Olen saanut ikäihmisiltä kirjeitä ja lukenut muutaman kirjan, jossa puhutaan ikääntyvän väestön suoranaisesta syrjinnästä, huonosta kohtelusta ja yhä heikentyvästä hoidosta. En voi olla enää tästä hiljaa. Voitko sinä?
Kirjeet kertovat ikäihmisten romahtaneista unelmista. On ollut unelma siitä miten sinnitellään työpaikoilla viimeiseen asti ja sitten kun koittaa eläkepäivät, nautitaan elämästä, nukutaan hyvin, syödään terveellisesti, nähdään vähän maailmaa…
Karu totuus paljastuu liian monelle kun eläkeajat koittavat. Aika harva ehtii nauttia eläkepäivistään. Nautinnon ryöstää sairastelu, huono hoito ja varattomuus. Tutustutaan muutaman eläkeläisen tarinaan. Kyynelsilmin naputtelen nämä rivit teille.
Jaakko oli peruspohjalaisia, jolla oli hallussaan pitkäikäisyyden geenit. Hän kuoli 93 -vuotiaana vanhusten hoitolaitoksessa. Hän oli tyypillinen suomalainen mies. Ei turhia valitellut, vaikka hoitolaitoksessa ilmeni järkyttäviä puutteita kuten hänen lapsensa havaitsivat käydessään katsomassa häntä.
Epäkohdista pahin sattui kun Jaakko jäi auton alle suojatiellä ja hänen rautainen kuntonsa pääsi sairaalassa romahtamaan. Kunnon romahtamista edesauttoi monin tavoin puutteellinen hoito. Omaisten käydessä Jaakkoa katselemassa hoitajat teeskentelivät pitävänsä Jaakosta hyvää huolta. Läpinäkyvä teeskentely loppui kun omaiset poistuivat ja alkoi lähes säälimätön Jaakon nöyryytys.
Jaakkoa ei syötetty. Ruokakippo tuotiin sängyn viereen joksikin aikaa ja lähes koskematon ruoka-annos vietiin sitten pois. Myöhemmin omaisille selvisi, että tällainen oli vallitseva tapa tässä vanhustentappolaitoksessa.
Eräänä päivänä Jaakon poika sai yllättäen kuulla, että hänen isälleen oli ryhdytty antamaan unilääkettä. Hoitajien mukaan Jaakko ei nukkunut aamuun saakka, vaan soitteli yökellolla hoitajille aamuyöstä. Hoitajille sopi vain sellainen käytäntö, että potilas nukkui makeasti iltakahdeksasta aamuseitsemään. Jaakko oli kuitenkin tottunut lyhyempään yöuneen. Niinpä hän heräsi aamuviideltä ja odotti aamutoimien alkamista. Ikävystyneenä odotteluun hän soitti yökelloa.
Unilääkkeet tekivät Jaakosta tokkuraisen ja ajoittain poissa olevan tuntuisen. Liikunnasta ei enää pidetty huolta vaan annettiin tokkuraisen Jaakon maata sängyssään. Varsinaiset ongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun hänellä alkoivat virtsanpidätyskyvyn vaikeudet. Hän joutui käyttämään yön aikana vaippoja. Jotta Jaakko pysyisi kuivana yön yli, hoitajat jättivät juomat tosi vähiin iltapäivästä lähtien. Joskus Jaakko joutui menemään nukkumaan janoisena ja nälkäisenä.
Nälkä ja jano tekee ihmisestä ärtyisen. Hoitajat panivat merkille, että leppoisasta papasta oli tullut kriittisempi ja vaativampi. Hän saattoi soittaa yökelloa useita kertoja ja pyytää juomista. Pyyntöön ei juurikaan haluttu suostua. Kriittinen potilas oli liikaa eräälle hoitajalle ja hän sai lääkärin ylipuhuttua määräämään Jaakolle mielialalääkkeitä. Jaakolla ei ollut elämänsä aikoina minkäänlaisia psyykkisiä vaikeuksia, mutta niin vain kävi, että hän pian popsi psykofarmakaa.
Jaakko söi kolmenlaisia mielialalääkkeitä kuuliaisesti ja totteli lääkäriä. Tästä oli alkanut Jaakon varsinainen saattohoito. Mielialalääkkeistä Jaakko meni niin huonoon kuntoon, että hän jäi pysyvästi vuoteen omaksi. Kun omaisille pyynnöstä kerrottiin mielialalääkkeiden antamisesta, syyksi ilmoitettiin, että Jaakko oli tullut liian levottomaksi.
Eräänä päivänä sitten tuli tieto, että Jaakon munuaiset eivät enää kestäneet lääkitystä ja hänet oli siirretty saattohoitoon odottamaan kuolemaa. Hänelle annettiin varmuuden vuoksi voimakkaita kipulääkkeitä ja pian oli Jaakon vuoro heittää hokkarit naulaan. Jaakon kuoleman jälkeen hänen poikansa otti yhteyttä Sosiaali- ja terveysministeriön vanhustyöstä vastaavaan viranhaltijaan ja kertoi hänen isänsä kuolleen tarpeettoman lääkityksen takia. Virkailija kysyi kuinka vanha hänen isänsä oli. Kuullessaan isän kuolleen 93 -vuotiaana tämä virkakoneiston mätäpaise loihti ilmoille: ”Eikö hän jo elänyt tarpeeksi pitkään?”
Rauha Jaakon muistolle ja mietinnän paikka mätäpaiseelle sekä mielialalääkkeet määränneelle lekurille. Lepakoille (yöhoitajille) enemmän ymmärrystä.
Kirjeessä kerrotaan miten hitaasti etenevää lihassurkastumatautia poteva Kalle alkoi käyttää hengityskonetta. Kone tuntui aivan mahdottomalta ja hän olisi halunnut kuolla. Onneksi ei ollut päivystävää kuolinapupalvelua. Vasta riittävän ajan kuluttua hän tajusi, että elämä on parhaimmillaan edelleen hienoa. Kalle käyttää nykyään mieluusti hengityskonetta ja on onnellinen.
