Paras

Olin kuuntelemassa parasta. Parhaalta ilmestyi eilen suomeksi käännetty kirja, jonka nimi on ytimekkäästi ”Paras”. Onko nimelle katetta?

.

.

Bertrand
Kuvalähde: http://www.bertrand.no/foredrag/

Norjan kuumimmaksi puhujaksi mainittu Erik Bertrand Larssen on paras. Mäkelänrinteen lukion auditorio sai todistaa mentaalivalmentajan mukaansatempaavan esityksen kautta jotakin siitä mitä on olla paras omalla osaamisalueellaan.

Erik on kirjoittanut oppaan siitä miten jokainen meistä voi saavuttaa omat tavoitteensa. Mikä on unelmasi? Miten sen saavutat? Missä asiassa haluat tulla parhaimmaksi? Mitä sen jälkeen kun olet saavuttanut unelmasi?

Näihin kysymyksiin ja moniin muihin Erik tarmokkaasti ja oivaltasti vastaili kirjan julkistamistilaisuudessa. Ennen kuin käyn kirjan kimppuun, vielä muutama tärkeä seikka eilisestä tilaisuudesta.

Erik sanoi, että elämää pitää ohjata unelma siitä, että olet maailman paras. Urheilussa tämä on helppo mitata. Ykköspallilla kansallishymniä kuunteleva on lajissaan paras. Bisnesmaailmassa paras todetaan vähän eri kriteerein. Mutta sinusta pitää siis tulla paras!

Parasta parhauden saavuttamisessa ei ole se, että eräänä päivänä huomaa olevansa paras. Parasta on matkalla olo! Matkalla sinne unelmiesi täyttymykseen saat elää täyttä elämää, sillä arjessa syntyy voittajia.

Erik huomautti monta kertaa, että ero parhaan ja keskinkertaisen välillä on pienenpieni. Paras tekee hieman parempia valintoja kuin Kerttu Keskinkertaisuus kaikilla elämänalueilla ja tämä avaa mahdollisuudet huippumenestykseen. Keskinkertainen ihminen tietää mitä pitää tehdä, mutta vain paras tekee sen.

Erik on esimerkki siitä, miten koulukiusattu lapsi kohoaa vaikeuksien kautta voittoon. Pitääkö ensin olla kiusattu, haukuttu, epäonnistunut, voidakseen vastavoimana saavuttaa jotain merkittävää elämässä? Suunnilleen tällaisen kysymyksen Erik sai yleisöltä. Erik vastasi hieman empien, että ehkä se on yksi väylä menestykseen, mutta sen ei tarvitse mennä näin.

Joka tapauksessa, pienikokoista Erikiä kiusattiin 8-10 -vuoden iässä jatkuvasti. Koulun pihalla hän oli muitten vahvempien lasten kiusattavana. Hän oli ns. helppo kohde ja sai tuhka tiheään kuulla olevansa se pieni paskiainen. Eräänä päivänä tapahtui käänne.

Erik oli taas koulun pihalla joutunut lasten kiusanteon kohteeksi. Hänet työnnettiin kumoon lukuisia kertoja ja vaatteisiin tungettiin lunta. ”He tekivät tässä hyvää työtä”, Erik sanoi. Vihoviimeisenä Erik saapui välitunnilta koululuokkaan läpimärkänä ja resuisena. Opettaja oli todennut, että Erikin olisi nyt paras mennä kotiin vaihtamaan vaatteet. Erik oli juossut kotiin itkuisena ja täynnä raivoa. Kotona omassa huonessaan hän raivon iskiessä pahimmillaan, huusi ”Ei enää, nyt riitti!”

Ja Erik päätti aloittaa taistelun. Hän päätti ryhtyä unelmoimaan. Hänestä tulisi paras laskuvarjojääkäri. Ja koulun pihalla tarjoutui tilaisuuksia harjoitteluun yllin kyllin. Jokainen taistelu, jokainen häviö, jokainen nöyryytys, oli Erikille voitto ja hän oli nyt matkalla suureen unelmaan, jonka hän sitten moninverroin komeampana saavutti. Kovin taistelu käydään arjessa. Ei silloin kun on tärkein päiväsi.

