Diabeteslääkäri kusee hunajaa

Tämä on kertomus siitä miten lääkeyhtiön johtajilta meni rokkapäivä pilalle kun vetivät herneet nenään ja kuinka hyvältä kuulostavatkaan sokeritaudin Aito Hoito -suositukset.

 

Vesa-Matti Loiri kertoi kesällä 2011 käyttävänsä sokeritautiinsa tanskalaisen Novo Nordisk lääkeyhtiön kehittelemää Victoza liraglutidi lääkettä. Silloin lirahti itku amerikkalaisen Eli Lilly lääkeyhtiön suomalaisilta repsikoilta ja meni rokkapäivä pilalle kun pomot vetivät herneet nenään.

Tämä amerikkalainen Byetta eksenatidi on hyvä myrkky sekin tähän diabetekseen, eikä joku risaisia verkkopaitoja käyttävä kansankaatuilija saa vaarantaa amerikkalaisen lääkeyhtiön ylivaltaa. Siispä heti vastahyökkäykseen: kansan parasta ajattelevat suomalaiset virkamiehet rapsaisivat sakot tanskalaisille. Novo Nordisk Farma köyhtyi 45 000 euroa ja varmuuden vuoksi Victoza menetti KELA-korvattavuutensa 1.2.2013 alkaen.

Lääkkeiden hintalautakunta, eli siis varatuomari Lauri Pelkonen, oli taas kerran pelastanut kansan hyvinvoinnin. Saman tanskalaisfirman Levemir detemirinsuliini menetti sekin ensin korvattavuutensa, mutta sitten se annettiin takaisin kovan väännön jälkeen. Tuomarit ovat tietenkin täysin loogisia lääketieteen ja potilaiden hyvinvoinnin suhteen. Hyvän tahdon ele on tosin voimassa vain 31.12.2013 saakka. Niitä amerikkalaisia ja Orionin lääkkeitä pitäisi myydä enemmän.

Varmuuden vuoksi pieni kertaus sokeritaudin syvimmästä olemuksesta. Diabetes Mellitus on taas tätä lääkärilatinaa, puoliksi kreikkaa ja puoliksi latinaa. Suomeksi ilmaisu kuuluu jotakuinkin ”läpikustua hunajaa”. Sokeritautinen siis kusee paljon ja kusee makeaa kusta.

Entisajan lääkäreille ei Jaffa maistunut kun diabetes testattiin maistelemalla potilaan virtsaa. Isot pojat ovat minulle kertoneet, että nykyään tehdään elokuviakin missä näitä vedenheittoelimiä eli mahdollisia hunajalinkoja pistetään suuhun ja muuta outoa. Lääkärileikit selvästi kiinnostavat kansaa ja diabeteksen kotitestejä suositaan.

Hunajainen kusi oli siis oire, mutta pitäähän sille oireelle olla myös jokin syy. Ainakin ennen vanhaan vaivoille yritettiin keksiä biologinen selitys. Nykyään tuolla seikalla ei taida olla mitään väliä kun lääkeyhtiöt tuuppaavat keksimään ensin lääkkeet ja sitten keksivät lääkkeeseen sopivan sairauden.

Oikea sokeritauti, eli 1-tyypin diabetes on siis sellainen vaiva, jossa haima ja sen Langerhansin saarekkeet eivät pysty tuottamaan insuliini -nimistä hormonia. Mormonit eivät liity asiaan. Sitten on myös tämä 2-tyypin diabetes, joka ei liity haimaan eikä mormoneihin millään lailla. Ennen räjähdysmäistä yleistymistään tätä 2-tyypin diabetesta esiintyi pääosin aikuisilla ihmisillä, josta syystä käytettiin nimitystä aikuistyypin diabetes. Aikuisten diabetes on tila, jossa väärällä lääkityksellä, huonolla ravinnolla ja/tai liian vähällä liikunnalla on aiheutettu solujen insuliiniresistenssi, eli kyvyttömyys hyödyntää insuliinia. Näitä kyvyttömiä on nykyään sitten siunaantunut aika lailla. Niin se elämä kusettaa pientä kulkijaa ja Diabetesliitto jaksaa harhauttaa maan polosia.

