Terveystietoista hämmästelyä THL:n touhuista

Terveyden Hävityksen Laitos (THL) on julkaisemassa uusia ruokasuosituksia lapsiperheille. Mitä mieltä Terveystietoiset ovat tästä?

Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille -kirjanen saa terveystietoiset kohottamaan kulmakarvojaan ja puistattelemaan päätään. Kaikki voivat mennä kommentoimaan 30.9.2015 mennessä kirjasen antia. Mahdollisesti tästä kirjoituksesta on apua kun lähdet kommentoimaan kirjan käsikirjoitusta omasta näkökulmastasi. Reagoi! Aktivoidu! Näytä epäkohdat!

Terveystietoisten perusjengi: Olli, Marko, Henna, Sanni, Pike, Christer ja Mika.

Terveystietoisten perusjengi kysyy:

Miten voi vielä tällaista tietoa levittää eteenpäin? Uskovatko tekijät edelleen näihin suosituksiin, jotka maailmalla on kumottu jo aikaa sitten?

Toimittajamme Pike Hilakari kysyi viidakkomies Olli Postin mielipidettä asiasta. Olli Postin hämmennys on valtava hänen lukiessaan tätä, ja vastine on tässä (punaisella tekstillä näkyy otteita THL:n käsikirjoituksesta):

 

Aika neuvostoliittolainen meininki:

”Myös perusopetuslaki (628/1998) edellyttää, että koululaisten ateriat ovat tarkoituksenmukaisesti järjestettyjä, ohjattuja ja täysipainoisia. Kouluruokailu on osa koulun opetussuunnitelman mukaista opetusta ja kasvatusta.”

Onko tuollanen oikeasti tätä päivää?

”Vilja runsaskuituisina täysjyvätuotteina.”

Mikään ei väsytä kuin täysjyvävilja anti-ravinteineen!

”Maitovalmisteet rasvattomina tai vähärasvaisina.”

Really? Voin vaihtaminen keinorasvoihin ja raffinoituun monokulttuuri-muovirypsiin, WHAT??

Hassua, ettei vieläkään mainintaa suolan laadusta, joka on valtavasti tärkeämpää kuin pelkkä keinosuolan vähentäminen. Ei mitään mainintaa kasvisten laadusta tai ravinnetiheydestä; ainoastaan määrästä. Mutta valtiotahan johdetaan aina kvantitatiivisilla tehokkuusmittareilla, ei koskaan kvalitatiivisilla ja vielä vähemmän subjektiivisilla. Ihan sama miten, kunhan halvimmin saadaan se ”leipä kansalle”, vaikka se olisi sitten kyllästetty homeenestoaineilla JA hometoksiineilla eikä sisältäisi juuri mitään ravintoa ja sitäkin enemmän tulehdustekijöitä – riittää kun tehdään virallinen ohjeistus, jossa sen SANOTAAN antavan kaiken mitä ihminen tarvitsee.

Peruna on paitsi ympäristön kannalta, myös ravitsemuksellisesti hyvä valinta, sillä se sisältää kohtuullisesti hiilihydraatteja ja useita kivennäisaineita (mm. kaliumia ja magnesiumia) ja C-vitamiinia. Keitetty peruna on lapsiperheen perusvalinta, rasvaiset perunaruoat ja -jalosteet ovat satunnaisia valintoja.

Perunan viljelijät eivät itse syö perunaa, koska näkevät miten paljon he itsekin sitä myrkyttävät. Peruna on superheikko lajike, joka vaatii ihan ***kelisti myrkkyjä selvitäkseen. Mitä, jos suositeltaisiin mitä tahansa elinvoimaisempia, maukkaampia, värikkäämpiä, perinteisempiä juureksia? Perunahan on kaikista maailman juureksista se mauttomin ja vähiten ravitseva. Makes no sense at all. Peruna tarjoaa lapselle kyllä ison kasan homeenestoaineita ja muita kemiallisia myrkkyjä – ja vähemmän ravintoa, makua tai väriä kuin mikään muu juures koko maailmankaikkeudessa. Miksi tässäkin piti valita virallisiin suosituksiin satojen optioiden joukosta se absoluuttisesti huonoin?

Viljavalmisteiden suositeltava käyttömäärä on noin 6 annosta naisille, 9 annosta miehille ja vähintään 4 annosta leikki-ikäisille lapsille… Kuitu ja ravintoaineet sijaitsevat etenkin viljan kuoriosassa ja alkiossa, minkä vuoksi täysjyvävalmisteista saadaan runsaasti kuitua, E-vitamiinia, folaattia, tiamiinia, niasiinia, fosforia, kuparia, magnesiumia, rautaa, seleeniä ja sinkkiä. 

Vilja itseasiassa vähentää juuri noiden ravinteiden saantia mitä sen tuossa väitetään parantavan, koska etenkin täysjyväviljan antiravinteet estävät ja jopa vievät kehosta magnesiumia, sinkkiä, rautaa ja muuta.

Jos pääosa perheen viljasta käytetään luomutuotteina, on hyvä huomioida, että luomuviljassa seleenipitoisuus on pienempi tavanomaiseen verrattuna.