Suusta lipsahtavat sanat: ”Minä olen paras!” Silloin miljoona keskinkertaisuutta huutaa sinulle: ”Olet tyhmä ja liian täynnä itseäsi, ylpistynyt räkänokka!”

Kirja opettaa tunnistamaan omat voimavaransa ja kertoo miten parhaat mahdolliset tulokset voidaan saavuttaa arjessa, työelämässä ja urheilussa. Parasta kirjassa on uusien näkökulmien avaaminen. Kirja opastaa kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin elämässä. Lahjakkuus ei ratkaise, vaikka siitä on toki hyötyä. Onnistuja osaa omaksua hyviä ja oikeita tapoja siinä missä keskinkertaisuuksilla tavat ovat huonoja ja vääriä. Onnistujat ovat aina parempia tekemään pieniä, oikeita valintoja arkielämässään.

Erik luettelee muutamia arkisia valintatilanteita, joissa parhaat erottuvat muista:

  • Nousenko ylös nyt heti vai nukunko vielä hetken?

  • Jatkanko harjoitusta vielä 10 min ennen kuin menen suihkuun?

  • Syönkö terveellisen aamiaisen vai eiliseltä jääneen pitsanpalasen?

  • Olenko lasten kanssa ennen kuin he lähtevät päiväkotiin tai kouluun?

  • Kiillotanko kengät ennen töihin lähtöä?

  • Käynkö työmatkalla bussissa vielä kerran mielessäni läpi tärkeän kokouksen vai tuijotanko tyhjin silmin ikkunasta ulos ja annan ajatusten harhailla?

  • Alanko valmistautua kahden viikon kuluttua pidettävään tärkeään kokoukseen jo nyt vai vasta joskus myöhemmin?

  • Kirjoitanko matkalaskut valmiiksi vai juonko toisenkin kupillisen kahvia ja jatkan juttelua kollegoiden kanssa?

  • Jne. jne.

 

Erik ilmoittaa innostuksen lähteekseen Anthony Robbinsin kirjan ”Awaken the Giant Within”. Hän kertoo lumoutuneensa kirjan sisällöstä, vaikka pitikin kirjaa liiankin amerikkalaisena. Mutta pätevä Anthony oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Erik ei lumoutunut siitä, että Anthony työskenteli kuuluisuuksien kanssa, vaan Erikiä kiehtoi suunnattomasti se tosiseikka, että tässä oli kyseessä henkinen valmennus. Voiko siitä saada elannon? Tämä havainto avasi Erikin elämässä uuden luvun.

Erik matkusti Lontooseen kuuntelemaan Anthony Robbinsia ja pääsi kysymään häneltä menestyksensä salaisuutta. Anthony sanoi siihen tarvittavan kolme asia: Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua.

Erik kehottaa sinua tekemään parhaasi, antamaan 100 prosenttia itsestäsi. Tee se NYT, sillä elämä on lyhyt.

Harvoin suosittelen kirjaa estottomasti hankintalistallesi. Miksi niin tekisin? Enhän minä saa tästä mitään palkkiota. Kuitenkin tämä on se hartain toiveeni, että hankkisit tämän uuden kirjan, sillä se on todella hyvä. Ehkä jopa paras?

Missä lajissa sinä olet Suomen paras?

34 kommenttia artikkeliin ”Paras

  1. Kuinka monta tilaisuutta olet saanut buukattua länkkärien ”käärmeenöljykauppiaana”?

    Tekee varmaan hyvää, jos saa huijattua ihmisiä?

    Tykkää

    1. Tämä on sitä parasta! Liike -nimimerkki saa paljastaa keskinkertaisuutensa ja tekee hyvää kun saan sanoa sinulle: hanki ”Paras” -kirja! Kirjan luettuasi joko pysyt keskinkertaisuutena tai sinusta tulee paras. Valinta on sinun!

      Hyvää päivänjatkoa!

