Terveysluennon pitäminen on haastavaa

Lähes 600 ihanaa ihmistä kuuli tilaisuuden luonteen mukaisesti muokkautuvan terveysluentoni ”Käytä älliä ruokavalinnoissa” 8.10.2014 kolmen senioripiirin risteilyllä. Ilmeisesti aika moni seikka osui kohdalleen esitykseni aikana, ei karahtanut esitys totaalisesti kiville, sillä noin 10% kuulijoista halusi esityksen jälkeen sanoa muutaman ystävällisen ja rohkaisevan sanan minulle. Aika harva tuli moittimaan minua luentoni sisällöstä.

Keräsin tähän aktiivisten ikäihmisten kommentteja luentoni jälkeen muistuttaakseni itseäni, että vahvistaisin niitä myönteisesti sujuneita asioita luennolla ja hioisin sekä täsmentäisin edelleen niitä kehnommin menneitä osuuksia. Oppia ikä kaikki. Vasta 45 vuotta olen puhunut julkisesti.

Mahdollisesti muut terveysluennoitsijat, jotka nyt silmäilevät tätä vaatimatonta tekstiäni, hyötyvät näistä oivallisista palautteista ja me terveystietoiset ihmiset saamme arvokkaita vinkkejä miten hoitaa terveyttämme vielä pikkuisen paremmin.

”Otin melkoisen riskin kun palkkasin sinut luennoimaan, mutta olen iloinen, että se onnistui noin hyvin.”

Lähes sanantarkasti juuri noin minua puhutteli terveysluentoni tilaaja. Totta. On melkoinen riski ottaa minut luennoimaan johonkin terveystilaisuuteen. En välttämättä kaikilta osin myötäile Käypä hoito -suosituksia, enkä pyydä noudattamaan täysimääräisesti valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia. Ymmärrän toki, että rohkea ja aito esiintymiseni voi muodostua ongelmaksi, jos pilkuntarkasti yritetään viestittää yleisölle ”vain yhtä totuutta”.

”Kyllä sinä olet hemmetin hyvä turpaduunari. Osoitit sen monin eri tavoin.”

Tämä oli erityisen arvokas palaute. Vuonna 2003 yleisöltä saamani loistava ammattinimike ”turpaduunari” (…te ette ole mikään solisti, ette edes trubaduuri, mutta olette hemmetin hyvä turpaduunari…) on edelleen voimissaan! Voin kätkeä ammatillisen osaamiseni (biologi, filosofian tohtori) käytännön tason terveystulitukseen. Teenhän suullani työtä, jotta ihmisten terveystietoisuus lisääntyisi. Käytän viekkaasti sitä lahjaa mikä minulle on suotu (esiintymistaito, eläytyminen, ehkä jopa karisma) ja saan työstäni mahdollisimman suurta nautintoa. Kun turpaduunarina saan esitellä terveysteesejäni yleisölle, minun ei tarvitse tehdä siitä mahdollisimman monimutkaista. Uusi ammattinimikkeeni vapauttaa minut siitä ikeestä, että minun pitäisi sanoa asiat jotenkin ammattimaisemmin (tohtorin arvolle sopivalla tavalla, jota sitten ei ehkä ymmärretäkään?). Turpaduunarina voin puhua niin kuin tavallisille ihmisille ja mahdollisesti vielä yksinkertaisemmin kuin kaikki muut terveysvalistajat. Tavallista mukavampaa oli yllättää tämäkin yleisöni lyhyellä, spontaanilla, musiikkiosuudella, aivan kuten silloin taannoin kun minusta tuli turpaduunari. Luennon lomaan sijoitettu eläväinen musiikki tekee mahdolliseksi pitkänkin luennon ilman että yleisön ote herpaantuu.

”Olen kuullut satoja esitelmiä elämäni aikana. Tänään kuulin sen kaikkein parhaimman.”

