Marihuana ja uudet ravitsemussuositukset

Turpaduunari paljastaa tässä kirjoituksessa miksi esimerkiksi marihuanaa tai mäkikuismaa ei voi ostaa luontaistuotekaupasta. Lisäksi selviää miten tämä asia liittyy äskettäin julkistettuihin kansallisiin ravitsemussuosituksiin.

 

 

Oletko miettinyt miksi sata vuotta sitten huumerikollisuus oli tavattoman harvinaista? Vuonna 1914 ei juurikaan esiintynyt liikalihavuutta. Nykyään ei voi ostaa mäkikuismaa eikä marihuanaa luontaistuotekaupasta. Oletko miettinyt liittyvätkö nämä asiat millään tavoin toisiinsa? Turpaduunari paljastaa nyt mikä yhteys näillä asioilla on.

Vienosti hymyillen voita käyttäville alamaisilleen dosentti Ursula Schwab julisti uusien kansallisten ravitsemussuositusten 8-vuotiskauden avatuksi torstaina 23. tammikuuta 2014. Suositukset tuotiin koko kansan töllisteltäväksi ja ihmeteltäväksi Helsingin Säätytalossa. Sijainti oli sopivasti Suomen Pankkia vastapäätä, ettei pääsisi unohtumaan, että Suomessa raha voittaa aina tieteen puolueettomuuden. Lobbarit sanelee ja kansa vikisee. Professori Mikael Fogelholm näyttää muuten vain hämmentyneeltä.

Suomen arktisissa ilmasto-olosuhteissa takinkääntämistä pidetään kovin häpeällisenä, ehkä jopa kalseana touhuna. Häpeällisenä takinkääntäminen pysyy suomalaiselle vaikka koko muu tiedemaailma tekisi täyskäännöksen aivan kuten Napoleon Venäjän retkillään vuonna 1812. Suomessa ei ole tapana oppia virheistä, vaan kielletään, että virheitä olisi koskaan tehtykään.

Takin käänsi kuitenkin nurin Tanskan oma pekkapuska, eli Arne Astrup. Myös hänen tuttunsa Harvardista, Walter Willett on pannut takin nurin päälleen. Urheiluravitsemuksen parissa hääräilevät ihmettelevät ravintoguru Timothy Noakesin takinkäännöstä: pastaparty muuttui poistapastaksi ja rasvassa ilakoinniksi. Nämä veikkoset lähes kilvan kehuvat ravintorasvoja, jopa niitä tyydyttyneitä rasvoja, joista Ursulamme käyttää markkinatermiä ”kova” rasva. Ursulalla on pokkaa määrätä kaikki elossa olevat suomalaiset syömään rypsimargariinia ja käyttämään rasvatonta maitoa. Nyt ihan heti kaikki jyväjemmarit ostamaan kanadalaista Apollo-siementä kylvettäväksi sinne suomalaispellolle. Teollisuus on puhunut.

PaRas ruokavalio -kirjasta (Sundqvist, Atar 2011) saamme lukea seuraavaa:

Aika usein keskustelussa käytetään termejä ”kovat” ja ”pehmeät” rasvat. Pidän ”kovaa” aika epäonnistuneena rasvan olomuodon määrittelynä. Tätä ”kova” -sanaa on käytetty markkinointiterminä kun halutaan korostaa ”pehmeiden” (pitää olla juokseva!) kasvirasvojen erinomaisuutta verrattaessa eläinrasvoihin ja joihinkin kasvirasvoihin (esim. kookosrasva). Eikö kiinteä rasva olisi paljon parempi ilmaisu? Käyttäkää tekin sitä ilmaisua!

Kiinteillä rasvoilla tarkoitetaan huoneenlämmössä kiinteässä olomuodossa olevia rasvoja kuten esim. voita, läskiä ja talia. Juoksevilla rasvoilla tarkoitetaan sellaisia öljyjä kuten esim. useimmat kasviöljyt ja kalaöljyt.

Kasviöljyistä löytyy toki kiinteässä olomuodossa olevia kuten esim. trooppiset kasviöljyt kookosrasva ja palmuöljy. Kiinteiden ja juoksevien rasvojen väliin sijoittuvat puolikiinteät rasvat, kuten esim. margariinit ja kevytlevitteet.

