltaria.

En muista herättikö puheeni kiinnostusta. Muistan sen, että en jännittänyt yhtään. Nautin puheen pitämisestä ja siitä, että sain kiivetä jalustalle ja sain siinä hetken huomion. Olin onneni pienellä kukkulalla kun havaitsin, että nopeassa keskustelussa esiintyvä kömpelyyteni ja taitamattomuuteni sekä ryöstää puheenvuoro että pitää puheenvuoro itselläni, oli kuin haalea muisto vain! Nyt minä sain puhua 15-20 min ja kukaan ei minua keskeyttänyt!

Puhetilaisuuksia tuli lisää sekä kirkossa että muissa tilaisuuksissa, joten en ehkä ihan surkea ollut.

Jokaisen puhujan alkutaival on ollut täynnä kuoppia, mutta jostain on aloitettava. Alkutaipaleelta muistan itse miten unohdin tärkeitä asioita puheestani joko jännityksen tai muuten vaan pysähtyneen aivotoiminnan takia. Se harmitti valtavasti jälkeenpäin, sillä olin saattanut harjoitella tuota puheenpitohetkellä unohtamaani osuutta monia päiviä! Ja sitten menin vaan eteenpäin muissa maailmoissa puheeni kantaessa ohi tuon harjoittelemani kuvioni!

Miten minä olen kehittänyt puhetaitoani?

Kerron nyt lyhyesti kaikista niistä asioista, jotka ovat olleet minun kohdallani hyödyllisiä kun olen kehittänyt omaa taitoani pitää yhä parempia puheita. Sitä loistavaa puhetta minä olen vielä joutunut odottamaan. Ehkä se tulee – joskus? Ei ehkä kuitenkaan liiaksi kannata odottaa sitä täydellistä esiintymiskokemusta. Sellaista ei ehkä koskaan tule. Matkalla sinne on jo riittävästi ihanuutta tarjolla!

Kuuntele muiden puheita

Minulle heräsi hyvin nuorena (13-vuotiaana) voimakas kaipuu kuunnella muiden live-puheenvuoroja. Kiersin hengellisissä tilaisuuksissa, yleisöluentotilaisuuksissa mm. kansalaisopistoissa, kuuntelin poliittisten puheiden pitäjiä, kävin kirjastoissa ja messuilla kuuntelemassa mm. runonlausuntaa ja kuuntelemassa miten kirjailijat lukivat omia teoksiaan ääneen.

Opiskellessani ja opettaessani yliopistossa (1976-1987) kävin säännöllisesti eri tiedekuntien tilaisuuksissa kuuntelemassa tiedemiesten puheita. Edelleen käyn säännöllisesti puhetilaisuuksissa kuuntelemassa muitten puheita.

Kun kuuntelin toisten puheita minä kysyin itseltäni: Mitä tuo puhuja yrittää sanoa, miten hän sen sanoo ja voinko minä oppia mitään tuosta puheesta? Huomasin, että noiden kysymysten pohtiminen oli hyödyllistä. Erityisen hyödyllisiä nuo kysymykset olivat silloin kun kuuntelin poikkeuksellisen tylsää puhetta. Tylsästäkin esityksestä saa silloin jotain irti.

Yksi puhe on vaikuttanut minuun syvästi sen takia koska siinä puheessa oivalsin ehkä ensimmäisen kerran, miten tärkeässä roolissa on hyvä, yllätyksellinen aloitus. Rovasti Lauri Huovinen (Piispa Eero Huovisen isä) piti kerran legendaarisen saarnan Turun Tuomiokirkossa 1970-luvun lopulla. Kirkkoon oli kokoontunut suuri määrä kokoomuksen edustajia. Oli menossa kansallisen kokoomuksen kesäkokous ja heitä oli tullut runsaasti kirkkoon.

Rovasti Huovinen aloitti saarnansa piinallisen pitkällä tauolla, hiljaa hän katseli seurakuntaa, nuuhkaisi ilmaa, antoi katseen kiertää koko seurakunnassa, ehkä hieman pitempään ruiskaunokilla koristelluissa kokoomuslaisissa. Sitten hän rykäisi kurkkunsa selväksi ja päästi ilmoille kysymyksen: Tiedättekö mikä on Jumalan lempiväri? …

Olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen lattialle. Kirkossa taidettiin pidättää hengitystäkin. Hetken kuluttua tuli Huovisen vastaus: ”Jumalan lempiväri on verenpunainen!”

Ja sitten olisi kuvitellut, että nyt tulee sitten tulikivenkatkuista parannussaarnaa, mutta kattia kanssa, tuli maailman ehkä kaunein puhe Jumalan rakkaudesta.

Harjoituksia:

Harjoittele puhetta hyvässä ohjauksessa, kokeile jotain uutta ja kuuntele ahkerasti tallenteita muitten merkittävistä puheista. Esimerkkejä hyvistä puhujista: Demosthenes, Lysias, Adolf Hitler, Winston Churchill, John F Kennedy, Martin Luther King, Urho Kekkonen, Lauri Huovinen, Olof Palme, Niilo Yli-Vainio, Bill Clinton, Jari Sarasvuo, Timo Soini, Sauli Niinistö.