Kalle kirjoitti siitä miten hän ymmärtää henkilökohtaisesti, että toimintakyvyn menettäminen pelottaa ja ahdistaa ellei jaksa uskoa, että elämä kantaa. Vaikeassa ja näköalattomalta tuntuvassa tilanteessa tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea riittävää kivunlievitystä ja toisten ihmisten läsnäoloa. Kun tähän hätähuutoon vastataan tappavalla piikillä, eikö vastaus ole suunnattoman julma?
Eutanasian hyväksymisellä ikääntyneelle ja vakavasti vammaiselle olisi myös merkittävä kielteinen vaikutus vammaisten ja vanhusten elämän arvoon ylipäätään. Jo nyt sikiötutkimusten ja selektiivisen abortin kautta estetään vammaisten syntymä ja kohta elämää lyhennettäisiin loppupäästä.
On otettava vakavasti myös se, että ihmiset pelkäävät avuttomaksi ja toisten varaan joutumista ja nöyryyttämistä, kertoi Kalle kirjeessään.
Kauppila pohdiskelee erinomaisessa kirjassaan ikäihmisten nöyryyttämistä. Hoitotyöhön on hakeutunut sadistisia sairaanhoitajia, jotka nauravat vanhusten ja muistisairaiden kognitiivisille puutteille. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun potilaat on ensin lääkkeillä huumattu niin, etteivät jaksa toimia normaalisti. Vanhusten alistaminen on viety joissakin laitoksissa äärimmilleen. Siellä voi olla sellainen tilanne, että erityisen sadistisesti käyttäytyvää hoitajaa vanhusten on ollut pakko oppia pelkäämään ja alistumaan heidän oikkuihin. Kiltisti nämä ”kriittiset” potilaat ottavat mielialalääkkeensä ja ohjataan kiltempinä ajan myötä saattohoitoon. Miten on voitu sallia näin epäempaattinen hoito? Onko sinun ikääntyvä äitisi ja isäsi turvassa näiltä tyranneilta?
Eräs vanhus totesi Kauppilalle, että eräässä hoitolaitoksessa suhtaudutaan vanhuksiin siten kuin vanhukset suhtautuvat hoitajiin. Sopeutuneet, ystävälliset ja hiljaiset (hiljennetyt?) vanhukset saavat hyvää hoitoa, mutta vaikeat ja kriittiset vanhukset saavat kokea huonoa kohtelua. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Saitko ajattelemisen aihetta? Suomessa vuonna 2013 on ikäihmisten hoito rempallaan. Jotain tarttis tehdä.
Niin, otsikon mersu on tietenkin lääkärislangia ja tarkoittaa rollaattoria tai kävelytelinettä.
Lisää kirjeitä julkaisen jossakin vaiheessa. Kommentoi!
Lähteet:
Reijo Kauppila. Ikäihmisen osa. Mediapinta, 2012
Minulle lähetettyjä kirjeitä
Turpaduunari (vanhoja kirjoituksia ; Ajankohtaisin tieto löytyy täältä: http://turpaduunari.fi/) 
Olen jo ajat sitten päättänyt tappaa itseni siinä vaiheessa kun alan olla niin vanha tai muuten heikkokuntoinen etten enää pärjää omillani.
On sen verran tullut nähtyä näitä ihmisvarastoja sun muita ”hoivakoteja” että minua ei sellaiseen elävänä saa.
TykkääTykkää
Kovat keskushermostoon vaikuttavat kipulääkeet + nestevajaus on tunnettu ja nopea keino saada hengiltä joku. Sitä ei kestä edes nuori ihminen.
Eli kaiken takana on raha eli mistä saada rahhoo jotta voidaan palkata lisää hoitajia? Osastolla on aina täysi kaaos ja työ on kaaoksen hallitsemista. Tavissairaalassa ei edes ulosteita välttämättä pariin päivään siivota pois suihkuhuoneesta (Peijas). Ihmeteleekö joku miksi sairaalassa sairastutaan lisää?
TykkääTykkää
Viimeisten parin vuosikymmenen ajan on voimakkaasti yhteiskuntamme jakautunut kolmeen osaan. Ökyrikkaat, keskituloiset ja köyhät. Tahtia polkevat rikkaat ja keskiluokka maksaa viulut ja köyhät on kasvava ryhmä.
Köyhyys periytyy jo vanhemmilta ja kuopasta on vaikeata nousta.
Rikkaat eivät halua mitenkään osallistua veroihin ja muitten auttamiseen, miten nyt jossain hyväntekeväisyys bileissä muodon vuoksi esiintyvät.
Köyhien keski-ikä tulee laskemaan ja rikkaitten nousemaan,
Kun tarpeeksi kauan tätä jatketaan ei rikaillakaan ole mukavat oltavat-ahneus kosteutuu. Kohta meillä ei ole kunnon kouluja, infrastruktturia, palokuntia, poliisitointa ja keskussairaaloitakann koska rikaat ei niitä halua rahoittaa.
TykkääTykkää
Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta! Näin valitettavasti on tässä maassa, että vedetään niiltä ihmisiltä matto alta, jotka ovat saaneet tämän maan ”koneiston” pyörimään kohti hyvinvointia. Heidän ansiosta minun ei tarvitse tehdä enää tässä maassa 12h:n työpäivää/6pv per viikko. Ja siltikin pärjään hyvin. Milloinkahan alamme ymmärtää antaa maamme ikä-ihmisille arvokkaan vanhuuden, jotka todellakin sen ovat ansainneet. Itse sain olla hoitoalalla vanhuspuolella erittäin hyvässä yksityisessä hoitokodissa töissä. Tästä kokemuksesta jäi myös minulle erittäin hyvä mieli tähänkin päivään saakka. Jospa se ”Raikka tuolta yläkerrasta” vielä pehmittäis meidän nyky-ihmisten raadollisen luonteen.
TykkääTykkää
Kiitos Christer, kun kirjoitit tästä – aivan järkyttävää, että ihmisiä, jotka ovat luoneet meille hyvinvoinnin, kohdellaan näin huonosti.
