Kummola, Harkimo, Rotenberg, Ahde – kirjailija Pentti Sainio paljastaa tämän porukan metkut

Kummolan kääntöpiiri -kirja on mahdollisesti saamassa julkaisuluvan. Lue täältä ensimmäisten joukossa viiltävä analyysi kirjasta.

.

.

Tässä syy siihen miksi joudun vielä pitämään lukijoitani jännityksessä:

Tiedote.
Julkaistu: 27.05.2014 klo 15:28
Julkaisija: Into Kustannus
Helsingin hovioikeus antaa päätöksensä KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI – URHEILUVIIHTEEN KULISSIEN TAKAISTA PELIÄ -kirjan ennakkosensuurihakemuksesta keskiviikkona 28.5. aamupäivällä. Kalervo Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittävät estää kirjan julkaisemisen.
Kirja kannattaa hankkia heti aamusta, kun sitä on vielä saatavilla. Kirjan voi ostaa jo klo 8 alkaen mm. Kurvin kirjasta (Hämeentie 48), Kolmen Sepän Kirjakaupasta (Mannerheimintie 5) ja Rosebudin kirjakaupasta Kaivopihan käytävällä.
KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI julkistetaan tiedotustilaisuudessa keskiviikkona 28.5. klo 11.00 Sport Pub Chelseassa (Töölönlahdenkatu 1, Sanomatalon vieressä).
KIRJAN TIEDOT:
Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä
ISBN: 978-952-264-279-0
320 sivua, kovakantinen, ovh 32 euroa, Into Kustannus 2014
LISÄTIEDOT:
Jaana Airaksinen, Into, 045 633 4495, jaana.airaksinen@intokustannus.fi
Tatu Matilainen, Into, 040 7462 617, tatu.matilainen@intokustannus.fi

Tämä on ilmestynyt tänään (28.5.2014 kello 8:58)

Helsingin hovioikeus on pitänyt voimassa käräjäratkaisun, jonka mukaan Kummolan kääntöpiiri -kirjan julkaisua ei voi estää ennakkoon. Into Kustannus on julkaissut tietokirjailija Pentti Sainion kirjan tänään.

Jääkiekkoliitto ja sen puheenjohtaja Kalervo Kummola hakivat kirjan julkaisemisen, myymisen ja jakelun kieltämistä sakon uhalla. Oikeuden mukaan tämä olisi ennakkosensuurin kiellon vastaista.

TS–STT

Toimittajille on ilmoitettu, että kirjasta tehty arvio on julkaisuvapaa 28.5.2014 klo 02.00. (tämä julkaistiin noin 2.16)

”Kun bisnesmaailmassa tulee huonot ajat, muuttuu peli kovemmaksi. Ja silloin toisen kunnioitus häviää, kun raha ja oma etu saavat vallan. Tylyä kieltä, rikottuja sopimuksia ja livahtamista sieltä, missä aita on matalin. Näinä aikoina, kun pankit eivät anna lainaa, yritetään vippaskonsteja ja se synnyttää talousrikollisuutta.”

Tällaisella sitaatilla Pentti Sainion kirja ”Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä” alkaa. Sitaatin on päästänyt eetteriin liikemies ja urheilujohtaja Harry Harkimo Ilta-Sanomien kolumnissaan 2.11.2012.

Kirja perustuu Sainion lähes 20 vuoden aikana tekemiin tutkimuksiin siitä, mitä urheilussa kulissien takana tapahtuu. Urheiluviihteen kulissien takana on raju peli käynnissä. Sainio kertoo kirjassaan minkälaisia rahasummia urheilussa liikkuu. Jääkiekko ei kirjassa totisesti saa mitään terveysliikunnan leimaa.

Minusta ei ole fiksua paljastaa kirjan sisältöjä liian yksityiskohtaisesti. On parempi, että Kalervo Kummolan pimeistä touhuista kiinnostunut lukija löytää nämä asiat itse. Voin vinkata, että kaivettavaa riittää! Kirja vilisee yksityiskohtaisia tietoja epämääräisistä rahansiirroista, konkursseista, pitkään näkyvillä olleilla, mutta vaietuilla epäkohdilla mässäillään.