Treenaa puhettasi
Vaikka minä olen pitänyt satoja puheita elämäni aikana, olen edelleen nöyrästi treenannut puheeni osioita ja kerännyt eräänlaista puhevarastoa, jonka ex-tempore sitten heitän yleisölle ja parhaimmillaan yleisö kuvittelee, että keksin sen juuri sillä hetkellä.

En tarkoita, että opettelisit puheesi kokonaan ulkoa, vaan ne tärkeimmät asiat, jotka haluat jättää kuuntelijoille perinnöksi tilaisuuden jälkeen, ne sinun pitää saada kerrottua tosi hyvin ja mieleenpainuvalla tavalla.

Treenaa erityisesti sellaisia osioita, joita voit käyttää muissa puheenvuoroissasi myöhemmin hyväksi.

Sinun kannattaa minun laillani opiskella kirjoista miten kartutat puhetaitoasi. Osallistu esiintymistaidon kursseille. Löydä oma esiintymistyylisi!

Kuuntele ahkerasti muita puhujia ja toivo heidän menestyvän siinä, sillä jos he eivät onnistu, silloin sinäkin kärsit. Jos puhujat onnistuvat, silloin se on nautinnollista.

Treena työkaluasi, ääntäsi, mahdollisimman paljon ja varjele sitä ylirasittumiselta. Hyvässä puheäänessä on miellyttävä melodia, sävy ja siinä esiintyy sopivasti vaihtelua. Puhuja ei mumise, sanoista saa selvää, hänellä ei ole pahoja puhevikoja (Huom! Puhevika voi olla hyväkin asia antaen persoonallisuutta äänellesi) ja hän ei niele tavuja sanojen lopusta. Puhu luontevalla nopeudella. Ei liian hitaasti, mutta ei kuitenkaan kiirehtien.

Ilmaise itseäsi niin, että yleisö helposti ymmärtää mitä sanot. Käytä taukoja tehokeinona, ei missään nimessä täytesanoja (hmmm… tota noin… niin kuin) ja älä anna äänen mennä kireäksi jännittämisestä. Huolehdi siitä, että sinulla on käden ulottuvilla vesilasi, jolla voit tarvittaessa kostuttaa kurkkuasi. Olen huomannut, että puhuessani yleisölle, suutani kuivaa hyvin herkästi. Minulla onkin tapana puhetilaisuuden järjestäjältä toivoa: lasillista vettä, videotykin ja yleisöä.

Harjoituksia:

Puhevaraston kartuttamista, tehokeinoja, oivalluksia, ideoita, puheviat, hyvä ääni, oikea puhenopeus, kuuluuko äänesi, muista hengittää.

Mitä lyhyempi puhe, sitä enemmän valmisteluja

Puheen valmistelu on yksinäistä puuhaa. Ei voi aina olla varma valitseeko valmisteluissa oikean raiteen perille pääsyyn, mutta sen minä sanon, että kannattaa ehdottomasti aloittaa ajoissa!

Loppukumarrukseen asti saattaa jäädä vaivamaan, menikö puhe hyvin? Puheen päätyttyä ja myös sen aikana syntyy puhujassa käsitys siitä, oliko puheen vaikutus hyvä vai huono. Lyhyt puhe tai lyhyiden puheitten sarja on minusta erityisen mielenkiintoista seurattavaa, juuri sen takia koska siinä saa parhaimmillaan lyhyen ajan sisällä todeta äänekkään tai hiljaisen arvion siitä minkä tasoinen puhe oli. Toivotaan kunnian sadetta puheesi ylle!

Jos sinulla on vain 10-15 min aikaa pitää puhe, sinun pitää tiivistää normaali 1-2 tunnin puheenvuorosi hyvin, hyvin lyhyeen. Älä silloin sorru yleiseen virheeseen: puhu nopeammalla temmolla!

Tee näin lyhyessä puheessa: valitse vain muutama pääpointti, jonka käsittelet rauhalliseen tapaan, jopa taktisia taukoja pitäen! Ihmiset osaavat arvostaa rauhallista 10 min puhetta, koska useimmat pikakelauksella heitetyt muut puheenvuorot ovat niin kauhistuttavia. Ole pirteä poikkeus.

Olen kerran pitänyt puheen, joka meni tarpeettomankin lyhyeksi edellisten puhujien ylitettyä aikansa hyvinkin reippaasti. Lisäksi oli teknisiä ongelmia ennen puhettani. 20 min puheenvuoro supistui 5 minuuttiin koska oli tarkoitus lähteä ruokailemaan heti puheeni jälkeen.

Miten selvitin tilanteen? Joo, komensin tomerasti teknikot pois videotykin ja kaapeleiden kimpusta. Moittimatta edellisiä puhujia (jotka ylittivät heille varatun ajan) pyysin kuuntelijoita valmistautumaan ruokailuun. Istahdin alas, kilistelin kynällä juomalasia, sitten nousin ylös ja pyysin lupaa ruokapuheen pitämiseen!