Tänään sain ilokseni kohdata hyvinvoivan vanhuksen. 80-vuotias nainen asui yksin, mies jo palvelutalossa kodin lähellä. Nainen vaikutti hyväkuntoiselta ja ikäistään nuoremmalta, järki pelasi ja huumoriakin löytyi. Ruokavalio oli erinomainen, rasvahapot, vitamiinit, hivenet yms. ohjelmassa.
Tämä iäkäs rouva oli kuitenkin alkanut viime aikoina nukkua huonommin sen jälkeen, kun vastapäisen talon katolle ilmestyi matkapuhelintukiasema. Minä olin siis mittauskeikalla. Rouva haki apua tähänkin ongelmaan, koska omien sanojensa mukaan ”halusi pysyä terveenä ja edelleen nauttia elämästä.”
TykkääTykkää
toivottavasti nämä THL:n haukkujat eivät tule framille.
Niin no aikanaan isäukko, lonkkamurtuman kautta palautui markkinoille. Naapurin ämmät väitti, ettei elä vuotta pidempään, no eli lähes 5 vuotta. no kunnon lääkkeet lähes 70 vuotiaalle + vuodelepo + särkylääkkeet,
TykkääTykkää
toivottavasti nämä THL:n haukkujat eivät tule framille.
……………………………………………..
Kyllä ne pikkuhiljaa tulevat framille. Puskan harjoittama kansan kusetus saa vielä pskasen lopun…”kova rasva tappaa”-mantra on kohta tiensä päässä…
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus, taas kerran.
”Eutanasian hyväksymisellä ikääntyneelle ja vakavasti vammaiselle olisi myös merkittävä kielteinen vaikutus vammaisten ja vanhusten elämän arvoon ylipäätään. Jo nyt sikiötutkimusten ja selektiivisen abortin kautta estetään vammaisten syntymä ja kohta elämää lyhennettäisiin loppupäästä.”
Tämä on sitä eugeniikkaa paraimmillaan. Kohta voidaan ottaa dna-näyte sikiöstä ja terminoida sikiö, jos sillä ei ole älykkyysgeeniä tai omaa vaikkapa lihavuusgeenejä.
”On otettava vakavasti myös se, että ihmiset pelkäävät avuttomaksi ja toisten varaan joutumista ja nöyryyttämistä, kertoi Kalle kirjeessään.”
Juuri näin. Tämä toistuu joka puolella, mutta on todella outoa, ettei poliitikot saatika viranomaiset tätä tajua? Vai onko sittenkään? Uusimmassa Talouselämässä professori Petri Suomala kirjoittaa otsikolla ”Pysähdy hetkeksi, ennen kuin mittaat”. Kirjoitus sopii hyvin myös terveyspalveluiden johtamiseen. Paras lause on mielestäni se, että jos todellisuus ja mittarit eivät kohtaa, vika ei ole todellisuudessa. Nythän näyttää vahvasti siltä, että mm. poliitikot ja viranomaiset yrittävät muuttaa todellisuutta mittareillaan – haluamatta ymmärtää todellisuutta.
Jokunen aivopieru:
– Hoitotyöhön huuhtoutuu työn imussa elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä, eikä aidosti kutsumusammattiinsa kouluttautuneita. Tällaiset ihmiset pilaavat hyvien ihmisten ammatillisen identiteetin.
– On koomista, että valehoitaja/lääkäri voi olla parempi kuin aito hoitaja/lääkäri. Tätä pitäisi hyödyntää, sillä valehoitajalla on ainakin auttamisen halu kohdillaan.
– Sadismista kertoo mm. nämä insuliinilla potilaita tappavat, mutta myös ne, jotka tahallaan heikentävät vanhusten/sairaiden terveydentilaa sellaisilla keinoilla, joista ei voi jäädä kiinni.
– Yllättävän monet hoitajat hakeutuvat mm. poliisiksi tai muihin ammatteihin. Kyse voi olla ammatillisen identiteetin lisäksi huonosta johtamisesta ja työilmapiiristä. Työilmapiirin pilaavat mm. narsistiset johtajat, joita ei saa kammettua pois tehtävistään kuin lakkauttamalla koko instanssin.
Ongelma tuntuu olevan vauvasta vaariin lähes samankaltainen:
– Kunnallisessa päivähoidossa olen nähnyt omin silmin miten lapset laitettiin leikkimään keskenään hiekkalaatikolle ja hoitajat seisoskelivat joko pilleripäissään tai krapulassa sivummalla toisiaan viihdyttämässä. Mikäli joku lapsista alkoi itkeä, toruttiin häntä ja hiljennettiin. Luulenpa, että jos he olisivat voineet hiljentää lapset jollain lääkkeellä, he olisivat sen tehneet.
– En tunne yhtään vanhusta, joka haluaisi lääkäriin saatika hoitokotiin. Kaikki haluavat kuolla kotiinsa ja suorastaan pelkäävät laitostumista. Kotisairaanhoidosta voi saada hyvääkin apua, mutta usein edellyttää jotain sukulaista hoitamaan byrokratian kuntoon. Ikänsä veroja maksaneelle vanhukselle ei takuuvarmasti tuoda mitään palveluja ilman viranomaisten kanssa tappelemista kotiin. Kotisairaanhoito olisi kuitenkin halvempaa kuin laitoshoito. Puhumattakaan sotaveteraaneista, joiden kunnioitus alkaa ehkä nyt olla siellä missä se olisi pitänyt olla 50 vuotta sitten.
– Vanhustenhoidossa (dementiakodit mukaanlukien) näyttää siltä, että vanhukset lääkitään petiin ja katetroidaan ettei tarvitse edes vaippoja vaihtaa.
– Lain vaatimia hoitosuunnitelmia ei ole, tai jos on, ne ovat kosmeettisia.
– Joka ikisellä paikkakunnalla tiedettään ne hoitokodit, joihin ihmistä ei kannata laittaa. Totuuden kuulee (myös vanhuksia kuskaavilta) taksikuskeilta, ei viranomaisilta.