Suurin osa kiinteistä tyydyttyneistä eläinrasvoista on kiinteitä huoneenlämmössä, mutta juoksevia ruumiinlämmössä. Luonto on näin halunnut rakentaa runsaat eläinrasvavarastomme. Lujuutta ja haurautta tilanteen ja tarpeen mukaan.

Kasvit tuottavat suurimman osan maailman ravintorasvoista ja ihminen sekä monet eläimet ovat täysin riippuvaisia kasviöljyistä energialähteenä ja välttämättömien rasvahappojen saantilähteenä. Kasvirasvojen suhteen kannattaa suosia valinnoissa juoksevia, kylmäpuristettuja öljyjä, pähkinöitä ja siemeniä.

 

Maailmalta kiirii hälyttäviä viestejä margariiniuskoville, voi voi sentään! Piipaa-auto tulee ja vie vikisevän verryttelypukuisen professorin loitommalle ettei paljastuksesta tule hänelle sydäriä. Saippuayhtiö Unilever jysäyttää nimittäin uutispommin: Johtaja Paul Polman (oikealta nimeltään Paulus Gerardus Josephus Maria Polman) on pessyt suunsa saippualla ja lakannut kiroilemasta voin nimeen. Margariini ei enää eurooppalaisille maistu kuin entiseen malliin ja Suomessa pääjohtaja meni eläkkeelle. Unileverin uusi hieno Creme Bonjour voi-rypsiöljy-levite on päässyt leivän päälle. Ylähuuli tuntee voin suloisuuden. Siinä missä Maitokolmion Bellariini (vai mikä se nyt oli?) ja muut rasvayhdistelmät valtaa markkinoita kuuluu Bonjour-viesti yhä kirkkaammin. Kohta Unilever näkee faktat: Jos ei voita, niin häviää!

Kansa saa jokapäiväisen voinsa kun tiedemiehet sen nykyään sallivat. Yhdysvalloissa voin käyttö on saavuttanut huippunsa: neljäänkymmeneen vuoteen ei ole voita myyty näin paljon! Samalla margariinin käyttö laskee kuin lehmän häntä: Margariinin käyttö on alimmillaan seitsemäänkymmeneen (70) vuoteen! Walter Willett ja Harvard ovat puhuneet ja kansa kuuntelee sekä laihtuu. Sokeria ja varsinkin fruktoosia pitää välttää. Rasva ei lihota.

Tässä touhussa, jota Valtion ravitsemusneuvottelukunta ei näytä tajuavan, on kyse politiikasta ja juridiikasta. Kun neuvottelukunnat, viranomaiset, professorit ja dosentit käsittävät vapaan markkinatalouden Pohjois-Korean tyylisesti, niin kuka kantaa vastuun lihovasta kansastamme ja onnettomista ihmisistä, joita tässä touhussa jalostuu?

Nykyisellä korruptiolla on jo pitkät juuret. Juurikasvu ylettyy 1930-luvulle. Tavoitteena oli aikaansaada lääkärimafia ja huumekartellit. Kaksi rikollisjärjestöä, joista toinen luokiteltiin lailliseksi ja toinen laittomaksi. Tulotaso kasvoi kummassakin ja Suomessa ensimmäinen merkkipaalu muuttuvista ajoista oli vuoden 1935 apteekkitavaralaki.

Vuonna 1240 (nyt upotetaan juuret tosi syvälle!) Saksan ja Italian keisari Fredrik II julisti Salernon lait. Niissä muun muassa erotettiin kilpailusyistä toisistaan apteekkitoiminta ja lääkäritoiminta. Siksi satojen vuosien ajan kuka tahansa mökkiläinen sai vapaasti ostaa lääkkeitä apteekista. Jos mieli teki heroiinia, niin ei muuta kuin apteekkiin. Lääkäri taas ei saanut myydä lääkkeitä, vaan terveyspalveluja.

Markkinatalouden kielelle käännettynä: Apteekki myi lääketuotteita, lääkäri terveyspalveluja kuten esimerkiksi kirurgiaa ja konsultaatiota, ja kuluttajalla oli valinnanvapaus hankkia tuotteensa ja palvelunsa mistä huvitti.