Luomusta tietenkin varoitellaan, koska se ei ruoki petrokemianteollisuutta eikä myrkkyteollisuutta, joka maksaa asiantuntijoiden palkat suoraan tai epäsuorasti. Luomu ei maksa yhdenkään virallisen, valtiollisen tai akateemisen asiantuntijan huveja.

Nahaton siipikarja, broileri ja kalkkuna, ovat vähärasvaisia ja myös niiden rasvan laatu on parempi kuin naudan tai lampaan lihan.

Kanassa (tietenkin) suositellaan nahatonta, koska ravitsemuksellisesti juuri arvokkain juttu eli gelatiini (ja osa rasvaliukoisista vitamiineista) on juuri siinä nahassa. Tietenkin.

Kananmunien keltuaisen sisältämän suuren kolesterolimäärän vuoksi niiden suositeltava käyttömäärä on 2-3 kappaletta viikossa.

Laadukkaan (eli pientilan) kananmunan keltuainen on yksi ravinnetiheimpiä juttuja mitä Suomessa voi syödä – joten tietenkin virallinen taho edelleen varoittelee siitä. Keltuainen sisältää myös aineen, joka blokkaa kolesterolin imeytymistä. Tummat oranssit, jopa oranssin-ruskeat keltuaiset ovat hurjan hyviä silmille (luteiini, zeaxantiini ja muut karotenoidit), ja hyviä lähteitä aivo-ystävälliselle koliinille ja lesitiinille.

Viljaruokitut limamunat kannattaa kiertää kaukaa; jo väristä huomaa ettei niistä saa kuin murto-osan oikean munan karotenoideista ja vitamiineista – koska homeinen viljarehu ei sisällä juurikaan ravintoa, mutta sitäkin runsaskätisemmin tulehdusta aiheuttavia ainesosia kuten omega-kutosia ja allergisoivia proteiineja sekä hometoksiineja. Erinomainen eli enimmäkseen tuoreravittu keltuainen maistuu parhaalle raakana tai lähes raakana, vähintäänkin juoksevana, jolloin sen arvokkaat rasvat ovat parhaassa muodossaan.

Vähennä makkarasta ja rasvaisesta lihasta valmistettujen ruokien syömistä ja valmista ruoat vähärasvaisista lihatuotteista, esimerkiksi vähärasvaisesta (<10 %) jauhelihasta. Valitse liha ja leikkeleet vähärasvaisina: broileri-, kalkkuna- ja täyslihavalmisteet, naudanpaisti, keittokinkku, kinkkufile, kinkkuleike tai palvikinkku (rasvaa enintään 4 % ja suolaa enintään 1.8 %).

Rasvaliukoisia vitamiineja kuten A, D, E ja K, saadaan nykyään länsimaissa vain murto-osa luonnonkansojen tasosta, ja tämä johtaa osteoporoosiin, valtimokalkkeumiin, väsymykseen, näön heikkenemiseen, hormonitoiminnan aneemisuuteen, aivotoiminnan heikkenemiseen, seksuaaliterveyden alenemiseen jne jne – ja mitä THL suosittelee? Entistä vähemmän rasvaa, ja vieläpä viljaruokittuja rasvanlähteitä, joissa rasvaliukoisten vitamiinien määrä on varsin olematon.

Vinkkejä käytäntöön: Kananmunien määrä rajoitetaan kahteen munaan viikossa keltuaisen suuren kolesterolipitoisuuden vuoksi.

Ja se kolesteroli? Sehän on hyvä; tulehdus on paha, ja hapettunut kolesteroli on paha. Mitä vähemmän hapettaa keltuaisensa kolesterolia, eli mitä vähemmän sitä altistaa valolle, lämmölle tai kuumuudelle, sitä parempaa kolesterolia siitä(kin) saa. Munakokkelin tekeminen on huonoimpia tapoja valmistaa kananmunista ruokaa, sillä se hapettaa keltuaisen sisältämän kolesterolin, mikä vaarantaa terveytesi! LÄHDE

”Erilaiset soija- ja papuvalmisteet, kuten tofu, tempeh, -rouheet ja -kuutiot, ovat oivia lihan korvikkeita.”

Ei ainakaan minun O-veriryhmälleni. Toisille tuntuu toimivan, minulle enimmäkseen aika väsyttävää.

Sydänmerkki myönnetään elintarvikkeille, jotka ovat tuoteryhmässään rasvan laadun ja määrän sekä sokerin, suolan, kuidun ja kolesterolin kannalta parempi valinta.

Huhhuh, Sydänmerkki! En ostaisi valkosokeroitua valkovehnäpullaa teollisuusmyrkkyrasvassa uppopaistettuna ja kymmenellä kiina-lisäaineella kuorrutettuna, vaikka kyseinen firma maksaisikin sydänmerkistä laadukkaiden raaka-aineiden sijaan.

Salaatinkastikkeeksi valitaan öljypohjainen kastike tai kasviöljy sellaisenaan. Ruoanvalmistusrasvana käytetään tarvittaessa kasviöljyä, juoksevaa kasviöljyvalmistetta (ns. pullomargariinia) tai 60 – 70 % rasvaa sisältävää kasvirasvalevitettä.

