Endokrinologeja soppii ihimetellä

Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.

 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.

Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:

Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.

Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!

Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!

Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.

Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.

Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.

Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.

Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.

Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.

Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.

No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!

Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.

Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.