Aloitin: ”Arvoisat ruokavieraat…” Yleisön vapautuneen naurukohtauksen jälkeen otin käsittelyyn luennon kolme pääkohtaa hyvin rauhalliseen sävyyn. Lopetin puheeni: ”ja nyt kaikki syömään!” Käsittääkseni sain sanomani perille ja ihmisille jäi hyvä mieli.

Luonnollisesti sinun pitää mestaripuhujana pysyä aikataulussa – aina!

Harjoituksia:

Lyhyt puheenvuoro on nyt keskiössä! Tee pitkästä puheesta lyhyt ja naseva!

Yllätä!

Läpi koko luentourani on löydettävissä yksi toimiva elementti: hallittu yllätyksellisyys. Milloin en itse ole pelleillyt yleisön edessä tarjoten yllätyksellisiä käänteitä, olen päästänyt ”yllättäen” jonkun muun lavalle.

On luennoillani sitten laulanut tai soittanut jokin maailmanluokan tähti, käyttänyt puheenvuoron joku tunnettu tai yleisölle täysin tuntematon henkilö tai tapahtunut jotain muuta yllätyksellistä, niin yllätyksen pitää olla sinun hallinnassasi. Sinun pitää määritellä milloin yllätyksen pitää astua voimaan ja sinun pitää sopia yllättäjän kanssa, että hän jää sivurooliin ja hänen pitää se asia hyväksyä. Yllätyksen pitää olla laadukas!

Käydään toistemme keikoilla, pyydetään keikoillemme esiintyviä taiteilijoita tai tehdä jotain muuta yllätyksellistä. Tuollainen nostaa luennon viihdearvoa huomattavan paljon, erittäin pienellä vaivalla.

Puhe on kuin rakkausjuttu. Hölmö kuin hölmö pystyy sen aloittamaan, mutta lopettamisessa tarvitaan huomattavaa taitoa. Lordi Mancroft (1914-1987)

Harjoituksia:

Yllätys puheen tehokeinona! Väsymättä lisää yllätyselementtejä puheesi joukkoon.

Säilytä katsekontakti

Jutellessasi isolle porukalle pyri säilyttämään katsekontakti. Se ei tarkoita sitä, että katse tutkan lailla kiertää jatkuvasti yleisössä, vaan puhut vaikkapa kokonaisen lauseen jollekin yksittäiselle ihmiselle. Silloin saatat kokea molemminpuolisen kommunikoinnin suuren ihmeen toteutuvan myös yleisötilaisuudessa.

Luennolla istuva kokee sen ihmeen, että luennoitsija puhuu juuri hänelle (hän ymmärtää alitajuisesti, että yhdelle henkilölle puhuttu lause voisi kohdistua myös häneen ja odottaa ehkä milloin luennoitsija puhuu suoraan hänelle).

Älä katso lattiaan eikä seiniin ja varsinkaan sinun ei pidä jatkuvasti tuijottaa selkäsi takana olevia heijastettuja kalvoja tai Powerpointesityksiä.

Jos sinua jännittää, niin voit mahdollisuuksien mukaan käväistä esiintymislavalla, seistä siellä rennosti ja katsella ihmisiä silmiin tai tyhjiä tuoleja, jos salissa ei ole ihmisiä. Toista sama toimenpide ennen esityksesi alkua, eli ota katsekontakti yleisöön.

Sinun pitää vapautua papereistasi, fläppitaulustasi tai Powerpointeistasi niin paljon, että voit muutamia kokonaisia lauseita heittää suoraan yleisölle. Ehkä sinun kannattaa lyhyeksi tai pitkäksi hetkeksi vapautua luennon muistiinpanoista tai Powerpointeista ja rohkeasti kohdistaa yleisön huomio illan esiintyjään, eli sinuun.

On ollut tilanteita, jolloin huomaan, että nyt ei luento oikein lähde liikkeelle ja kosketus yleisöön on puutteellinen. Silloin olen saattanut istahtaa lavan reunalle, hypätä pöydälle tai muuten tehdä jotain rentoa. Siinä minä sitten juttelen yleisölle rentoon tyyliin ja jatkan hetkeksi luennon sisällön purkamista mukavia tarinoita sijoittaen luennon tietomateriaalin oheen.

Sitten saatan siirtyä esitysmateriaaliini ja hiukan ylimieliselläkin tyylillä ohitan kymmenkunta Powerpoint -diaa sanoen, että tästähän me jo puhuttiin äsken!

Parhaat kuvat ovat ne kuvat jotka osaat piirtää ihmisten mieliin! Yleisö haluaa ehkä katsella juuri sinua eikä mitään valkokangasta. Hyvä esiintyjä käsittelee taitavasti mikrofonia ja käyttää tilan rohkeasti hyväkseen (kävelee yleisön joukossa, puhuu lavalla eri asennossa ja erilaisia ”kuvakulmia” tarjoten).