Mieleltään terve tuttavani kuoli nopeasti sappitiehyesyöpään, enkä ihmettele yhtään, kun kirjasin ylös hänelle määrätyt lääkkeet: yli 20 eri lääkettä, särkylääkkeistä mielialalääkkeisiin (kipukynnyksen nostoon tarkoitettua trisyklistä masennuslääkettä).
Ennen syöpää hänen ainoat vaivansa olivat pieleen menneen selkäleikkauksen aiheuttama kävelyvaiva (käytti Fordia eli rollaattoria), verenpainetauti ja fibromyalgia. Pidin häntä kädestä viimeiseen hengenvetoon saakka ja totesin, että parempi hänen oli päästä pois kuin jäädä kidutettavaksi lääkäreiden toimesta. Oxycontinia meni loppuun saakka hirveitä määriä. Kuolema oli lääkkeiden ansiosta rauhallinen.
Myös yhteiskunnan asenteissa tuntuu olevan vikaa. On liian paljon vanhuksia, jotka elävät yksin siksi, että lapset eivät välitä ja lapset ovat muuttaneet työn perässä kauas pois.
Itse asiassa, monet nuoret jopa toivoo vanhusten kuolevan, jotta pääsevät nauttimaan perintörahoista. Heitä ei kiinnosta vanhusten aikaansaannokset, eikä opit. Joidenkin mielestä vanhukset haisevatkin pahalta. Ei ihme, että uusavuttomuus lisääntyy ja ihmisiä voi aivopestä ajattelemaan mitä halutaan, ilman henkilökohtaista tai perimätiedon tuomaa kokemusta.
Hekottaa ei toivo THL:n liittyvää kritiikkiä. Mikään todellinen mittari ei puhu sen puolesta, että THL:n missiot olisivat onnistuneet. Mielestäni THL on joutava laitos ja toivottavasti suljetaan. Meneillään oleva 10% leikkaus on hyvä alku, mutta ei riittävä.
Miten parantaisin asioita jos voisin?
1. Ottaisin Ruotsin mallin käyttöön, jossa puretaan yksityisen ja julkisen palvelun rajat. Palveluita tuottaisivat sekä yksityiset ja julkiset tahot ja asiakas (potilas) tekisi valinnan mihin menisi hoitoon. Palveluiden pisteytys perustuisi mm. potilastyytyväisyyteen tai ”kerralla oikein” hoitotulokseen. Ei kustannukseen per capita. Huonot palvelut häviäisivät automaattisesti kannattamattomina.
2. Vaatisin nuoria tekemään vanhempiensa ja esivanhempiensa elämästä kirjan, dokumentoimaan kaikki vanhat valokuvat ja opettelemaan suvussa perinteenä kulkeneet tavat. Esimerkkinä vaikkapa aito suvussa kulkeneen taikinajuuren hyödyntäminen.
3. Rantaruotsalaiset (ja Ruotsalaiset) asuvat edelleen lähellä isovanhempiaan ja ovat tekemisissä sukunsa kanssa lähes päivittäin. He saavat apua arjen ongelmiin suvulta eivätkä tarvitse sitä varten psykologeja tai pillereitä. Jos arvata saattaa, ovat rantaruotsalaiset huomattavasti terveempiä kuin vaikkapa itäsuomalaiset juuri siksi, että ydinperheitä ei ole rikottu (RKP on pitänyt tästä huolen varmistamalla ruotsinkielisille kiintiöt vauvasta vaariin, mukaanlukien rikkaat säätiöt). Heistä voisi ottaa oppia kantaväestöllekin: otettaisiin vanhukset takaisin osaksi ydinperhettämme.
TykkääTykkää
Kiitos Tuomari! Aivan erinomainen kommentti.
TykkääTykkää
heh, ja perunakattilasta alkaa tulla vesihöyryä,.
Niin onko lonkkapotilaan kuntoutus kävelyttämistä portaissa, vai yksityisessä sairaalassa ? , niin kunhan joku kunta maksaa 400 euroa kuntoutuksesta, rettuutetaan portaissa, jos maksetaan lisänä 1.500 e/kk, varmaan saadaan parempaa palvelua.
Olen Tuomarin kanssa samaa mieltä, jos paikkakunnalla tai lähellä on sukulaisia ne käy hoitamassa, ongelma voi olla, ettei rovaniemeläistä petipotilasta saada Rovaniemeltä Kauniaisiin, ellei saada sopivaa kompensaatiota.
TykkääTykkää
Taas CS kirjoittaa hänelle tyypillisen täysin kritiikittömän jutun, jossa on vain totta vain nimeksi.
Homma perustuu kirjaan, jossa on haastateltu omaisia ja vanhuksia. Se ei ole luotettava lähde. Tosiasia on se, että vanhusten pahin uhka on omaiset; erityisesti ne omaiset, jotka eivät ole vuosikausiin olleet missään tekemisissä ko vanhuksen kanssa. Ilmeisesti huono omatunto herää, ja siksi ruvetaan terminaalivaiheessa vaatimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Usein henkilökunta antaa periksi pitkiä oikeusjuttuja välttääkseen. Ja vanhus kärsii, kun ei saa kuolla arvokkaasti. Myöskään vanhukset eivät ole kovin luotettavia todistajia: Hyvin tavallista on, että se sukulainen, joka on yrittänyt huolehtia vanhukset, joutuu syytetyksi siitä, että hän varastanut vanhuksen rahat ja arvoesineet. Siis varsinainen kiitos uhrautuvasta työstä. Sama kohtalo koskee hoitohenkilökuntaa.
Toki Suomessa on osastoja, jotka ovat todella huonoja. Mutta ne ovat todellisuudessa pieni vähemmistö. Sekin on tietysti liikaa, mutta silti omaisten aiheuttavat kärsimykset ovat paljon todennäköisempiä kuin hoitohenkilökunnan.