Diabetesliitossa on tutkijoita, jotka viitsivät väittää, että tyypin-2 diabetes on vakava perinnöllinen sairaus. Niinpä esimerkiksi Veskun näyttelijätoveri Helge Herala koki vanhoilla päivillään sen, että perintötekijät muuttuivat. Tuli diabetes ja jalat piti amputoida. Rauha hänen sielulleen.

Nykypäivän peruslääke tähän insuliiniresistenssiin on biguanidi nimeltä metformiini. Merck tekee sitä merckillisenä Glucophage -nimisenä tuotteena ja Orion nimellä Metforem. Suuri vika näissä lääkkeissä on halpa hinta. Vuonna 2012 keskikulut hunajaa linkoavaa potilasta kohti oli alle 88 euroa. Onneksi käyttäjien määrät lasketaan sentään sadoissa tuhansissa.

Halpaa hintaakin suurempi ongelma näissä lääkkeissä on se seikka, ettei se sovi lainkaan yhteen lääkespriin eikä laimeampienkaan alkoholijuomien kanssa. Ei-islamilaisissa maissa tämän luulisi olevan ihan sairaalareissuja aiheuttava haitta ja niinhän se tietenkin onkin.

Lontoon murteella ongelman nimi on ”lactic acidosis”. Tästäkin aiheesta olen lukenut mukavia Duodecim-artikkeleita kuten esimerkiksi ”Käypä hoito ei käy kaikille – metformiini ja maitohappoasidoosi” vuodelta 2008. Asialla oli kvintetti Marjut Varpula, Anna-Maija Korhonen, Markus Skrifvars, Seija Peltonen ja Anne Kuitunen. Lääkkeeseen voi siis kuolla ja kuolleella ei enää verensokeri kohoa. Lääke on siis todistetusti tehokas. Metformiinin sisarmolekyyli fenformiini poistettiinkin aikoinaan markkinoilta juuri maitohappoasidoosin takia.

Mutta sallittakoon vielä kerran: metformiini on liian halpaa. Täytyi keksiä kalliimpi tapa hoitaa hunajankuseskelut pois päiväjärjestyksestä. Eli Lilly tarvitsi tuotepaletin, jolla on synergiaetuja. Ensin Zyprexa olantsapiinilla aiheutetaan 2-tyypin diabetes potilaassa ja sitten hintava diabeteslääke siihen päälle. Näin toimii osakkeitaan omistavia kunnioittava moderni lääkeyhtiö.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu harmaapartainen ystäväni Birdie. Pelästyttävästä ulkonäöstään huolimatta suosin häntä kävelevänä historiankirjana ja knoppitiedon monipuolisena taitajana. Koska normaalihkon ihmisen käyttöliittymä on jopa helpompi kuin Nokian uutuuspuhelimen, niin yleensä kuulen kaipaamani tiedot Birdieltä jo ennen kuin ehdin lauseen loppuun ajatella. Tällä kertaa Birdie yllätti tiedoillaan inkretiini mimeeteistä. Näistä rakentuu hintavat diabeteslääkkeet.

Lukijoitteni hermoja säästääkseni jätän Birdien inkretiini tarinoista pois sen miten Yhdysvaltain ja Meksikon rajariidat, koirat, kärpäset, rotan munuaisleikkeet ja suomalaiset yliopistot liittyvät aiheeseen. Hyppään suoraan siihen kohtaan missä gilaliskon syljestä erotetaan aine, jota Eli Lilly myy kalliilla hinnalla ja nimellä Byetta eksenatidi. Eksyitkö? Tuskin. Nämä vanhanajan saduissa mainitut sammakon suutelemiset ovat siis nykypäivän huippulääketiedettä. Tämä liskon kuola piikitetään maksukykyiseen hunajankuseskelijaan ja on tyypiltään GLP-1-analogi, eli toisin sanoen suolistohormonia matkiva aine, joka laskee verensokeria ja vähentää ruokahalua. Ei nouse vesi kielelle kun on liskon sylkeä suonet täynnä. Huippulääketiedettä!