Harjoituksia:

Eleet, katse ja kontakti yleisöön, vapautuminen käsikirjoituksesta, katsekontaktin merkitys

Säilytä innostunut ote koko luennon ajan

Luennointi on kestävyyslaji! Luennoitsijan on helppo opetella ne tietyt rituaalit esityksen ensimmäisen viiden minuutin ajaksi. Mutta miten säilyttää into koko esityksen ajan? Se ei mielestäni tapahdu sillä tavalla, että luennoitsija jatkuvasti riehuu lavalla. Sekin voi pitemmän päälle muodostua kovin, kovin rasittavaksi.

Itse saan intoa siitä jos kuvittelen itseni kuuntelijan rooliin koko esityksen ajan. Mitä minä seuraavaksi haluaisin kuulla? Miten kauan jaksan tuotakin luennoitsijaa tosissaan kuunnella (2-5 min?)? Mitä voin oppia luennosta?

Joskus otan yleisön joukosta jonkun kohteen (anteeksi jos joudut kärsimään kohteenani olosta!), ihmisen, ryhmän, jengin (varsinkin jos puhun nuorille) tms. Yhteistä näille on, että ne ovat olevinaan hieman välinpitämättömiä tai ehkä väsyneitä.

Muistan erään tilanteen koulun jumppasalissa. Koko koulu (8-12 -vuotiaita lapsia opettajineen) oli kerääntymässä kuuntelemaan turpaduunarin ravintoluentoa. Siinä kun odottelimme koululuokkien saapumista, kiertelin salissa rennosti jutellen lasten kanssa ravinnosta. Luento tavallaan alkoi jo siinä jutteluhetkessä (minulla oli mikrofoni päällä!). Oli tosi helppo saada kontakti tähän vaativaan yleisöön kun tulin jo alusta saakka tutuksi lapsille.

Tiedän onnistuvani pitämään muun yleisön hereillä jos luentoani kuuntelemaan tulleet ”ongelmaihmiset” eivät nukahda! Te tiedätte tuon satoja luentoja kuunnelleen ihmisen, joka tietää jaksavansa kuunnella viisi minuuttia illan esitystä, sitten ajatukset karkaavat talvirenkaisiin, veroilmoitukseen, henkilökohtaisiin asioihin jne.

Miten pidän tuon kuuntelijan tarkkaavaisena? Jep, säilyttämällä tuon innostuneen otteen. Ja millä tavalla? Siitä seuraavaaksi.

Harjoituksia:

Ammatikseen puhuvalta voit oppia tekniikoita miten voit säilyttää innostuneen otteen koko luentosi ajan

Vaihtelu virkistää!

Tällainen luento on minulle kauhistus: seistään puhujan pöntössä koko ajan tai ladotaan niitä kalvoja heijastettavaksi valkokankaalle tai mahdottoman hienoin tehokeinoin varustetut PowerPointit säntillisesti klikataan esille videotykin kautta.

Totta kai tiedon voi näinkin välittää, mutta ilman virkistävää vaihtelua ei pysy porukka hereillä. Pääosan varastaa hieno tekniikka, ei niinkään se sanomasi.

Minä kävelen paljon yleisön joukossa, akustiikan sallimissa puitteissa juttelen välillä salin takaosasta, välillä sinne sivuikkunaan päin tekee mieli mennä, vaihtelen äänensävyäni, juttelen hiljaisella äänellä tai sanon jotain oikein kovaa ja tomerasti.

Huomioin käytettävissäni olevan ajan sekä kuulijakunnan koko ajan. Jos aikaa on 15 minuuttia, ei voi mennä kovin syvälle detaljeihin. Tunnin esitelmässä taas pitää olla paljon asiaa. On kiusallista, jos joutuu väkisin venyttämään esitelmäänsä.

Noin 10-15 min välein ”kalvosulkeiset” katkaistaan esim. kertomalla jokin aiheeseen sopiva lyhyt vitsi, näytetään jokin piirros tai kuva, soitetaan aiheeseen sopiva musiikkipätkä. Pääasia on, että silloin tulee jotain muuta kuin pelkkää monotonista puhetta.

Puhujanpöntöstä on siirryttävä välillä pois, mikäli se vain akustisesti on mahdollista toteuttaa.

Vaihtelua saatan löytää jostakin hyvästä vitsistä, jolla loihdin yleisön vapauttavan naurun esiin. Olen myös kokeillut kyyneleiden esiinloihtimista, mutta siihen tarvitsen yleensä taitavan muusikon apua. Joka tapauksessa, on muistettava, että naurukohtauksen jälkeen ei heti kannata virittää uutta nauru- tai itkukohtausta. Antaa naurun vähitellen hiipua pois ja sitten hetken kuluttua on toisen nauru- tai itkukohtauksen vuoro.

Puhujana saatat tästä innostua niin paljon, että taitavasti johdatat yleisösi monenlaisten tunnemyrskyjen läpi. Kun yleisö vuoronperään itkee ja nauraa, he kokevat olevansa yhtä ja samaa mukavaa joukkoa, joka on tullut kuuntelemaan loistavaa puhujaa..