Olen siinä iässä, että olen saattanut hautaan edellisen sukupolven; siis havaintomateriaali on. Vain yksi on ollut huonossa hoidossa, muut on hoidettu esimerkillisesti. Tämä huonon hoidon tapaus selvitettiin Lääninhallituksessa hitaasti, mutta perusteellisesti. Siinäkään prosessissa ei ollut muuta huomauttamista kuin aikataulu.
TykkääTykkää
Mitä järkeä on elää enää sitten kun on siellä sängynpohjalla, jossain hoitokodissa.
Eikö olisi kaikkien kannalta helpompaa päästää irti elämisen letkut ja antaa tilaa tuleville sairaille. Nykyisin vuodeosaston paikka on yllättävän kallis ylläpitää ja mitä nopeammin se ”kierrättää” näitä toivottomia potilaita sen edullisempi se on yhteiskunnalle.
Olen lukenut jostain suuresta kirjasta, että menkää ja täyttäkää maa, mutta nyt se alkaa jo olla jo toisinpaikoin jo ylitäynnä ja senpä takia on tätä hallitsematonta siirtolaisuutta.
On myöskin todettava, että maailmassa tapahtuu näitä luonnonilmiöitä, joissa kuolee tuhansia, jopa satoja tuhansia ihmisiä, mutta luonto on vaan niin meitä viisaampi ja se osaa rajoittaa elämän mahdollisuuden ja mahdottomuuden välillä, ei meillä ole valitusosoitetta mihinkään oikeusinstanssiin. Siitä ei Hovikaan pysty muuttamaan, kuten synnyinmaamme Suomen oloissa on tapana.
TykkääTykkää
Olen kahden lapsen isä,(mahdollisesti) ja olen yrittänyt antaa heille hyvän kodin kun he olivat lapsia ja kävivät koulua, heidän ei tarvinnut ottaa opintolainaa eikä asua vieraalla paikkakunnalla vaan he saivat käydä ammattikoulunsa kotoa käsin ja ilman omaa rahoitusta ja lainaa. Kaikki tuli siis kotoa ja sitten kun he yksikerrallaan lähtivät ”omilleen” olen ollut heidän tukenaan kaikenlaisessa kotitöihin liityvissä tehtavissä ja ollut hoitamassa sairaita lapsia, viemässä kouluun ja harrastuksiin, mutta missään vaiheessa en ole saanut kiitoksia tai jopa rahallisia korvauksia näistä toimistani. Nyt olenkin ajatellut tehdä sellaissen hoitotestamentin, jossa nämä lapseni poika ja tyttö pannaan hoitamaan minut hautaan asti. Eipähän tarvitse kauan kitua, he varmaan hoitavat letkujen irroituksen aika pian.
Eikö olekkin helppoa, hä häh hää!
TykkääTykkää
”Hoh hoijjaa” kanssa monessa kohtaa samaa mieltä.
Mielestäni ydinkysymys on se, että *pyyteetöntä* apua ei saa edes suvultaan. Tämä kertonee arvomaailman rapistumisesta, tai ainakin muutoksesta huonompaan.
Loppumetreillä toivotaan vanhukselta etuuksia niistä toimista, jota vanhuksen eteen tehdään. Tämä ei ole pyyteetöntä auttamista.
Varastelusyytteet kumpuavat myös kateudesta, sillä oletetaan, että se joka vanhusta on auttanut, on varastanut samalla vanhuksen rahat. Ehkä näin onkin ollut, sillä kaikki ne, jotka ovat tehneet perukirjoja, tietävät miten kauhean byrokratian kuolinpesän hoitaminen vaatii. Tuskinpa tuota mieletöntä byrokratiaa olisi, mikäli asiat olisivat menneet aiemmin hyvässä järjestyksessä?
Harmi, kun perukirjaa ei voi tehdä eläessään…
Saattohoidon suhteen meillä on myös paljon kehitettävää. Desifiointiaineelle tuoksuva yhden hengen saattohoitohuone terveyskeskuksessa on tavallaan hieno juttu, mutta toisaalta, kuolevalle soisi kotimaisemmat olosuhteet viimeisiksi muistoikseen.
”Toki Suomessa on osastoja, jotka ovat todella huonoja. Mutta ne ovat todellisuudessa pieni vähemmistö. ”
Huonot pilaavat hyvienkin maineen, niinhän se menee. Tätä on hankala arvioida, jos omalle kohdalle on sattunut ne huonot osastot.
Privaattipuolen hoitokodit voivat olla vielä hirveämpiä loukkoja. Siksi hoitoprosesseilla tulisi olla järkevät laatumittarit, jotka reflektoivat todellisuutta.
Lääninhallitukseen valittaminen on todella iso kynnys sureville ihmisille, puhumattakaan siitä, että suurin osa kansalaisista pelkää viranomaisia. Suurin osa tyytyy kohtaloonsa ja ajattelee pääsevänsä helpommalla, kun ei valita.
Oletan, että myös lääkäreiden kyvyttömyys selittää kuolevan tilannetta selväkielisesti on ongelma. Luulen, että suurin osa lääkäreistä välttää esimerkiksi elinajanodotteen kertomisen syöpäpotilaan sukulaisille. Vaikka histologia olisi tiedossa ja tiedettäisiin lähes päivän tarkkuudella milloin henkilö kuolee.
Toisaalta, ne omaiset, jotka kuvittelevat saavansa viimehetken apua vaikkapa luonnonlääkkeistä, pitäisi ottaa huomioon. Vaikka todellisuudessa niistä ei olisikaan apua, on se kuitenkin toivoa herättävää. Psykosomatiikan kannalta olisi fiksumpaa pitää toivoa yllä loppuun saakka, vaikka todellisuudessa sitä ei olisikaan.
Mitä tahansa työpaikkaa arvioidessani, kiinnitän huomiota henkilökunnan olemukseen, iloisuuteen, avoimuuteen, keskusteluhalukkuuteen ja siihen, voivatko he ilmaista mielipiteensä vapaasti. Muutamassa minuutissa tietää, ovatko asiat hyvin vai huonosti.