Pirkanmaalta kotoisin ollut eläkkellä oleva myyntijohtaja katsoi minua silmiin ilman mitään filunkia ja lausui nuo uskomattomat yllä näkyvät sanat. Varmistettuani vielä, onko hän tosissaan, hän totesi siinä olleen sellaisia elementtejä, joita hyvässä puheenvuorossa harvoin on: ”Tietoa sellaisessa muodossa, että sitä jaksoi kuunnella koko esityksen ajan, ja esityksen päättyessä olisi toivonut kuulevansa vielä tovin lisää”. Tekstiäni tavaavat supisuomalaiseen tyyliin kateelliset terveysalan yrittäjät, älkää tästäkään tekstistäni loukkaantuko vaan ottakaa päämäräksi vakuuttaa tuolle myyntijohtajalle, että te olette turpaduunaria parempia esiintyjiä ja paljon etevämpiä terveystiedon välittäjiä. Ette ehkä siihen suoritukseen yllä, mutta matkalla sinne päämääräänne saatte elää merkityksellistä terveysvalistajan elämää ja luentonne paranevat paranemistaan koko ajan.

”Heikkilä sanoo että rypsiöljy on myrkkyä. Miten sinä voit pyytää lisäämään sitä ruokavalioon?”

Tämän mielenkiintoisen kysymyksen sain viehättävältä pariskunnalta. Heikkilää ensin kehuttuani ja hänen lääkärintyötään arvostaen, kerroin kylmäpuristetun rypsiöljyn soveltuvan ihan hyvin ruokavalioomme. Kerroin siitä miten mieluusti edistän lähiruokaa ja rypsi kasvaa kotimaisilla pelloilla. Minun on vaikea käsittää miksi rypsiöljy muodostuu joillekin ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Ei minulla mitään laadukasta oliiviöljyä tai kookosöljyä vastaan ole, päinvastoin nämä ovat hyvin terveellisiä ruokaöljyjä, mutta kohtuullinen määrä rypsiöljyä ei tasapainoista ruokavaliota kaada suuntaan eikä toiseen. Niin kauan kuin tuota öljyä ei margariiniksi kiinteytetä teollisen prosessin myötä, niin voi toki nauttia kasviöljystä. En pystynyt vakuuttamaan pariskuntaa tästä rypsiöljysuositukseni kytkeytymisestä lähiruoka-ajatteluun. Heikkilän mielipide voitti. Suodaan hänelle voitto tässä asiassa. Kiitin pariskuntaa siitä kun kuuntelivat niin tarkkaan luentoani ja ilolla otin vastaan riemastuttavan tiedon, että voita käytetään heidän taloudessaan oliiviöljyn lisäksi. Jos ei voita, niin häviää! Niin se on.

”Oli helppo samaistua elämäntarinaasi. Se olisi voinut olla minunkin poikani elämäntarina huippu- ja mahalaskukohtineen.”

Ravitsemus- ja terveysvalistukseni yhteyteen sijoitin tarinoita omasta elämästäni, sillä ihmiset rakastavat tarinoita. Ehkä jopa tarinoita minun yksinkertaisesta elämästäni. Eräs henkilö pani merkille, että kerroin rehellisesti vaikeasta kasvukaudestani murrosiän kynnyksellä ja siitä miten minua kiusattiin lukuinnostukseni ja luennointi-innostukseni vuoksi (pidin ensimmäisen julkisen luentoni 12-vuotiaana). Tasapäistämisen typerryttävästä vaikutuksesta koulujärjestelmässä riitti yhteistä pohdittavaa. Keskustelukumppanini kertoi miten hänen oma poikansa oli saanut kärsiä siitä, että hän oli muita älykkäämpi. Koulukiusaajat voivat olla todella julmia, totesimme yhteen ääneen.

”Kaikki muu oli hyvää luennollasi, mutta kananmunia ei voi syödä noin paljon!”

Joo, tunnustan toki olevani melkoinen munaaja. Terveyskäsityksessäni oli poikkeuksellisen paljon munaa. Emme saavuttaneet tässä asiassa yhteisymmärrystä ja valistukseni siitä, että kananmunista ei ole kerrottu rehellistä tietoa, kaikui kuuroille korville. Sanoin kertoneeni oman käsitykseni kananmunien terveellisyydestä. Ei sitä käsitystä ollut pakko noudattaa. Onneksi kaikki muu oli hyvää luennollani.

”Miten voit pyytää ihmisiä nauttimaan leipää? Sehän on vaarallista!”