Harjoituksia:

Harjoittele erilaisia tapoja vaihdella esiintymistyyliä, ideoi yhdessä ystäviesi, kollegoittesi kanssa esiintymistapoja.

Kerro joku tarina

Ihmiset rakastavat tarinoita. Hyvin taitavat puhujat käyttävät joskus hyvin taitavasti hyväkseen tarinoita, joissa he ovat kokeneet itse nöyryytystä. Yleisö saattaa nimittäin ihailla ja samaistua sellaiseen puhujaan, joka hetkeksi pudottautuu tavallisten ”tavisten” joukkoon, eli tekee pahoja mokia. Itseironian taitava käyttö kuuluu tähän taitolajiin. Kun taitava puhuja kertoo jonkun itseään nöyryyttäneen tositarinan, hän saa yleisön sympatiat puolelleen. Yleisön tuki on välttämätöntä jos aiot pitää loistavan puheen!

Opettele muutama tarina ulkoa tai lue se sujuvasti paperista. Jos mahdollista, anna tarinan olla yhteydessä luennon sisältöön jollakin tavalla (ei ole pakko!) tai kerro tarinasi vain merkataksesi, että kohta tulee luennossa jokin oikein tärkeä kohta.

Luennon aluksi voi olla hyvä ottaa rohkeasti askeleen tai kaksi eteenpäin ja jutella vapautuneesti yleisölle. Opettele (ulkoa jos ei muuten onnistu) pieni tarina, joka keskeisesti liittyy illan aiheeseen tai sinuun. Asia on sinulle niin tuttu, että osaat asian kertoa rennosti ja vapautuneesti, etkä tarvitse siihen mitään muistiinpanoja.

Tämän viiden minuutin jutteluhetken aikana kuuntelijasi muodostavat sinusta puhujana oman käsityksensä, miten olet pukeutunut, mikä on äänensävysi, oletko rento vai jännittynyt, kannattaako jatkossa kuunnella. Ilman tätä lyhyttä tarinaa, esitys alkaa tavallaan liian raa’asti ja on hallittavissa vain todella kokeneen esiintyjän toimesta.

Harjoituksia:

Tarinan merkitys puheessa.

Kerro kuka olet

Luennon alkaessa näytät powerpointin missä on esityksen otsikko ja nimesi sekä mahdollisesti tittelisi. Minulla on tapana pitää esittelysivu esillä heti siitä hetkestä lähtien kun tekniikka on saatu pelaamaan ja yleisö saapuu paikalle. Yleisö voi silloin nähdä, että ovat löytäneet perille, luennoitsijan nimi painuu mieliin ja poikkeuksellisesti videotykki toimii (toistaiseksi!).

Harjoituksia:

Mitä sinun kannattaa kertoa itsestäsi?

Näytä luentosi runko

Muutamalla sanalla tai ranskalaisella viivalla, kaaviolla, kuvalla tms. voi olla hyvä ilmaista mitä luennolla käsitellään. Jos mahdollista, vilauta luentorunkoa esityksesi edistyessä. Olen miettinyt sellaista ideaa, että yläreunassa kulkisi pieni palkki, jossa näkee luennon edistymisen, mutta en ole vielä saanut sellaista toteutettua. Toteuta sinä sellainen!

Luonnollisesti tässäkin asiassa on monia eri koulukuntia. Joidenkin mielestä luennon rungon näyttäminen tappaa luennolta mielenkiinnon ja paljastaa juonen jo etukäteen. Olen eri mieltä.

Parhaimmat puheeni olen pitänyt ja parhaimmat palautteet saanut niin, että yleisö on osannut seurata luennon runkoa kuin punaista lankaa. Käsiteltävät asiat on loogisessa järjestyksessä käyty läpi ja yleisö tietää etukäteen mitä vielä on jäljellä luennosta (tarpeettomat kesken kaiken esitetyt kysymykset jäävät mahdollisesti pois, sillä asiaan palataan vielä luennon myöhäisemmässä vaiheessa).

Harjoituksia:

Pyri pitämään luentosi koossa, luento on käsitettävä kokonaisuutena, vältä noloja loppuja, tylsiä kohtia

Tee selväksi milloin luennon tieto-osuus alkaa

Kun aloitat varsinaisen luentosi kertomalla jonkun tarinan, koen tärkeäksi, että kerrot esim.: ”Nyt aloitetaan!” Silloin yleisö tajuaa, että nyt alkaa luennon tietopuolta tippumaan.

Kun selkeästi ensin raivaat tien kuulijoiden sydämiin hienolla tarinallasi ja mahdollisesti kehotuksella tehdä muistiinpanoja, sinun pitää myös toteutta luennon tietopuolinen osuus mahdollisimman selkeästi!

Kun sanot, että kuuntelijat voivat tehdä itselleen merkityksellisiä muistiinpanoja luennon aikana, pidät yleisön tosi hyvin otteessasi. Ei tarvitse kuin muutaman kerran sanoa: ”Tämä menee sitten varmaan sinne tehtävälistallenne…” Luontevasti pidät näin yleisön hallinnassasi.