Lopuksi muutama filosofinen lause, joka kiteyttää hyvän elämän ohjeet:
”Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä. Demokritos 460-371 eKr.”
”Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen ja
onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta. Cicero -106-43 eKr.”
”Elämä kuolemanpelossa on orjuutta. Seneca 4 eKr.-65 jKr.”
TykkääTykkää
Kummallista, että kaikki sukuni vanhukset ovat saaneet hyvää ja laadukasta hoitoa terkkareissa ja pienkodeilla.
Kaltaisesi vouhottajat lisäävät vanhusten turvattomuutta ja pelkoa aivan turhaan. Lapsellista aikuiselta mieheltä on maalata järkyttyneitä mielikuvia, kuinka alalle hakeutuu sadistisia ihmisiä nauramaan heikkokuntoisille vanhuksille. Mene ihmeessä itse paikan päälle vaikka vapaaehtoiseksi, ehkäpä tulee tolkku sinunkin päähäsi, eikä tarvi kuulopuheita uskoa. Meitä omaisia on päästetty aina paikalle, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Mutta me emme olekkaan haukkuneet jokaista käytävällä liikkuvaa henkilökuntaa, kuten osa täysin tökeröistä omaisista tekee.
TykkääTykkää
”Kiltisti nämä ’kriittiset’ potilaat ottavat mielialalääkkeensä ja ohjataan kiltempinä ajan myötä saattohoitoon.”
Tämä on jo niin kova väite, että objektiivista faktaa pitäisi olla näytillä. Tieteellisen koulutuksen saanut Christer/viitteensä Kauppila varmaankin esittävät tosiasiat ja panevat jutun tuomioistuimiin? Muuten kysymys on vain kohua lietsovasta pöyristyttävästä pöhinästä.
TykkääTykkää
Tolkkuani epäillään heiveröiseksi. Se ilonaihe teille sallittakoon jos se on teillä ylimpänä haaveena. Kommentoijat eivät voi tietää miten paljon (tai mahdollisesti vähän) olen perehtynyt ikäihmisten ongelmiin. Pitäkää siis ne mölyt mahassanne kunnes tiedätte tämän asian laidan.
Suosittelen tutustumaan tilanteeseen. Suomessa on runsaasti hyvää hoitoa tarjolla, mutta valitettavasti myös täysin päinvastaista tietoa ja kokemusta on tarjolla.
Johdossa on monesti toivomisen varaa. Meillä on Suomessa liian paljon leipääntyneitä johtajia, jotka viis välittävät niistä epäkohdista, jotka heidän toimivaltaansa kuuluvat. Mätäpaiseet pitää puhkaista ja siirtää vähemmän vastuullisiin tehtäviin.
TykkääTykkää
”Tolkkuani epäillään heiveröiseksi…”
Pitäisiköhän sinun Christer lässyttää itsestäsi vai ilmoittaa poliisille niistä karmaisevista faktoista, joista olet kertonut?
TykkääTykkää
Ulosottovelkainen, tsemppiä elämääsi. Käy välillä tuulettamassa aivojasi raikkaassa ulkoilmassa.
Elämässä on hetkiä, jolloin on välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee. Mitä olisi filosofia – haluaisin sanoa filosofinen toiminta – ellei se ole ajattelun kriittistä työtä itsensä suhteen; ellei se tarkoittaisi tiedon kohdistamista siihen, kuinka ja missä määrin on mahdollista ajatella toisin. Michel Foucault (1926-1984)
TykkääTykkää
Sattumoisin, Christer, olen lukenut Foucaultit alusta loppuun, lähtien väitöskirjastansa ja viimeisiin luentoihinsa Pariisissa. You don’t need to explain anything about ’order of things’ or ’governmentality’ to me.
Aivojeni tuuletus ei tosin vastaa mitään tähän: vietkö sinä kertomasi törkeydet vanhuksia kohtaan oikeuteen vai et? Jos et, niin mistä mahtaa olla kysymys?
TykkääTykkää
Edelleenkin suosittelen aivojen tuulettamista ulosottovelkaiselle.
Mie vastaan tähän suoraan kysymykseesi: En aio viedä törkeyksiä oikeuteen asti. Riittänee kun tuon näitä epäkohtia yleisellä tasolla esille. Se on terveystoimittajan tehtävä minun mielestäni.
Hyvää työpäivän jatkoa!
TykkääTykkää
”Edelleenkin suosittelen aivojen tuulettamista ulosottovelkaiselle. Mie vastaan tähän suoraan kysymykseesi: En aio viedä törkeyksiä oikeuteen asti. Riittänee kun tuon näitä epäkohtia yleisellä tasolla esille. Se on terveystoimittajan tehtävä minun mielestäni. Hyvää työpäivän jatkoa!”
Christer nyt pelästyi, pöksyt valahtivat murresanaston liepeille. Kolumnistin huutoonsa vastaamisen rajat kai hiukan tarkentuivat.
TykkääTykkää
Tämä sosialidemokraattinen ”onnela”, on sillä mallilla, että vanheminen pelottaa liian monia. Onneksi sentään voimme tarjota hyvää afrikan sarvesta tuleville ja sieltähän tulijoita riittää. Joku sanoo, että eihän maahanmuuttajia kontra omia vanhuksia voi eikä saa verrata, siis kustannuksiltaan, mutta juuri tästähän on kysymys.
On utopiaa, että afrikasta tullut herrakansa alkaa pesemään valkoihoisten takalistoja, koska työnteko ei kannata. Saman rahan saa taikaseinästä, ja sosialitoimi oikein neuvoo käyttämään kaikki etuudet täysimääräisenä. He neuvovat vielä senkin, miten toimia jotta uuden kotimaan rakentamiseen EI tarvitse osallistua mitenkään.
Yhteiskunnalta rahat ovat jo loppuneet, eli rupulikansa saa märäntyä hoidon puutteeseen. Näin on päätetty!
TykkääTykkää
”SKVN” kirjoitti ”vietkö sinä kertomasi törkeydet vanhuksia kohtaan oikeuteen vai et?”