Kummolasta Sainio kiinnostui erityisesti kun hän muiden mukana hämmästeli Helsingin jääkiekon 2012 MM-kisojen ennenkokemattoman kalliita kisalippujen hintoja. Tämän marginaalilajin (jalkapallo sentään on maailmalla ihan eri arvoasteikossa kuin jääkiekko) Suomen oloissa merkittävin urheilujohtaja, jääkiekkoliikemies Kummola ja hänen hyvä veli -verkostonsa jokeribisneksineen tulee kirjassa ruodittua varsin perusteellisesti.

Turpaduunarin mielestä kirja on kiinnostava sukellus kotimaisiin ja kansainvälisiin urheilun mediakuvioihin. Urheilusta osana Venäjän suurvaltapolitiikkaa saamme lukea. Venäläinen raha urheilussa on salaperäistä. Salaperäisiä ovat myös sen käyttäjät. Päähenkilö tässä kirjassa on tietenkin Kummola, mutta Sainio tuo taitavasti esille myös Hjallis Harkimon ja venäläisten liikemiesten välisiä yhteyksiä.

Lukijalle viestitetään jo kirjan alkulehdillä, että Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittivät estää Sainion kirjan ulostulon. Into Kustannus ja Sainio haastettiin Helsingin käräjäoikeuteen yrityksenä estää materiaalin julkaisu. Käräjäoikeus puolusti sananvapautta varsin viisaasti ja hylkäsi Kummolan ennakkosensuuriyrityksen. Kummolan into poikkeukselliseen oikeustoimeen kertoo, että Sainio osuu johonkin tärkeään, johonkin mikä ei kestä päivänvaloa.

Kummola pitää kuulemma Sainion kirjaa huonona. Voi vain kysyä, miksi hän sitten yrittää estää kirjan julkistamisen. Jos se on niin huono kuin Kummola sen arvelee olevan, niin kirjoja ostavat suomalaiset tuskin kiinnostuvat kirjasta. Kummola on sanonut näin 27.5.2014:

”Luettuani Pentti Sainion kirjan totean, että kirja on pitkälti fiktiivinen jatko-osa vuonna 1999 ilmestyneelle Sainion kirjalle, joka valittiin tuolloin vuoden huonoimmaksi kirjaksi Suomessa. Tämä kirja on hyvä ehdokas samalle tittelille vuonna 2014. Pommista tulikin suutari. En kommentoi aihetta tämän tiedotteen lisäksi erikseen.”

Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 syntynyt Kummola on Suomen urheiluviihteen näkyvin ja kuuluvin vaikuttaja. Hän on kokoomuslainen poliitikko, liikemies, yhden kauden kansanedustaja ja eläkkeellä oleva Tampere-talon toimitusjohtaja. Kirjassa tulee selkeästi esille miten Kummola tottui ajamaan mitä kummallisimpia vaatimuksiaan läpi.

Rautakansleri Kummolan ympärille kerääntynyt hyvä veli -verkosto varasti ideoita sen minkä ehtivät. Esimerkiksi Kummolan työkaveri Harry Harkimo sanoi näin Fakta -lehden haastattelussa:

”Pohjois-Amerikassa on aina pikku juttuja, pikku palasia. Niitä ideoita voi varastaa sieltä hyvin. Eihän tässä tarvitse oikeastaan mitään itse keksiä. Kopioit vaan tarpeeksi hyvin ja sovellat tarpeeksi hyvin.”

Jokeribisnekset eivät kestä päivänvaloa. Sainio kertoo miten rahaa on pyöritelty monimutkaisten kuvioiden kauttaa piiloon mm. konkurssein ja verovaroja kippaamalla yhtiöiden johdolle maksumieheksi jäikin viaton kadunmies. Veroja yhtiöt kiertävät minkä kerkiävät. Muun muassa Kummolan, de la Chapellen sekä Harry ja Leena Harkimon pienen piirin hallinnoima Jokeri-Liiga-Hockey ry. Tämä yhdistys perustettiin jokeribisneksiin nimenomaan siksi, että sen avulla pystyttiin välttämään uutta arvonlisäveroa, joka olisi haitannut Jokeri-Hockey Oy:n taloutta ottelujen lipunmyynnissä. Yhdistyksen taloudenpidosta eivät tiedä ulkopuoliset juuri mitään.