Ilmeisesti lääkäri Heikkilä kummitteli tämänkin henkilön ajatuskuvioissa. Puolustin luentoni aikana 100% ruisleipää. Vehnää pidin ongelmallisena. Minä en käsitä miksi pitäisi kieltää viljatuotteet niiltäkin joille se näyttäisi sopivan? Jos suolisto ottaa vastaan ruisleipää, anna mennä vaan! Kohtuullinen määrä ruisleipää kuuluu perusterveelliseen ruokavalioon. Juttelimme juureen leivotusta ruisleivästä ja se sai myös keskustelukumppanini hyväksynnän. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

”Panit itsesi täysillä likoon ja otit riskejä esityksesi aikana. Se oli hyvä juttu!”

Kerroin siitä miten tämä turpaduunarius salli nimenomaan riskien ottamisen. Ikäänkuin vapauduin tämän myötä juttelemaan leppoisasti yleisöni kanssa ja jos huomasin yleisöni hyväksyvän tämän asian, sitten minulla oli rohkeutta jatkaa jopa stand-up komiikkaani (se on tosi rohkeaa!). Itsekseni ja yleisön äärellä treenatut kuviot ovat vuosien myötä hioutuneet toimivaksi kokonaisuudeksi. Kerroin toki rehellisesti, että komiikkani oli kovan harjoittelun tulosta. En ole koominen syntymästäni asti. Aika harva meistä on.

”Luentosi muodosti hyvän kokonaisuuden, etkä kadottanut punaista lankaa esityksesi aikana.”

Tämä saattaa todellakin pitää paikkansa. Olen hyvin tarkka sen suhteen, että kuulija pysyy kärryillä koko esityksen ajan. Tämä saattaa raivostuttaa joitakin, mutta eiköhän useimmille sovi loogisesti etenevä esitys, joka välillä ajautuu hallitusti sivupoluille. Olen pitkään käyttänyt sosiaalista mediaa hyväkseni kehitellessäni luentoaiheitani. Nytkin olen erityisen iloinen, että uskalsin Facebook-seinälläni ottaa käsittelyyn mielessäni muhineen ajatuskuvion:

”Valmistelen tällä hetkellä ylihuomista puhettani kolmen Senioripiirin yhteistapaamisessa. Läsnä on yli 500 seniori-ikäistä. Pitäisi sanoa jotain älykästä terveydestä, ravinnosta, liikunnasta, levosta ja elämästä.
En saa mielestäni kuvaa jalanjäljistä, joita kaikki jätämme tänne maan päälle elämämme aikana. Mikä näitä jalanjälkiä yhdistää? Mitkä ovat elämäsi kohokohdat? Milloin sinut lyötiin maahan sairauden, vastoinkäymisen, surun, toivottomuuden toimesta? Nousit ylös, jatkoit matkaa. Välillä ei jalanjälkiä ollenkaan, silloin ehkä kannettiin elämässä eteenpäin isän ja Isän toimesta? Olet kyllä melkoinen tallustelija täällä maan päällä, täynnä terveyden mahdollistamaa unelmaa. Miten aioit pitää kroppasi kunnossa? Miten jatkaa unelmapolkuasi eteenpäin? Miten mahdollistaa jalanjälkien jatkumon?
Taidan käyttää tätä mielikuvaa luentoni aikana. Valmistelen luentoa sillä tavalla, että kuulija miettii ottamiaan askeleita elämässä ja projisoi rohkeasti askelkuviot tulevaisuuteen, miten saisi elämän kohokohtia kokea myös elämän tuntemattomassa jatkumossa, huomenna, viikon päästä, vuosien kuluttua. Olisi kiva jos saisin välitettyä sen ajatuksen vielä, että tärkein jälki ei ehkä sittenkään ole oma jalanjälkesi, vaan se jälki mikä jäi sinusta toisten ihmisten sydämiin. Ole se ihminen nyt ja tulevaisuudessa, joka saa toisten ihmisten parhaat piirteet purskahtamaan esiin ja ainakin hetkeksi häivyttää alleen epätäydellisyytemme.”

 

Tahatonta piilomainontaa saattaa esiintyä tämän kirjoitukseni yhteydessä.

”Et ehkä ole kaikkien mieleen, mutta se ei vähennä merkitystäsi. Älä yritä olla enemmän kuin oma itsesi. Se riittää.” Christer Sundqvist