Tarkemmin sanottuna GLP-1-analogit hidastavat ruoansulatusta ja lisäävät haiman insuliinituotantoa. Tässä vaiheessa fiksut lukijani varmaan jo hoksaavat, että tämä Eli Lillyn idea ei oikein järkevältä kuulosta kun hoidetaan insuliiniresistenssiä. Ennemminkin tätä voitaisiin suositella 1-tyypin diabeteksen alkuvaiheen hoitoon. Mutta hunajaisin sanoin lääkettä kehutaan sopivaksi 2-tyypin-diabeetikoille. Onhan niitä 2-tyypin diabeetikkoja rutkasti enemmän kuin 1-tyypin. Olisikohan tästä kyse?

Sekä Eli Lilly ja Byetta eksenatidi ovat yhtenään raastuvassa aiheutettuaan kaikenlaisia tulehduksia ja syöpiä käyttäjiinsä. Samaa voi sanoa Novo Nordisk ja Victoza liraglutidista. On se hankalaa tämä endokriminologia. Onneksi Victozan käyttö maksaa noin 1500 euroa hengissä pysyneille potilaille vuodessa. Ja kelpaa siis 2-tyypin-diabeetikolle.

Mainitsen vielä yleisemmän diabetes-kusetuksen rahasammon, eli DPP-4-estäjät (gliptiinit). Näistä tunnetuin on Januvia sitagliptiini, jota valmistaa kaikkien tuntema Merck. Sitä käytti vuonna 2012 jo peräti 52 857 suomalaista potilasta. DPP-4 on itsessään entsyymi, joka pilkkoo GLP-1-peptidin palasiksi, joten ideana tämä kuulostakin fiksummalta 2-tyypin diabeteksen hoitoon. Tosin haimatulehduksia ja haimasyöpiä on sattunut tälläkin aineella. Voi voi kun on hankalaa olla lääkeyhtiö nykyään!

Näin loppuu yhteinen hetkemme diabeteslääkkeiden ihmeellisessä maailmassa. Tähän loppuun vielä ehdotukseni 2-tyypin diabeteksen Aidoksi Hoidoksi vastaiskuna älyttömille diabeteksen Käypä Hoito -suosituksille. Viimemainittuja eivät ole olleet laatimassa joukko vajaaälyisiä lääkäreitä ja tutkijoita. Reppanat ovat vain harhaanjohdettuja. Tässä aitoja ohjeita, joilla reppanatkin löytävät takaisin elämän todellisen merkityksen, jos vain niin haluavat:

 

2-tyypin diabeteksen Aito Hoito -suositukset

Poista ne syyt, jotka johtavat insuliiniresistenssin puhkeamiseen. Statiinit, beetasalpaajat, tiatsidi-diureetit, glukokortikoidit ja psykoosilääkkeet heitetään mäkeen ja terveellisempää ruokaa naamariin! Liiat sokerit pois lautaselta ja voissa paistettu pihvi tilalle. Juomalasista pois Coca-Cola ja tilalle täysrasvainen maito. Välipalojen napostelu pois parin tunnin välein ja tilalle muutama kunnon lämmin ateria päivässä. Ruokaan makua ja vihannekset runsain määrin kurkusta alas vaikkapa juotuna (vihersmoothie) jos suu ei jaksa vihanneksia, marjoja ja hedelmiä jauhaa. Iltaruokailu kunniaan ja koko perhe parantamaan maailmaa pitkän illalliskaavan mukaisesti. Ja sitten hopi hopi ylös ulos ja lenkille aamulla.

 

Veteraaniurheilija muistaa, että vielä 1980-luvulla raikkain ajatuksin liikkeellä ollut Mikael Fogelholm kirjoitti kirjoja, joissa kehotti syömään lihaa vähintään yhden kerran päivässä. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja ihan toisin ajatuksin liikkeellä olevan Mikaelin kanssa saamme elää kärvistellä. Vesku pelasi ennen jääkiekkoa ja seura oli Töölön Vesa. Sitten siitä tuli Jokerit ja se myytiin pois. Sen pituinen se.