Konkurssikypsän, miljoonavelkaisen jääkiekkoseura Jokerien pelastamisessa 1990-luvun alussa auttoivat sen tukimiehet Kummola ja kokoomuksen entinen hallintojohtaja Aarre Lepistö, joka silloin oli Raha-automaattiyhdistys RAY:n toimitusjohtaja. Taustalla jokeriapua antoi kokoomusbisneksiä junaillut ekonomi Martti Mannerla sekä sipoolainen, suomenruotsalaista aatelia edustava Henrik de la Chapelle. Yhteisöverkosto, jolla Jokeri-yhtiötä pidettiin pinnalla, vaikka se ei taloudellisesti enää hengittänytkään, vaati ”luovaa kirjanpitoa”. Jokereiden konkurssi olisi vienyt Kummolan sisäpiirin rahat, siksi yhtiölle annettiin tekohengitystä kaikin keinoin.

Jos kaikki olisi Kummolalta ja hänen kavereiltaan romahtanut, olisi ikäviä asioita paljastunut mahdollisissa konkurssipesien rikostutkinnoissa. Jääkiekkobisnes oli taustalla luonut itselleen säännöt, joissa kaikki oli sallittua menestyksen tavoittelussa – paitsi kiinni jääminen. Taustapelien erikoisista säännöistä eivät ulkopuoliset tienneet mitään. Helsingissä jääkiekkoseura Jokerit oli vuosikaudet ollut yksityisen pimeän rahan avulla ylläpidetty urheiluseura. Aivan uskomattomia rahasotkuja paljastuu Sainion kirjassa!

Venäjän jääkiekko- ja jalkapalloseurat ovat taloudellisesti täysin oligarkkien hyvän tahdon ja mielialojen varassa. Jos tuki loppuu, loppuu toimintakin nopeasti. Venäjän öljybisneksen rahat rantautuivat Suomeen Kummolan siunauksella vuonna 1991. Kirjassa mainitaan Urals Finland Oy, joka välitti venäläistä öljyä Suomen kautta länteen muhkeilla voitoilla. Tuki Suomen jääkiekkomaajoukkueelle oli merkittävä.

Hartwall Areenan syntyhetki ajoittuu vuoden 1992 MM-kisoihin Prahassa, missä Kummola alkoi pohjustaa kabineteissa Suomelle ja omille yhtiöilleen uusia MM-kisoja. ”Valehtelin tietoisesti jo Prahan MM-kisojen yhteydessä, että Suomella on valmis suunnitelma uudesta suurhallista Helsinkiin vuodeksi 1997. Se riski kannatti näin jälkeenpäin ajatellen ottaa”, on Kummola muistellut myöhemmin julkisesti.

Helsinki Halli Oy eli Hartwall Areena ei ole ollut mikä tahansa urheiluviihdeyhtiö ja pelipaikka. Se on paljon enemmän. Kirjailija Sainion mielestä on suoranainen ihme, että tämä jatkuvasti suuria tappioita tuottanut yhtiö on edelleen pystyssä. Helsinki Hallin tappiot juontuvat jo alkutahtien heikosta rahoitusrakenteesta, liiketoiminnan useista kohtalokkaista virheistä ja tapahtumien vähäisyydestä. Surkeuden huippu oli halliyhtiön kokemat noin 10 vuotta sitten surkeasti päättyneet Euroopan- ja maailmanvalloituksen huumassa tehdyt rahanhukkaukset. Velikullat Harkimo, Henrik de la Chapelle, Mika Sulin ja Kummola onnistuivat siinä samassa hukkaamaan myös Sanoma Oy:n rahoja taivaan tuuliin.