Välttelen yksittäisten ihmisten nostamista esille, mutta nyt on pakko paljastaa yksi nimi. Pankaa mieleenne nimi: Jaakko Halmetoja. Siinä on terveysluennoitsija, joka osaa yleisön kohtaamisen salat tosi hyvin. Olen oppinut paljon Jaakolta yhteisillä luentokiertueillamme.

Harjoituksia:

Mitä voit tehdä korostaaksesi luennon tietosisältöä?

Sinulla pitää olla asiaa

Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kuunnella puhujaa, joka ei oikeastaan sano mitään. Sinun pitää olla tämän asian suhteen erityisen tarkkana, ettet lankea samaan ansaan.

Valmistele luentomateriaalisi huolellisesti, opiskele koko ajan lisää ja lisää näin tietomäärääsi, tiivistä ja viljele tietoa välittäviä iskulauseita. Kehitä itseäsi koko ajan! Seuraa ajan ilmiöitä – lakkaamatta.

Varo latteuksia ja vaarallisia lauseita. Jos et ole itseironian suuri taitaja, niin jätä puheessasi vähemmälle mm. tällaiset lauseenaloitukset ja -lopetukset:

Ei millään pahalla, mutta… (Voit olla lähes varma siitä, että mutta-sanan jälkeen seuraakin sitten täyslaidallinen negatiivisuutta. Puhuja yrittää pehmittää ikävää asiaansa sanomalla, ettei se ole ikävä. Usein tässä käy kuitenkin juuri päin vastoin: viesti kääntyy itseään vastaan. Parempi onkin sanoa asiat niin kuin ne ovat, ja jos kritiikkiä on annettava, se on parempi antaa yksityisessä keskustelussa eikä missään yleisöesitelmässä.)

Kaikella kunnioituksella… (Samantyylinen kuin ylläoleva. Tässä yleensä sanotaan jotain aivan muuta kuin kunnioittavaa. Ei kannata lähteä pehmentämään sanomaansa keinotekoisesti, vaan tunnustaa suoraan, että nyt ei tunnu hyvältä ja kertoa sitten miksi.)

Minun on pakko sanoa… (Melkoinen latteus, jonka usein kuulee silloin kun joku tunnustaa olevansa tosiasiassa tavattoman epävarma siitä, sopiiko sanottu asia lainkaan käynnissä olevaan keskusteluun. Jos siis huomaat, että sinun on pakko sanoa jotain, useimmiten on parempi jättää se sanomatta.)

Aivan oikeasti… (Ylläolevan muunnelma. Tässä puhuja yrittää lisätä painoarvoa sanomalleen. Mutta hän viekin sanomaltaan ukottavuuden jos hänen erikseen pitää sanoa, että nyt tulee ihan oikeaa tietoa. Onko kaikki aiempi ollut valetta?)

Se oli vitsi! (Huumori on taitolaji. Jos kuulet puhujan käyttävän tällaista lausehirviötä, hän yleensä yrittää peitellä lausahdusta, joka on satuttanut merkittävästi sen kohdetta. Todelliset vitsit ovat sellaisia, joille nauretaan yhdessä. Eikä henkinen väkivalta muutu huumoriksi vain sitä vitsiksi nimittämällä.)

Harjoituksia:

Mitä jos mietittäisiin aivan oikeasti yksilöllisesti miten voisimme kehittää itseämme kaikella kunnioituksella tiedon saralla, mitä lauseita julkista puhetta pitävän on pakko varoa

Sinulla pitää olla persoonallinen ote

Kun puhe, persoona, ilmeet ja kehon kieli ovat sopusoinnussa, olet jo pitkällä. Se mikä erottaa hyvän puhujan loistavasta puhujasta on se, että loistava puhuja pistää persoonansa peliin. Täysillä!

Luento on parhaimmillaan kertaluontoinen tapahtuma, jossa luennoitsija laittaa peliin paitsi tietonsa asiasta ja taitonsa esiintyjänä myös kokemuksensa koko aihepiiristä. Luento on performanssi.

Luennoitsijalla on omaa sanottavaa ja hänellä on paljon sellaista hiljaista tietoa, jonka hän haluaa ilmaista kuulijoilleen ja jota ei oppikirjoista ja luentomonisteista löydy.

Väitetään, että puhe on vain viitisen prosenttia viestinnästäsi. Loput viestinnästä on kasvojen ja käsien eleitä, äänensävyä, kropan liikettä. Koska kasvojen liikkeet eivät näy kovin kauas, taitava esiintyjä liioittelee liikkeitään esim. huitomalla epätoivoisesti käsillään jos kasvoihin ilmestyy huolta osoittavia ilmeitä.

Liioittele liikkeitäsi niin paljon, että takarivin paikalla istuva näkee esim. tunnetilasi selvästi.

Harjoituksia:

Laita itsesi peliin, täysillä!

