Doping-kansaa kusetetaan

Ei lisää pastan jauhantaa, vaan mehukkaan lihaisia paloja dopingtehtailun synkeältä lääketieteelliseltä puolelta.

 

Vaikka Janne Immonen, Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Juha Lallukka, Mika Myllylä, Pertti Teurajärvi, Arto Koivisto, Eero Mäntyranta, Milla Jauho, Virpi Kuitunen, Kaisa Varis ja kumppanit ovat onnistuneet saamaan kaikki suomalaiset luulemaan, että maastohiihto eli sivakointi on maailman ainoa dopinglaji, niin keskityn tällä kertaa hieman nopeatempoisempaan ja kesäisempään lajiin.

Siitä huolimatta, että olen itsekin jolkutellut maratonin kahteen ja puoleen tuntiin, kavennan juoksun aikahaarukan nyt vain muutamaan sekuntiin.

Lääkekorvaustilastoja selailemalla olen nimittäin havainnut, että peräti 161 884 suomalaista popsii samoja pillereitä mistä jamaikalainen pikaviuhahtaja Veronica Campbell-Brown on jäänyt rysän päältä kiinni. Sen sijaan vain 1 152 suomalaista piikitti itseään rekombinantti-EPO:lla. Ilmankos suomalainen pikajuoksu onkin kovemmalla tasolla kuin kestävyysjuoksu!

Pikajuoksuhan on saanut viime vuosina myös paljon naiskannattajia, kun jo kotioloissa on totuttu siihen, että se viikonloppuinen suoritus ei kestä kuin muutaman sekunnin. Toista se oli ennen vanhaan kestävyysurheilun kulta-aikoina.

Mutta nyt kaikki lukijani tietenkin jo ihmettelevät kadotinko jo tässä vaiheessa sen punaisen langan kirjoituksestani. Mikä on se Suomen yleisin dopingaine ja Cambell-Brownin käyttämä vippaskonsti? Se on itse asiassa melkoista kusetusta koko touhu. Aine on nimittäin nesteenpoistoon tarkoitettu lääke, eli diureetti, savoksi se on hiljaa ja kovvoo nimeltään kusetin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli tämä savolainen kusetin on furosemidia ja sitä haukutaan myös loop-diureetiksi. Tähän loopiin palaan vielä myöhemmin vielä myöhemmin vielä myöhemmin… oho jäi looppi päälle, eli alkoi kiertää, onneksi ei sentään lööpin arvoisesti.

Asiaan. Nyt hypätään historiassa taaksepäin ja ampaistaan oikein tähtitaivaalle muutamaksi sekunniksi. Lääketehdas Orion (Luetaan: Eläkeyhtiö Ilmarinen, Ylpöt ja Etolat) on suomalaisen terveydenhuollon kiintotähti. Aikoinaan Helsingin Kruununhaassa Mariankadulla aloittanut yritys valmisti sellaisia hittituotteita kuin esimerkiksi dulsiini ja kiväärinpuhdistusöljy. Yhtiö oikein kehuskelee näiden valmistuksella.

Yhtiö olisi toki voinut pitää erityisesti dulsiinista vähemmän meteliä, sillä en näe mitään ylpeilyn aihetta siinä, että suuri joukko diabeetikkoja huijattiin haudan lepoon. Dulsiini (p-ethoxyphenylurea/dulcin) kun on keinotekoinen makeutusaine, joka lopulta kiellettiin maksasyöpätapausten johdosta. Aivan kuten aspartaami, myös dulsiini hajoaa elimistössä ikävän myrkyllisiksi aineenvaihduntatuotteiksi. Koeputkessa aine on turvallista, ihmisen sisällä siis ei.

Orion olisi voinut pitää kiinni kiväärinpuhdistusöljyistään. Suomen sisällissodassa punaiset ja valkoiset solut ottivat yhteen kilvan kuluttaen  aseöljyä, mutta ei se kansanterveys oikein siitäkään parantunut. Kun markkinat kuolivat alta pois, piti siis keksiä lisää markkinasegmenttejä. Avuksi otettiin lopulta kusetus eli nesteenpoisto.

Orion dominoi suomalaisia kusetusmarkkinoita tuotemerkeillään Hydrex hydroklooritiatsidi, Furesis furosemidi ja Spiresis spironolaktoni. Lisäksi on tietenkin yhdistelmäkusetuksia. Mutta se kaikista yleisin kusetin on tämä Campbell-Brownin suosima furosemidi.

Mikä on kusetuksen anatomia? kysyy valistunut lukija. Miksi ihmeessä juuri furosemidiä kannattaa vetää jos haluaa pinkoa satasen nopeimmin? Tarvitseeko urheilija jotain muutakin kuin menestyksen pyhää kolmiota: EPO:a – Lepoa – Treeniä?

On paikallaan siirtyä lopultakin looppiin. Loopilla tarkoitetaan tässä viittausta Henlen linkoon, joka ei siis ole mikään Spede-lingon tapainen mäkihyppyvehje, vaan tärkeä osa munuaisten toiminnallista ketjua. Yksitellen niitä ei kannata alkaa laskea koska niitä löytyy muutama miljoona. Nefronin munuaisputki, eli tubulus, on lingon tarkempi osoite.

Toki löytyy muunkinlaisia kusettimia kuin nämä loop-diureetit, mutta tämä furosemidi on siis näitä alkujaan saksalaisen maalitehtaan vahingossa keksimiä loop-tyyppejä. Alkoholikin on muuten diureetti sekin. Terveisiä sinne olutterassille!

Tarkalleen ottaen furosemidi on ENCC2-estäjä, mutta myös karboanhydraasin estäjä. Savoksi tämä tarkoittaa, että aene sekottaa munuvaesten toeminnan sekä elektrollyyttiin kuljettimmii’ että enhtyymii’ osalta. Tämäl lisäks vurosemiti lissää renniinj-enhtyymi’ eritystä, sittoo happee ja lissää hiilitijoksitim miärää veressä. Toisin sanoen kyseessä on todella monimutkainen kusetus.

Selvästikään pikajuoksija (ainakaan Campbell-Brown) ei siis kaipaa aerobista energiantuottoa, vaan yrittää maksimoida kreatiinifosfaatin käytön energialähteenä. Tällaista energiaa löytyy lähinnä nopeista lihassoluista, jotka tarjoavat perintörahoilla ja muillakin perintötekijöillä oman osuutensa juoksuvauhtiin.

Kusetuksen käyttö ei tule ilman haittoja. Furosemidi aiheuttaa haittavaikutuksena kihtiä, artriittia, niveltulehdusta, reumaa tai jotain muuta kolottaviin niveliin liittyvää. Virallisesti ottaen furosemidin käyttö vaatii jatkuvia veritestejä. Taitavat Suomessa laboratoriot olla kovilla.

Furosemidi-kusetus on toki paikallaan keuhkopöhön hoitoon, mutta todella lyhyen puoliintumisaikansa takia sitä saa annostella monta kerta päivässä. Ja käyttö on rajoitettu lyhyen kuurin ajaksi. Se on sellainen sprintterin pieni rykäisy ja tauko on paikallaan kun ainetta käyttää. Pitkäaikaislääkkeenä aine on täysin järjetön ja verenpainetta se reniinin avulla voi jopa nostaa. Taas siis sarjassamme hyvä aine, mutta lähes aina väärin käytetty.

Mutta hei rakas lukijani, reumalääkkeethän ovat kalliita. Porttiteoria toimii! Bisnes se on joka kannattaa, hyväntekeväisyys ei tuo voittoja. Suomi on doping-maa.