Kerroppas miten tämä olisi edes mahdollista? Rikosoikeuden suhteen pitäisi tehdä rikosilmoitus, josta poliisi tekee esitutkinnan ja esittelee tapauksen syyttäjälle. Luuletko, että poliisit alkavat tutkimaan sellaisia tapauksia, jotka ylittävät poliisin käsityskyvyn (kun toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa)? Ei ala.
Tällaisissa tapauksissa pyydetään konsultaatiota toiselta viranomaiselta. Miten mahtaa olla, voisiko toinen viranomainen suojella toista viranomaista? Eli jos poliisi pyytää konsultaatiota, niin luuletko, että konsultaatio olisi viranomaista langettava? Ei varmasti ole.
Vaihtoehdoksi jää siviilioikeus. Sopimusoikeudesta voisi tietysti etäisesti lähteä haastamaan jotain ihme kautta, mutta pääasiassa näistäkin tulisi häviö.
Potilasiamiehet ovat sairaanhoitajia, jotka suojelevat tietysti omaa organisaatiotaan. Potilasvahinkolautakunnista puhumattakaan.
””CS: Kiltisti nämä ‘kriittiset’ potilaat ottavat mielialalääkkeensä ja ohjataan kiltempinä ajan myötä saattohoitoon.” ”SKVN: Tämä on jo niin kova väite, että objektiivista faktaa pitäisi olla näytillä.””
Kannattaisiko SKVN:n aloitttaa Kelastosta http://www.kela.fi/kelasto ja sieltä vaikkapa luokka N (Hermostoon vaikuttavat lääkkeet) ja Masennuslääkkeet, portata tiedot exeliin ja korreloida ikäjakauman mukaan? Sieltä se totuus löytyy ilman sen ihmeempää klisheilyä.
Vanhusten osalta on otettava huomioon myös se, että he ovat auktoriteettiuskovaisia. Jos lääkäri määrää mömmöjä, ne otetaan kyseenalaistamatta. Jos näin ei olisi, miksi uutisoitaisiin tällaista http://yle.fi/uutiset/laakelistan_perkaus_parantaisi_monen_vanhuksen_vointia_ja_saastaisi_euroja/6841958 ??
Ne, jotka nillittää siitä, että kaikki asiat ovat maan päällä hyvin, ovat pistäneet päänsä perseeseen. Jos asiat olisivat hyvin, ei varmasti koulutädiksi opiskellut kirstunvartija (Urpilainen) olisi ottanut vanhusten asiaa vaaliteemakseen.
TykkääTykkää
Poliisin käsityskyky, vanhukset sitä ja tätä…
Mitäs me ”tuomari” tässä asiassa vainohulluilla tehdään? Luusuan keppihevoset taas laukkasivat muualle.
TykkääTykkää
sori vaan tuomari,
piti käydä tarkistamassa aihe, vanhusten hoito, syöttääkö lääkettä pilleri, 2 euroa vai palkata yöksi 15 vanhuksen yöksi 15e/tunti 12 tuntia henkilö ? No lääkkeillä mennään.
niin kyyniseen ajatteluusi, suvu varmaan ajatteel vanhimpiaan -> jahka nämä vanhemmat ovat antaneet lapsilleen jotain.
TykkääTykkää
Enhän minä siis Christer erityisesti sinua halunnut kiusata, sinähän olet vain yksi näistä mahtipontisella paskanjauhannalla rahaa tekevistä, jotka tuppaavat juosta uikuttaen koloihinsa, kun heiltä pyytää jotain oikeaa dataa hölötyksensä perustaksi.
TykkääTykkää
”Hekottaa” osuu asian ytimeen lauseellaan ”piti käydä tarkistamassa aihe, vanhusten hoito, syöttääkö lääkettä pilleri, 2 euroa vai palkata yöksi 15 vanhuksen yöksi 15e/tunti 12 tuntia henkilö ? No lääkkeillä mennään.”
Tällä ajattelutavalla, eikö olisi halvinta jättää vanhukset kokonaan oman onnensa nojaan ja hoitamatta? Se säästäisi eniten. Ihmisethän ovat tuottaneet Kevan (ja muiden laitosten johtajille) tarvittavan onnen täyttäessään virallisen eläköitymisiän. Sen jälkeen ihmisestä muodostuu kustannus.
TykkääTykkää
Tässä realistinen kuvaus vanhustyön arjesta:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3096232/vanhusten-kotihoito-kuilun-partaalla
Vanhusten kotihoito kuilun partaalla
ANNA PAJU
Vanhemmat hoitajat eivät enää jaksa tehdä iltavuoroja. Nuoremmat vetävät urheiluvarusteet päälle ja juoksevat. Eivät silti ehdi tehdä kaikkea. Helsingin kaupungin kotihoidossa vuosia työskennellyt lähihoitaja kertoo, millaista on kotihoitotyön arki. Hän pysyy nimettömänä, koska julkista puhumista ei katsota hyvällä. Syytä olisi.
Kotihoidossa työskennellään kahdessa vuorossa. Iltavuoro loppuu teoriassa kello 22, mutta käytännössä vuorot venyvät ja paukkuvat. Illalla kukaan ei ole jatkamassa meidän töitä ja usein menee töissä puoli kahteentoista illalla. Kun lähtiessään sulkee asiakkaan oven, voi vaan toivoa hänen pärjäävän aamuun.
Kahta samanlaista työpäivää ei ole. Asiakkaita joutuu sairaalaan, kotiutuu sairaalasta, ja heitä kuolee.
Yhtenä päivänä saattaa olla vähän helpompaa, toisena päivänä täysi helvetti. Pahimpia ovat päivät, jolloin emme kiireen vuoksi pysty organisoimaan työtämme ollenkaan.
Aamu toimistolla on yhtä sekasortoa. Emme tiedä, kuinka paljon on asiakkaita ja mitä heidän kanssaan tehdään. Jotta työssä olisi joku mieli, se olisi suunniteltava etukäteen.