Anna yleisön kysyä (hallitusti)

Luennon kestettyä puolisen tuntia on aiheellista ensi kerran kysyä onko tässä vaiheessa jotain kysyttävää. Jos sinulle esitetyt kysymykset ovat vaikeita, voit sanoa kysymyksen olleen mielenkiintoisen, mutta siihen palataan luennon loppuvaiheessa kun vähän muita asioita on ensin käyty läpi (usein ”unohdat” kuitenkin taktisesti oivallisella tavalla hankalat kysymykset tai saat riittävästi aikaa miettiä mitä hankalaan kysymykseen kannattaa sitten aikanaan vastata).

Jos on jokin kysymys johon olet varmuudella kypsä vastaamaan, otat asian tietenkin käsittelyyn. Pitkähkön kyselysession jälkeen voi olla kiva pläjäyttää taas tuo dia/kalvo esille missä oli luennon runko ja näyttää miten pitkälle ollaan nyt edetty luennossa ja muistutat tietenkin taas siitä miten tärkeää on tehdä muistiinpanoja.

Otat sujuvasti ohjat taas haltuusi ja jatkat luentoasi siitä kohdasta mihin jämähdettiin keskustelemaan. Loistavan luennon käsikirjoitukseen kuuluu sellainen seikka, että yleisölle tarttuu jotain kotiin vietäväksi.

Tieto, joka hyvästä luentoesityksessä tarkkaavaiselle kuulijalle tarttuu, ei löydy paperilta ennen esitystä eikä sen jälkeen. Se on siinä esityksessä. Luentolyhennelmä tai monistepino joutaa tuolloin nurkkaan pölyttymään ja kuuntelijan arvokkain ominaisuus on hänen luennosta tekemistä muistiinpanoista, niistä omista tehtävälistoista.

Esityksestä muistiin piirtynyt mielikuva säilyy, vahvistuu ja yhdistyy ennemmin tai myöhemmin kuulijan vanhoihin ja uusiin tietoihin. Siitä tulee huomaamatta osa kuulijan omaa osaamista.

Kritisoimme usein luennoitsijaa, mutta osaammeko enää monistepinojen ja powerpointesitysten keskellä olla hyviä kuuntelijoita?

Olen viime vuosina kokeillut menestyksellä sellaista esiintymistapaa, että heti ensi minuuteista alkaen teen selväksi, että tämä luento tehdään sitten yhdessä! Kaikki kysymykset ja yleisökommentit luovat siinä tilanteessa ainutlaatuisen luentokokonaisuuden, joka parhaimmillaan luo niin rennon ilmapiirin, että arinkin luennolle saapunut henkilö rohkaistuu vaikuttamaan luennon sisältöön omalla oivalluksellaan.

Harjoituksia:

Onko kysymyksiä? Onko vastauksia?

Ei liian paljon asioita samaan luentoon

Hyvän luennon voi pilata liian runsaalla tietomäärällä. Jos tarjoat paljon tietoa, muista silloin tarjota usein viihdettä. Luennon loppupuolelle on hyvä kehittää jokin mieleenpainuva ja puhujalle luontainen ”hulluttelu” tai humoristinen juttu.

Humoristiset tempaukset jäävät kuuntelijoiden mieliin. Ja erityisesti loppuun sijoitettu kuuntelijoita ilahduttava lopetusjuttu on mitä parhainta suhteiden hoitoa. Siinä voi olla jokin johtopäätös johon olet päätynyt käsitellessäsi tuota aihettasi, jotain persoonallista ja mieliinpainuvaa, mielellään konkreettista ja arkista. Luentosi voi olla tylsä keskikohdiltaan, mutta alku ja loppu pitää olla superia!

Harjoituksia:

Tasapainoisen, loistavan luennon piirteet käyttöösi!

Valmistaudu luennolle huolellisesti

Minun vinkkini normaalien aikatauluselvitysten ja luentopaikkatiedustelujen lisäksi on, että olisi ehkä hyvä ennen jokaista luentoasi viettää lyhyt hetki ihan itseksesi.

Meditoi, rukoile, hiljenny tai tee jotain muuta tällaista. Pyri löytämään jokin rauhallinen paikka luentopaikan läheisyydestä. Keskity vaikka hengitykseesi hetken ajan ja tuo mieleesi ihania ja rakentavia ajatuksia. Tee tästä rutiini, jolla kerta toisensa jälkeen saat innostuksen päälle.

Kun naama virneessä positiivisuutta uhkuen astut yleisösi eteen, teet vaikutuksen yleisöösi! He ihmettelevät, miten tuo luennoitsija voi näyttää niin pirteältä vaikka elämme synkintä kaamoskautta, tai hän on ajanut 600 km autolla päästäkseen tänne, tai jotain muuta.

Välillä kyllä mietin, että kun pääsen oikein positiiviseen (”flow- tilaan”) ja aika katoaa, niin meneekö se viestini enää perille? Ota kerrankin se riski, että oikein perusteellisesti innostut! Saatat yllättyä! No, senhän saat sitten lukea/kuulla palautteista jos onnistuit.

Osa luentojen valmisteluja on myös luento-osuuksien treenaamista etukäteen niin, että osaat esittää sen yleisölle ilman muistiinpanoja. Naulitse yleisön katseet sinuun ja voitat yleisön puolellesi.