Kummola, Harkimo, de la Chapelle, Sulin, Veikko M. Vuorinen ja muu sisäpiiri on Juha Rantasilan avustamana taiteillut vuosikaudet jokeribisneksien merkittävinä omistajina. Sainio ihmettelee ihan aidosti millaista rahaa on tuonut Helsinki Halli -yhtiöön tuo sisäpiirin ydin? Katsaus liikemiesten bisneksiin antaa hämmentävän vastauksen. Vaikka he ovat olleet merkittäviä Helsinki Hallin omistajia yhtiöidensä kautta, niin useiden heidän yhtiöidensä rahavarat, kirjanpito, tilinpäätökset ja keskinäiset liiketoimet vaikuttavat suurelta sotkulta.

Suomessa MM-kotikisoilla tavoitellaan aina lajissaan rahanteon maailmanennätystulosta. Siksi lippujen hinnat 2012 ja 2013 olivat huikean kalliita verrattuna aikaisempiin kisoihin. Aikaisemmasta poiketen myös kaikki ottelut kahtena vuonna Suomessa pelattiin pelkästään Helsingissä Hartwall Areenalla, jonka omistajia ja lähipiiriä kisat hyödyttivät eniten. Vuosikausia miljoonatappioita tehnyt Helsinki Halli Oy pyrittiin pelastamaan kuiville suomalaisten jääkiekkofanien kukkaroista ja sponsoriyhtiöiden kassoista. Vuoden 2012 kisoista Hartwall Areenan 34 ottelulla tavoiteltiin pelkästään lippujen myynnin listahinnoilla lähes 60 miljoonan euron myyntiä. Halvin lippu maksoi 155 euroa, kun se Bratislavassa vuotta aikaisemmin oli ollut noin 20 euroa ja Minskin 2014 MM-kisoihin suunniteltiin tuolloin noin 10 euron halvinta lippua. Mika Sulin kertoi ennen kisoja, että tavoite oli myydä 370 000 lippua.

Sikakalliit liput saivat kiekkofanit tuohtumaan niin, että ensimmäisessä MM-ottelussa Areenan katsomossa heilutettiin lakanaa, jossa luki ”HINNAT ALAS – KALE ON VARAS”. Järjestysmiehet poistivat lakanan paloturvallisuuteen vedoten.

Jääkiekon MM-kisojen liput saattoivat kalleimmillaan maksaa loppuvaiheen otteluissa reilusti yli 500 euroa. Lipputuloista Kansainvälinen jääkiekkoliitto otti 10 prosenttia, loput jäivät Kummolan, Harkimon, de la Chapellen ja Sulinin vaikutusvallan piiriin.

Jääkiekon MM-kisat eivät ole maailmalla suuri asia. Päinvastoin. Ne ovat suuri asia vain muutamassa Euroopan maassa, erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa, puhumattakaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta, jääkiekon MM-kisoista ei mainita mitään edes urheilusivuilla. Venäjällä ja Itä-Euroopassa jääkiekon MM-kisat on korotettu suureksi kansallishengen kohotus- ja urheilujuhlaksi. Jääkiekko pyritään Itä-Euroopan maissa nostamaan lähes elämän tärkeimmäksi asiaksi, ja aivan samoin tekevät jotkut mediat Suomessa. Ymmärretäänkö Suomessa, missä piireissä Kalervo Kummolan tyyppiset jääkiekkoviihdebisnesmiehet liitelevät kansainvälisillä kentillä?

Sainio paljastaa Suomen jääkiekon bisnesverkoston ytimeksi Kummolan johtaman Suomen Jääkiekkoliitto ry:n ja sen taloudellisen liittolaisen Jääkiekkosäätiön. Jääkiekkoliitto on saanut ja saa valtionapumiljoonia liiketoimiinsa, joiden rahankäytöstä (useiden vuosien aikana tilille on tipahtanut valtionapua lähes 150 miljoonaa euroa!) liiton johto haluaa olla erityisen vaitonainen.

Jääkiekkoliitossa ja olympiakomiteassa toteutuu pelkistetysti ruotsalaisten tutkijoiden kuvaama ”apinajohtaminen”, jossa lauman hallitseva uros palkitsee ja rankaisee muiden alistuessa kohtaloonsa. Siksi Kummolan valta perustuu porkkanaan ja keppiin, joita hän alaisilleen ja kumppaneilleen jakaa.