      Tykkää

      1. Se koira kalahtaa johon kalikka älähtää, vai miten se meni. Vapaassa maassa meistä jokainen saa itse päättää missä aikoo olla paras. Joku haluaa olla paras urheilija, joku toinen taas paras yriysjohtaja. Jos joku haluaa olla Suomen, tai vaikka jopa koko universumin, paras valehelija tai p***kan puhuja, sekin hänelle sellittakoon. Kukin taaaplaa tavallaan.

        Tykkää

      2. Tämä on sitä parhautta! Paras -kirjan esittely saa aikaan sen, että Vladimir Heikkilä intoutuu tavoittelemaan omalla osaamisalueellaan paras -titteliä. Niin sitä pitää 🙂

        Tykkää

      3. Voi olla että jään vain toiseksi parhaaksi, mutta ei sekään huono sijoitus ole, kun vastassa on niin kovatasoinen kilpakumppani, my friend.

        Tykkää

  2. Sinä ressukka olet vain patologinen valehtelija.

    Mitäs kaikkia niitä lääketehtaita olikaan, jotka aiheuttavat patologisen valehtelun puhkeamisen? 😉

    Tykkää

  3. Kauheata tuommoinen. Onneksi itse uskallan tyytyä olemaan reilusti huono. Sitä en sitten tiijä kuinka hyvin se onnistuu mutta vähintään kohtalaisesti, luulisin. Vaikken ole lukenut oppaita!

    Tykkää

  4. Tästä on pohjimmiltaan kyse kun parasta urheilijaa tehdään lajissa kuin lajissa:

    I hated every minute of training, but I said, “Don’t quit. Suffer now and live the rest of your life as a champion. -Muhammad Ali

    Tykkää

    1. Se Muhammad Alin sitaattihan on juuri täysin sen Paras kirjan viestin vastakohta. Siitä matkasta pitää nauttia ei ”I hated every minute of training” ..
      Mutta täytyy sanoa että on erinomainen arvostelu ja varmaan erinomainen kirja ja kirjailija. Pitää vaan odottaa Suomalaisilta sitä ikävää kyynisyyttä mikä vaivaa tätä kansaa.

      Tykkää

  5. Asian voisi tiivistää siten, että ollakseen paras, pitää olla iso (itsetunnon) reikä päässä, jota teoillaan täyttää (hakien muiden hyväksyntää). Sillä eihän onnellisen tarvitse tehdä mitään, kun pelkkä riippumatossa loikoilu tuo mielihyvän.

    Paras työntekijä ei ole se, jolla on parhaat paperit, vaan se, jolla on reikä itsetunnossa ja haluaa suorituksillaan hakea esimiesten hyväksyntää. Paras urhelija ei ole se, joka on treenannut eniten, vaan se joka suorituksillaan hakee parasta sijoitusta, jolla saa muiden hyväksyntää. Tai rahaa.

    Tykkää

      1. Ehkä en käsitä mikä on parasta? Mielestäni parhaan korostaminen on markkinointia ja vie monia asioita väärään suuntaan. Ehkä parhaana oleminen kasvattaa parhaaksi valitun itsetuntoa, mutta mitä muuta siitä seuraa? Sairastumisia?

        Entä sitten, kun on saavuttanut parhaan statuksen? Miten voi olla parempi kuin paras? Eikö olo olisi tuolloin kovin tyhjä, jos arvomaailmaan kuuluu vain parhaan tavoittelu?

        Otetaan käytännön esimerkki: mikäli kaikki tavoittelevat parasta, sanotaan vaikka sitä naisten tavoittelemaa alfaurosta, niin miten monta miestä naisen pitää kokeilla, jotta löytää alfauroksen? Etenkin, kun parhaita on ehkä promille kansasta. Vaihtoehtoisesti nainen voisi tyytyä mieheen, joka on keskimäärin hyvä, muttei paras miehistä (mikä kulloinkin vaihtuu mielikuvien mukaan).

        Ehkä kirja valaisee miksi ihmisen pitäisi vetää sata lasissa läpi elämänsä. Sen ymmärrän, että BKT ei nouse ilman revittelyä, jos työ on kontekstina.

