Lääketeollisuuden palkkamurhaajat

Johtaja Peter Götzsche nimittää lääketeollisuuden lahjomia vaikutusvaltaisia asiantuntijoita lääketeollisuuden palkkamurhaajiksi.

.

.

Sain luettua Nordic Cochrane-keskuksen johtaja Peter Götzschen uuden kirjan ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”. Kirjasta on julkaistu hyvä yhteenveto Lancet -lääkärilehdessä ja useita arvioita mm. blogeissa.

Kuka ihmeen Götzsche? Näin esittelee Sitruuna-kustannus kirjailijan:

Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984. Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95. Hän oli yksi Cochrane Collaborationin perustajajäsenistä vuonna 1993 ja perusti Pohjoismaiden Cochrane-keskuksen samana vuonna. Vuonna 2010 hänet valittiin kliinisen tutkimusten suunnittelun ja analyysin professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon.

Gøtzsche on kiinnostunut tilastotieteestä ja tutkimusmetodologiasta. Hän on useiden hyvästä tutkimustavasta suosituksia kirjoittavan ryhmän jäsen ja on ollut mukana laatimassa satunnaistettujen vertailukokeiden CONSORT-ohjeistusta (www.consort- statement. org), havaintotutkimusten STROBE-tarkistuslistaa (www.strobe- statement.org), järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien PRISMA-raportointiohjetta (www.prisma- statement.org), ja tutkimusprotokollien SPIRIT-ohjeistusta (www.spirit- statement.org). Peter Gøtzsche on yksi Cochrane Methodology Review Groupin päätoimittajista.

Gøtzschella on verraton kokemus alalta. Hän on toiminut lääkeyhtiöiden myyntiosastoilla niin lääkkeiden etuja lääkäreille esittelevänä myyntimiehenä kuin tuotepäällikkönä. Hänen mielipiteidensä taustalla on vuosikymmenten huolellinen tutkimustyö, jonka tulokset on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä. Hän ymmärtää syvällisesti tieteellisten vääristymien statistiikkaa ja kliinisten tutkimusten analyysitekniikkaa. Hän on ollut kliinisten tutkimusten järjestelmällisen katsaus- ja meta-analyysikäytännön kärjessä erittelemässä tarkkojen kriteerien mukaan lääkkeiden ja kokeiden vaikuttavuutta. Hän on usein ärsyttävän perusteellinen, mutta aina etsimässä näyttöä.

Peter C. Gøtzsche on julkaissut yli 70 artikkelia tärkeimpien lääketieteellisten lehtien muodostamassa viisikossa (BMJ, Lancet, JAMA, Annals of Internal Medicine ja New England Journal of Medicine) ja hänen tieteellisiä kirjoituksiaan on lainattu yli 14 000 kertaa.

Palkkamurhaaja -nimitys on osuva, sillä Götzsche osoittaa, että reseptilääkkeet aiheuttavat tehokkaasti sensuroitujen massiivisten terveyshaittojen lisäksi länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Kaiken lisäksi suuri enemmistö lääkkeistä on valtaosalle käyttäjistään täysin tehottomia, toisin kuin lääketeollisuus ja sen lahjomat asiantuntijat väittävät.

Lääkehaittoja peitellään häikäilemättömästi ja jopa valtava määrä lapsia ajetaan tietoisesti ja tarkoitushakuisesti itsemurhiin tehottomilla lääkkeillä liikevoittojen maksimoimiseksi. Menneisyydestä paljastuu lasten joukkohautoja ja muita kauheuksia. Lääketeollisuus ei omista omaatuntoa. Se omistaa vain hurjan kaipuun rahojen perään.

Miten saada turha lääkitys loppumaan on yksi kirjan teemoista. Olen tässä terveysblogissani raportoinut terveyssatiirinkin muodossa tästä polyfarmasiasta, lääkkeiden haittavaikutuksista, lääketeollisuuden valheista ja suoranaisesta korruptiosta. Paljon on vielä tekemistä, mutta yksi keino valistussanoman eteenpäinviennissä on pyytää lääkärikuntaa tutustumaan Peter Götzschen kirjaan.

Lääketeollisuudesta riippumaton Nordic Cochrane-keskus ja sen johtaja Götzsche ovat tehneet suunnattoman hienoa työtä tutkiessaan tarkasti mm. lääketeollisuuden julkaisemia tutkimusraportteja. Ei ole liioittelua väittää, että lääketeollisuuden toimintatavat täyttävät järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Bandidos, Helvetin Enkelit, Yakuzat ja Mafia ovat pikkutekijöitä lääketeollisuuden rinnalla!

Götzsche tuo yksityiskohtaisesti esille ne keinot, joilla lääketeollisuus manipuloi törkeällä tavalla rahoittamiensa kliinisten tutkimusten tuloksia liioitellen lääkkeiden hyötyjä ja peitellen niiden aiheuttamia terveyshaittoja.