Kun käynti yhden asiakkaan luona venyy, toiset joutuvat odottamaan.
Omaiset soittelevat miksei kukaan ole käynyt, että mummo odottaa aamupuuroa ja on jo puolipäivä. Me yritetään hätäisesti ratkaista noita tilanteita. Siirretään suihkutuksia ja muuta sellaista, jota ei ole ihan pakko tehdä.
Joinain päivinä ei ehdi edes pissalle
Ihanne olisi se, että vuorossa olisi vaativia käyntejä keskimäärin kolme ja helpompia neljä. Nyt saattaa aamulla olla 8 – 9 asiakasta ja iltapäivällä saman verran. Siinä ei vaan ehdi tehdä kaikkea. Mutta meillä on niin tunnollisia ihmisiä töissä, että jäävät ylitöihin.
Ei kukaan kehtaa sanoa asiakkaalle, että nyt häivyn ja saat nyt pukeutua itse. Työnantajan on helppo käyttää tätä hoitajien velvollisuudentuntoa hyväkseen.
En ole koskaan nähnyt ”laiskoja hoitajia juoruamassa kahvin äärellä”. Me ei pidetä kahvitaukoja. On päiviä, jolloin en ehdi käydä edes pissalla.
Kiireessä tapahtuu sitten sitä, että asiakkaita on kaatunut, kun hoitajat yrittävät pysyä aikataulussa eivätkä malta esimerkiksi liikkua tarpeeksi hitaasti vanhuksen kanssa. Sellainen tulee varmasti lisääntymään, kun laitospaikkoja leikataan ja kotihoidon asiakasmäärä kasvaa.
On kaunis ajatus, mutta…
On kaunis ajatus, ettei laitosteta vanhuksia. Mutta kukaan ei puhu siitä, miten kaikki kotihoitoon vyöryvät ihmiset otetaan vastaan.
Meillä on paljon asiakkaita, joiden paikka ei ole kotona. He makaavat kroonikkosuojilla peitetyissä sängyissään eivätkä tiedä missä ovat. Tai sitten jalat toimivat, mutta pää ei. Se on vaarallinen yhdistelmä.
Hoitaja käy kolme kertaa päivässä katsomassa, mutta vuorokauteen jää monta turvatonta tuntia.
On kamalaa katsoa esimerkiksi huonokuntoisia pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä, tehneet töitä, kasvattaneet lapset.
Sitten kaksi täysin dementoitunutta ihmistä yrittää pitää toisistaan huolta: pukea, nostaa, laittaa ruokaa. Eihän pieniä lapsiakaan jätetä keskenään kotiin pärjäämään!
Dementikkojen jättäminen kotiinsa ilman apua on ihan yhtä vaarallista. He saattavat keksiä ihan mitä vaan. Helloja on päällä ja hanoja valumassa.
Kannatan laitoshoidon karsimista
Kannatan laitoshoidon karsimista, mutta sitä tarvitsevien pitäisi saada helpommin laitospaikka.
Kun laitospaikkaa oikeasti tarvitseva, täysin avuton ihminen laitetaan kotiin, tullaan kierteeseen, jossa asiakas kaatuilee ja satuttaa itsensä ja me soitetaan ambulanssi, joka vie päivystykseen.
Siellä vanhus saattaa joutua odottamaan useita tunteja, jonka jälkeen hänet kotiutetaan. Ja sitten hän taas kaatuu. Ei tällaisessa pompottelussa ole mitään järkeä.
Kotihoidossa on koko ajan huonokuntoisempia ja sairaampia vanhuksia. Meillä on paljon pariskuntia, joista molemmat ovat täysin hoidettavia. Puettavia, talutettavia ja ohjailtavia. Heille täytyy sanoa, että nyt noustaan sängystä, nyt kävellään vessaan.
Yhtenä päivänä kun olin käynyt yli kymmenen vaativahoitoisen asiakkaan luona ilman mitään vessa- tai muitakaan taukoja ja olin tosi uuvuksissa, kysyin esimieheltä, mitä vastaan asiakkaille ja heidän omaisilleen, kun he kysyvät, miksi olen niin paljon myöhässä.
Esimies pyysi, että soittavat hänelle. Parhaassa asemassa ovat ne asiakkaat, joilla on aktiivisia omaisia.
Välillä menen töihin itkien ja välillä lähden töistä itkien. Olen ihan poikki ja päällimmäisenä minulla on riittämättömyyden tunne. Monesti mietin ihan sitä fyysistäkin suoritusta, että miten jaksan tehdä tämän työvuoron.
Olen vaihtamassa alaa
Minun nähdäkseni julkisia palveluja ajetaan vaan alas. Hoidon laatu laskee ja tulevaisuudessa yksityiset palvelut lisääntyvät. Hyvää hoitoa saavat ne, joilla on rahaa. Minimaaliset julkiset palvelut ovat sitten köyhiä varten.
Kuinka pitkään tällainen voi jatkua? Jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Nuoret hoitajat vaihtavat alaa, niin olen itsekin tekemässä. En halua olla näkemässä tuota rappiota. Minusta ei ole tekemään työtä noin huonosti. Joudun koko ajan laistamaan omista ja hoitotyön eettisistä periaatteista. Se turhauttaa ja ahdistaa.
Pelkään, että resurssien puutteessa työttömistä pikakoulutetut hoiva-apulaiset laitetaan tekemään myös vaativampia hommia. Kuka on vastuussa, jos tapahtuu hoitovirheitä?
TykkääTykkää
niin 80-90 luvulla nämä nuoret hoitajat siirtyivät työskentelämään muille aloille
Niin nythän ei saa taaskaan palkata hoiva- avustajia, jotka ovat vastuussa hoitovirheista, kuten? perushoitaja käy pesemässä vanhusta tai ulkoiluttamassa, niin miksei hoitoavustaja, ai niin senhän hoitaa nyt lapsi tai puoliso, miksi palkata hoitoavustajaa, kun vanhusten omat hoitajat käy hoitamassa tämän.
TykkääTykkää