        Minä olen oppinut sen, että kovalla työllä voi saada parhaan statuksen. Niillä osa-alueilla, joille minullla on lahjoja, saavutin sen kohtalaisen helposti. Muilla osa-alueilla joudun tekemään järjettömästi töitä ja en välttämättä koskaan ole paras. Esimerkki: jos et ole musikaalinen, sinusta ei välttämättä tule koskaan edes hyvää pianistia.

        Tykkää

  6. Pitää mainita Malcolm Gladwellin kirja Outliers: The Story of Success(2008), jota ei liene(?) suomennettu, mutta jota on popularisoinut mm. HS.
    Pääviestinä nostettu se, että maailman parhaat ovat harjoitelleet 10 000 tuntia.
    Ehkä Suomen parhaaksi riittää 5000-7000 tuntia?

    Sopiiko ”Minä olen paras”-ajattelu muualle kuin kilpaurheiluun (ja silloinkin vain palkintopallille nro 1) ? Eikö parhaus muutoin usein ole vain automaattisena sivutuloksena siksi että vain tykkää niin paljon lajistaan. Esim. huippumyyjä tykkää autojen myymisestä ja asiakkaistaan, hän rakastaa tätä ”lajiansa” itsessään eikä niinkään sitä että ”olen paras” ?

    Täytyy myöntää, että ehkä saatan olla Suomen paras eräällä hyvin kapealla sektorilla koska jenkkiläinen alan kirja pyysi siinä asiantuntijaksi. Mutta siinäkään en missään nimessä koko ajan keskittynyt tähtäämään ”minä olen paras” vaan koska laji itsessään oli palkitseva. (Tässäkin sai maistaa sitä hokemaa, että Suomesta voi ponnistaa maailmalle keskittymällä jollekin kapealle sektorille).

    Tykkää

  7. Kuvauksesta päätellen Norjan Sarasvuo, siis tyypillinen media ajan höpöttäjä, jota normaali ihminen jaksaa kuunnella 5 min. Juttelin joskus 80-luvulla tämmöisen mentaalivalmentajan kanssa (nimi oli silloin jotain muuta) ja hän kertoi muutaman kaljan jälkeen, ettei siinä, mitä hän puhuu, ole mitään realisimia. Jotkut vaikuttuvat tekstistä ja marisevat vähemmän. Yritykset ovat huomanneet tämän ja tilaavat tällaisia luentoja, koska se halvempaa, kuin muutosten tekemimen.

    Tykkää

      1. Onhan Sarasvuokin hyvä tavallaan. Olympialaisissa on joka lajissa useita, jotka ovat tehneet kaikkensa ollakseen paras. Vain yksi onnistuu. Se siitä parhaana olemisesta. Sitä paitsi ihminen, josta on tullut vain konsultti,ei voi olla paras.

        Tykkää

  8. Minä olen ainakin Suomen paras huilailija. Harjoittelin sitä jo työelämäni viimeisten vuosien aikana ankarasti. Kehityin nopeasti mestariksi. Kun muut puursivat otsasuonet pullollaan, minä otin huoneessani tärkeän ja huolestuneen ilmeen ja mietiskelin pian alkavan viikonlopun onkipaikkojani ja mitä vieheitä tulisin käyttämäänsitä seuraavan viikon uistelukilpailussa. Nyttemmin hyvälle eläkkeelle jäätyäni olen kehittänyt huilailutaitojani entisestään. Sohva, sänky, pihan keinu ja mökin riippumatto ovat mielipaikkojani. Niissä saavutan nopeasti autuan nirvanan. Mutta, jotta huilailussa olisi Suomen paras, pitää harjoitella. Varsinaisten huilailusuoritusten välillä harrastan runsaasti pitkäkestoista liikuntaa, syön keyesti, mutta saakelin maittavasti. Huikkaa otan vain viikonloppuisin (pääasiallisesti pari kolme putelia kuivaa valkoviiniä pe- su). Joskus saatan intoutua nikkaroimaan kevyitä remontteja, mutta se ei ole sittenkään minun juttuni, ja eläkkeellä työt häiritsevät huilailua ikävästi. Pienen fyysisen rasituksen jälkeen olen huomannut, että huilailu onnistuu parhaiten. Silloin se tulee luonnostaan, eikä tarvita vaiheittaisia mentaaliharjoitteita täydellisen huili-tilan saavuttamiseen. Toivon , että minulla olisi vielä pari vuosikymmentä aikaa kehittää huilailutaitojani, ennen huilailun kliimaksia, kuolemaa.