Götzsche tuo esille kuinka lääketeollisuus on lahjonut valtavan määrän lääkäreitä, tutkijoita, terveyslehtiä, ammatti- ja potilasjärjestöjä, yliopistojen laitoksia, toimittajia, lääkevalvojia ja poliitikkoja. Rikoksiin syyllistyneitä lääketehtaita on valtava määrä, rikokset ovat laajamittaisia ja toistuvia, ja rikokset ovat levinneet niin laajalle ja toteutettu niin järjestelmällisesti, että niiden on oltava tehty tietoisesti ja tarkoitushakuisesti.

Lääketeollisuus on ostanut puolelleen massiivisen määrän lääkäreitä rikollisten tarkoitusperiensä avuksi. Ruskeat kirjekuoret vaihtavat omistajaa. Lääketeollisuuden myyntimiesten lääkäreille jakamat isot setelitukot eivät jätä jälkiä. Professori Götzsche kysyy mitä tuhannet lääkärit pelkästään Tanskassa tekevät lääketeollisuuden palkkalistoilla, ja vastaa heidän auttavan lääketeollisuutta lisäämään pääosin turhaa ja haitallista lääkemyyntiä potilaittensa kustannuksella. On uskomatonta miten lääkärit kuvittelevat etteivät heidän taloudelliset kytköksensä vaikuta heidän toimintaansa ja mielipiteisiinsä, eivätkä ymmärrä että kyse on korruptiosta. Kaikki muut sen luultavasti ymmärtävät. Götzschen mukaan niin suuri osa lääkäreistä pettää itseään, että näyttää siltä kuin kyseessä olisi kollektiivinen psykoosi.

Kirjassa käydään perusteellisesti ja tapauskohtaisesti läpi, kuinka lääketeollisuus on jo saanut valtavan määrän tuomioita edellä mainitusta rikollisesta toiminnastaan. Tuomioilla ei ole kuitenkaan ollut toimintaan minkäänlaista vaikutusta, joten tuomiot ovat olleet toistaiseksi aivan liian lieviä. Touhua voi verrata rikosoikeudelliselta vakavuudeltaan lähinnä kansanmurhaan, joten on syytä toivoa että tuomiot ovat jatkossa sen mukaiset niin lääketeollisuudelle itselleen kuin myös sen johtajille ja rikollista toimintaa edistäville lahjotuille asiantuntijoille.

Kun katsoo esimerkiksi masennuslääkkeiden ja kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden myynnin valtavaa lisääntymistä Suomessa ja lääkehaittojen järjestelmällistä sensurointia ja vähättelyä, tulee väistämättä mieleen että Götzschen esille tuoman törkeän lahjonnan täytyy olla laajamittaista ja järjestelmällistä myös Suomessa.

Tällaista tekstiä sattui silmieni eteen:

Vanhustentalossa elää järkyttävän huonossa kunnossa ja täysin muissa maailmoissa valtava määrä vanhuksia järjettömän turhan ylilääkityksen seurauksena. Vanhuksille tungetaan surutta valtavia määriä erilaisia lääkkeitä, joista valtaosa on täysin turhia ja tehottomia, ja joiden yhteiskäytön haitoista ei kenelläkään ole mitään käsitystä. On hämmentävää miten asia ei tunnu kiinnostavan ketään, eikä kukaan tee sille mitään.

Sairasta touhua!

Miksi vanhuksille määrätään massiivisesti esim. statiineja, vaikka tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti ja kiistatta, että korkea kolesteroli ei ole heillä sydäntautien riskitekijä. Ne vanhukset joilla on korkeimmat kolesteroliarvot elävät pisimpään, kliiniset tutkimukset osoittavat ettei statiineista ole vanhuksille mitään hyötyä ja mitään tutkimustuloksia statiinien haitoista vanhuksilla ei ole koskaan julkaistu (minkähän vuoksi)? Moni on kysynyt tätä asiantuntijoilta useita kertoja, mutta kukaan ei ole koskaan vaivautunut kommentoimaan asiaa sanallakaan. Lääkealan asiantuntijat ovat kansallinen häpeäpilkku!

Tällaistakin sattui silmieni eteen:

Teksti imee mukaansa. Kirjaa lukee lähes kiihkon vallassa, sillä siitä avautuu se todellinen maailma, missä elämme. Äänessä on pohjoismainen asiantuntija, joka kertoo avoimesti, millä tolalla terveydenhoito on Tanskassa. Sama koskee Suomea, ellei tilanne ole suorastaan pahempi, sillä meiltä puuttuu professoritason kriitikko kaikkien maatessa rähmällään niin lääke- kuin ruokateollisuuden edessä.

Kehotan kaikkia lukemaan Götzschen kirjan tarkkaan ja ajatuksella, niin ymmärrätte millaisessa maailmassa elämme.