Kansa sai hyötyliikuntaa työpaikalla ja ahkerimmat jopa urheilivat ulkona auringonvalossa. Vuoden 1928 kesäolympialaisissa Amsterdamissa Suomen joukkueen koko oli 69 urheilijan suuruinen ja mitaleja tuli 25. Vuonna 1924 Pariisista oli tullut 37 mitalia. Nykyään puhutaan tehokkuudesta koko ajan. Saa nähdä kuinka valtavan mitalisaaliin satapäinen talviurheilijoiden joukko tuo kesäkaupunki Sotshista nyt talvella 2014.

Mutta sitten poliitikot keksivät, että kansalla ei pidä olla omia mielipiteitä. Se on perin juurin haitallista. Virkamiesten kuuluu päättää mitä kansa syö ja mitä lääkkeitä käyttää. Siksi ei voi mökkiläinen eikä kemisti ostaa mäkikuismaa eikä marihuanaa luontaistuotekaupasta. Täytyy mennä finninaamaisen arvaustieteen maisterin vastaanotolle jos kaipaa troppia. Samalla maisteri kertoo, että ruoanlaitossa ei saa käyttää suolaa ja rasvainen maito kuuluu vaihtaa rasvattomaan.

Yhdysvalloissa käänteentekevä laki oli Durham-Humphrey -lisäys vuodelta 1951. Sikäläinen lääkäriliitto AMA nelinkertaisti lyhyessä ajassa sponsoritulonsa lääketeollisuudelta. Lääkemyynti tuli silloin nimittäin reseptipakon alaiseksi kartelli-toiminnaksi.

Reseptipakon myötä viranomaisvalvonta, lääketehtaat, lääkärit ja apteekkarit muodostivat omat kiinteät salaseuransa. Lääkärien tulot nousivat niin, että korvissa humisi. Suomessa heroiini poistui apteekeista vuonna 1957 ja amfetamiinijohdoksia saa nykyään myydä vain ADHD-lapsille.

Aivan kuten saimme kuulla Säätytalon salissa dosentin ja professorin suulla, ruokapuolella Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) otti suvun isoäidin paikan ruokaneuvojana. Teollisuudelle on toki halvempaa lahjoa yksi lautakunta kuin kaikki maalaisjärkevät isoäidit. Isoäiti viedään vanhainkotiin ja pumpataan täyteen rauhoittavia. Kansa pumpataan täyteen vehnää ja sokeria. Vehnän, maissin ja glukoosi-fruktoosisiirapin turvottamat homo sapiensit ovat sopivia valistustyön uhreja. Bruttokansantuote kasvaa ja Säätytalolla on kivaa.

Kansanravitsemuskomitea ja Artturi Ilmari Virtanen (se AIV-mies) sai vuonna 1940 aikaan komiteamietinnön, jonka mukaan kansa saa liian vähän A-, C- ja D-vitamiineja sekä jodia, mutta vuodesta 1987 lähtien komiteamietinnöt ja suositukset ovat epäterveellisyydessään hiponeet ennätyksiä.

Tarjolla on toki viranomaissäätelyä, jota voisi pitää järkevänä. Parhaasta päästä on Hotellingin malli (KVG, eli Katso V*ttu Googlesta) uusiutumattomista luonnonvaroista. Periaate on simppeli ja järkeenkäyvä tällaiselle perusbiologillekin. Jos jonkun varannon tiedetään loppuvan, sen verotusta pitäisi vuosi vuodelta kiristää. Jos joku varanto yleistyy, niin sen verotusta kevennetään. Siis öljyn verotusta kiristetään vuosittain ja ihmistyön verotusta lasketaan vuosittain.

Tiedätkö mitä, rakas lukijani? Kasvaa se kaura siellä viljapellolla ilman virkamiehiäkin. Ja mummo sitten pitää voista lämpimän kauraleivän päällä! Ja siten vielä vähän kinkkua päälle! Ja pinaattia suoraan pellolta. Ja mäkikuismateetä jos masennus vaivaa. Ja mitä me seuraavaksi keksitään? Vaikka mitä! Pysy lähettyvillä! Lisää ruokaohjeistusta tulossa.