Turpaduunarin karvat nousevat pystyyn kun luen, että alkoholin myynti jääkiekko-otteluissa on Kummolan kaverin, aikanaan Alkon hallintoneuvostossa vaikuttaneen kokoomuspoliitikko, urheilumies Ilkka Kanervan ajama hanke. Näin ne velikullat näitä asioita hoitavat keskenään.

Mikä yhdistää Venäjän presidentti Vladimir Putinia, presidentti Aljaksandr Lukašenkaa, Suomen presidentti Sauli Niinistöä, liikemies René Faselia, liikemies Kalervo Kummolaa, liikemies Harry Harkimoa, liikemies Mika Sulinia sekä Hartwall Areenan uusia omistajia, venäläistä liikemiestä Gennadi Timtšenkoa ja venäläisiä liikemiesveljeksiä Arkadi ja Boris Rotenbergia? Kysymykseen vastaa Sainio: ”Heitä yhdistää urheiluviihde. Ja aivan erityisesti heitä yhdistää jääkiekkobisnes sekä sen ympärillä liikkuva raha ja poliittinen julkisuus jääkiekon eri liigojen ja suurkisojen kautta.”

Kalervo Kummola on ohjannut tuttujen venäläisten miljoonat suomalaisen urheilubisneksen sydämeen: jääkiekkoon. Tosin Kummolalta kesti pari vuotta auttaa ohjaamaan venäläisten rahat jääkiekkobisneksessä juuri sinne minne hän ne halusi eli jokeribisneksiin.

Kun Kummolan haave eurooppalaisesta CHL-liigasta lopullisesti kaadettiin syksyllä 2009, hän ryhtyi René Faselin rinnalla yhteistyössä venäläisten kanssa kehittämään itäisten öljy- ja energiayhtiöiden varaan rakentuvaa uutta eurooppalaista jääkiekkoilua. Uuteen eurooppalaiseen jääkiekkoon kuuluvat Valko-Venäjän MM-kisat 2014, Sotšin talviolympialaiset 2014 ja Venäjän MM-kisat 2016, jolloin maa suurjuhlii kiekkoilunsa 70. juhlavuotta ja pyrkii laajentamaan KHL-liigaansa vuosi vuodelta. Kummolan uusi KHL-myönteinen asenne syntyi, kun pitkän kaupanhieronnan ja sopimusten jälkeen KHL-rahoja saatiin ohjattua hänelle rakkaisiin jokeribisneksiin. KHL-liigan suihkuseurapiireihin vaadittavia tukirahoja pitäisi asiantuntijoiden arvioiden mukaan upottaa tuleviin jokeribisneksiin noin 20–25 miljoonaa euroa vuosittain. Rahat löytyvät varmasti Jokereiden uusilta rahoittajilta, jos niin halutaan. Urheilubisneksiin sijoittamisen viisaus näkyy vasta vuosien kuluttua.

Kummolan ja Faselin suuri rooli länsieurooppalaisessa ja itäeurooppalaisessa liigassa on sekava. He yrittävät olla mukana kummassakin. Se ei muille ole vielä onnistunut. Amerikan ja Venäjän jääkiekkohegemonian välissä on myös vaikea tasapainoilla. Ovatko Kummola ja Fasel menettämässä otteensa bisneskiekosta, lempisportistaan? Onko sokeutumisen vaara olemassa monen valuutan verkostoissa?

Jääkiekkobisneksen idän ja lännen rajalinjojen jommallakummalla puolella täytyy ehkä ratkaista, kenen joukoissa Kummola ja Fasel todella seisovat – tai saavat seistä. Vai tuleeko heistä jääkiekon kylmän sodan kamppailun kaksoisagentteja, jotka ovat tervetulleita sekä itään että länteen? Kunhan vain bisneksistä päästään sopimuksiin.

Suomalaista urheilukansaa kiinnostanee se, millainen kortti tässä pelissä jää urheilujohtaja Kalervo Kummolan käteen. Saako hän Jokerin vai Mustan Pekan?

Toivottavasti kirja saa julkaisuluvan.