    Tykkää

  9. Kyllä joskus on kivaa olla myös aivan surkee ja mitään mistään tietämätön. Varsinkin jos asioi asiakaspalveluiden tms. kanssa. Monet kerrat on palvelu kääntynyt jopa miellyttäväksi heittäytyessän asiasta tietämättömäksi ja osaamattomaksi(jos itsetunto sen vain sallii). Esim. Voi kun Te olette kuitenkin ammatti ihminen näissä asioissa eikä meikäläinen ymmärrä näistä jutuista yhtään mitään. Siinäpä asiakaspalvelijan itsetunto nousee toisiin sfääreihin ja hän tuntee olevansa ainakin tuon pienen maanmatosen yläpuolella. Luultavasti jopa Paras.

    Tykkää

  10. miksi muuten syytetään jos yksityisen puolen saarnaajat ammentavat omaa oppiaan ilmeisesti huippukirjoittajalta. Miksi keksiä joku asia aina uudelleen.

    Varmaan kirkonmiestenkin, tai siis -henkilöiden kannattaisi lukea robbinsinsa, alkaisi kirkot täyttymään. Vai onko robbinsin lukeneista tullut matkasaarnaajia, tiedä häntä.

    Tykkää

  11. Pikku rapakon tuolla puolen pitää laulaa iloisena duurissa ”oon paras”, mutta rapakon tällä puolen mollissa ”oon huono – putosin puusta”, muuten ei tuu syvän kansan menestystä.
    Se näkyy kommenteissa ..

    Tykkää

  12. Voi turhuuksien turhuus. Surullista luettavaa. Eikö aika ole mennyt jo ohi tällaisen parhaana olemisen tavoittelun? Olen ollut viisi kertaa Suomen paras lentopallossa ja aika monta ikäluokkamestaruutta saavutin sulkapallossakin. Olihan se sillä hetkellä hieno tunne, jopa onnea, kun päihitin kaikki vastustajani. Mutta eipä tuo pysyvämpää onnea tai menestystä tuonut elämääni. Nyt on nivelet hajalla ja mitalit pölyttyvät kellarissa pahvilaatikossa. Kyllä syvä elämänsisältö tulee jostain ihan muusta kuin parhaana olemisesta. Ego siinä vain pullistelee ja lopputulos on kilpailuvietin kyllästä ihmispoloinen. Kuka paras on sillä saavutuksellaan saanut mielenrauhan? Entäpä jos koittaisimmekin vain olla läsnä tässä hetkessä omana parhaana itsenämme? Siinä on tekemistä yhdeksi elämäksi ja sehän on ihan sitä parasta.

    Tykkää

  13. Hienoa, että aihe / kirja herättää keskustelua … kannattaa tutustua kirjaan, se on ajatuksia herättävä ja saa aikaan toimintaa, ihan oikeasti. Itse olen tehnyt ammatikseni mentaalivalmennusta, mutta en ”dumppaa tai dissaa” Erikin sanomaa, joka btw ei ole vain että olet paras, se on kirjan title ja asia syventyy kun kirjaan tutustuu tai häntä kuuntelee, erittäin karismaattinen, mutta lämmin henkilö, joka ottaa yleisönsä – 100% 🙂 r.o.c.k.p.e.o.p.l.e.!

    Tykkää

  14. Kun ajattelee että sana ”Paras” on paras minkä voit olla.
    Aina löytyy joku joka juoksee nopeammin, nostaa enemmän, ym. ym.
    mutta jos voit inspiroitua olla paras oma itsesi niin silloin saat mielenrauhan.

    Ulkoiset asiat eivät saa tätä kuten entinen lentopalloilija kiteytti sen.
    Jos yrittää etsiä omaa mielenrauhaa ulkoisilla asioilla kuten muitten hyväksymisillä tai kultamitaleilla ei ikinä saa aikaan mitään pysyvää.

    Tykkää

Jätä kommentti