Hyvä puheosuus on aina huolellisesti valmisteltu ja harjoiteltu. Minä en koskaan ole opetellut ulkoa kokonaista puhetta, mutta myöntää täytyy, että joitakin puheosuuksia olen treenannut tosi paljon ja saanut esittää monia kertoja puheitteni yhteydessä.

Kerään jatkuvasti puhevarastoa pistämällä talteen erityisen hyviä tarinoita, mietelauseita, ideoita ja oivalluksia.

Harjoituksia:

Erilaisia tekniikoita miten valmistautua luentoa varten

Ole avoin

Älä pistä mitään esineitä (pöytiä, tuolia tms.) itsesi ja yleisön väliin. Pidän jopa käsien asentoa hyvänä tapana viestittää avoimuudesta. Nosta kädet navan yläpuolelle ja tehosta sanomaasi käsiä liikuttamalla, älä pane käsiä taskuun tarpeettomasti, edessä puuskassa olevat kädet antavat väärän viestin. Fiksusti puhutaan kehonkielestä.

Älä milloinkaan päästä ristiriitaa syntymään kehonkielesi ja sanomasi väliin.

Harjoituksia:

Kehon kieli ja sen merkitys

Ota riskejä!

Yleisö rakastaa sellaista luennoitsijaa, joka ottaa hallittuja riskejä, aivan kuten normaalissa keskustelutilanteessa ystävien kesken. Kauheatahan se olisi jos jatkuvasti varoisimme sanojamme.

Jos menee pieleen, korjaa virhe välittömästi. Jos joku on ymmärtänyt sanomasi väärin, vika on todennäköisesti sinussa, ei kuuntelijassa. Avoimesti ota huomioon väärinymmärryksen mahdollisuus ja tarkista ajoittain menikö sanoma oikealla tavalla perille.

Harjoituksia:

Hallitut riskit hallintaan!

Paljasta ”kaikki” mitä tiedät

Jep, anna tiedon tulla. Ei kaikkea samaan tilaisuuteen vaan tilaisuus tilaisuudelta, luento luennolta, kirja kirjalta, avaat yleisöllesi sisäistä aarrettasi. Pala palalta.

Minulta kysytään usein voiko luentojeni tietoja vapaasti jakaa eteenpäin vai onko siinä luennossa jotain salaisuuksia, joita et halua luovuttaa. Olen lähes poikkeuksetta sanonut, että saatte kaikki mahdolliset tiedot mitkä minulla on asiasta ja saatte vapaasti niitä välittää eteenpäin. Mitään en halua piilottaa.

Luennolla esillä olleet asiat ja persoonallinen tapani/tapasi esittää asia kuuluvat niin olennaisesti yhteen, että ei ole mitään syytä varoa ideoittesi suurimittaista varastamista. Älä jätä epäselväksi kuka kannattaa kutsua taas seuraavan kerran luentoa pitämään!

Harjoituksia:

Ideointia luennon tietosisällön luovutuksesta sopivasti pala palalta.

Pää pystyyn!

Kun 7-9 kg painoinen päänuppisi on aivan oikealla kohdalla, lähetät viestin yleisölle, että hallitset tilanteen. Sinulla on vahva itseluottamus. Jos pää painuu alas, olet luovuttanut, olet surkimus.

Pää pystyssä ja hyvällä ryhdillä viestität kaikille, että henkinen kanttisi on vahva. Astu sisään luentosaliin ryhdikkäänä, kävele kiirehtimättä, juuri sinulle sopivalla vauhdilla esiintymislavalle.

Mitä kovempaa kritiikkiä saat yleisön joukosta kohdata, sitä korkeammalle nouskoon pääsi ja nokka osoittakoon ehkä poikkeavan paljon yläviistoon! Ole ylpeä sanomastasi, mutta älä kuitenkaan ylpisty. Onhan sanomasi nyt kritiikin muodossa koskettanut syviä kansantuntoja ja koetaan yleisön joukosta halua hieman tuuletella ajatuksia suuntaan ja toiseen. Ole siitä tyytyväinen.

Kohtuuton ja väärinymmärryksestä johtuva kritiikki on tietenkin asia erikseen. Siitä selvitään ehkä murjaisemalla joku hauska vitsi.

Harjoituksia:

Ryhti, olemus, missä pidetään kädet, pukeutuminen, väärinymmärrysten välttäminen

Iloitse palautteesta

Saan varsin paljon palautetta luentokeikkojeni jälkeen. Joukossa on myös kriittisiä kannanottoja. Kritiikistä olen mielissäni, sillä sen varassa voin tarkistaa ja terävöittää sanomaani jatkossa. Pää pystyyn siis jos sinua kritisoidaan! Ja jatkakaa ihmeessä kritisoimistani!

Harjoituksia:

Negatiivisen ja positiivisen palautteen ymmärtäminen

Kiitoksia kiinnostuksesta!

Biologi, turpaduunari Christer Sundqvist
Helsinki
christer.sundqvist@ravintokirja.fi
040-7529274

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s