Oho, pullomargariini!

Täysmehuja ja/tai tuoremehuja voi nauttia 1 lasillisen päivässä aterian yhteydessä.

Hmm, ”tuoremehu” ei ole tuore mehu; se nimenomaan ei ole tuore mehu! Siitä on kaikki entsyymit pois, joten se on käytännössä lähempänä nestemäistä karkkia, ja vielä pahempaakin eli fruktoosia – sisältäen kuollutta pastöroitua sokeria (ja vieläpä ilman kuituja) lähes tai jopa limpparin veroisesti. Maksa ei tykkää, eikä moni muukaan sisäelin, ja verensokeri vähiten. Haima on kovilla.

Alkoholijuomien käyttöä tulee rajoittaa siten että alkoholin päivittäinen saanti (etanoliksi laskettuna) on naisilla korkeintaan 12 grammaa ja miehillä 24 grammaa. Käytännössä tämä tarkoittaa naisille 1 ja miehille 2 annosta alkoholijuomia päivässä.

Alkoholituotteissa olennaista on LAATU eikä määrä, koska Laatupanostuksen myötä tässäKIN määrä asettuu automaattisesti kohti optimia, kun taas karsea laaduttomuus johtaa samaan kierteeseen kuin fazerin suklaa tai taffelin sipsi, joissa ravinnetiheys on yhtä alhaalla (ja myrkyllisyystaso yhtä ylhäällä) kuin alkon sulfiitti”viineissä” (joilla on hyvin vähän tekemistä aidon viinin kanssa; melkein yhtä vähän kuin koffilla tai lapin kullalla aidon oluen kanssa, tai alkon sokeriliemillä aidon elävän superprobiootti-siiderin kanssa)

Sopivasti sokeria: Enintään 10 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannista saa tulla lisätystä sokerista.

Oho, ei vieläkään mainintaa sokerin laadusta; ei sanaakaan aidosta intiaanisokerista, kookossokerista tai aidosti kuumentamattomasta, mahdollisimman vähän suodatetusta kotimaisesta lähihunajasta. Eikö pienhunajatuottajalla olekaan samaa lobbausvaltaa kuin suurteollisuudella, joiden piilomainontaa on jokainen virallinen tiedonanto täynnä?

Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat liian vähän jodia. Jodin saantisuositus on aikuisilla 150 mikrogrammaa päivässä. Jodi on ihmisille ja eläimille välttämätön kivennäisaine, jota Suomen maaperässä on luontaisesti hyvin vähän. Merkittävä jodin puutos voi aiheuttaa kilpirauhasen suurentumisen sekä häiritä kasvua ja kehitystä lapsilla. Parhaita jodin lähteitä ovat maitotuotteet, kala, kananmunat ja jodioitu suola. Suomalaisten jodin saannin lisäämiseksi tulee jodioitua ruokasuolaa käyttää elintarviketeollisuudessa, ruokapalveluissa ja kotitalouksissa niin ruoanvalmistuksessa kuin leivonnassa.

Ei mitään mainintaa jodin LAADUSTA tai muodosta. Olisiko orgaaninen sittenkin parempi kuin kemiallinen? Onko järkeä poistaa suolasta ensin KAIKKI hivenaineet, ja sitten lisätä kemiallisessa muodossa yksi niistä takaisin? Marketista saa raffinoimatontakin merisuolaa noin 3 euron kilohintaan, joten hinnastakaan se ei ole kiinni. Raffinointi on kaiken pahan tai ainakin kroonisten puutosten alku ja juuri, ja jostain syystä THL edelleen suosittelee lähinnä vain raffinoituja ”elintarvikkeita”, ja tuoreosastollakin petrokemiallisilla väkilannotteilla kasvatettuja ja myrkyillä myrkytettyä tehotuotantoa, joka on vieläpä mahdollisimman kaukana tuoreesta. Lue tämä Lontoon murteinen teksti!

”Vältä merilevävalmisteita joiden jodipitoisuus ei ole tiedossa. Liiallinen jodin saanti on haitallista.”

EI PIDÄ PAIKKAANSA. Japanilaiset saattavat saada merilevistä satakertaisia annoksia ilman haittoja. Jos syöt synteettistä betakaroteenia pilleristä, ole varovainen annoksen kanssa. Mutta jos syöt porkkanoita, paprikoita, gojimarjoja tai vesimeloneita (tai viherkasviksia, jotka ovat usein vielä parempia karotenoidien lähteitä), ei yliannoksen vaaraa ole – koska orgaanisessa, tutussa muodossa keho osaa poistaa sen mitä ei tarvitse, ja saatuaan tarpeeksi osaa sammuttaa ruokahalun kyseistä ruoka-ainetta kohtaan. On suorastaan rikollista varoitella merilevistä, jotka voisivat poistaa suuren osan terveysongelmista Suomessa – mutta toki lääkeyhtiöiden verorahavarastukseen perustuvia voittoja se vahingoittaisi miljardeittain joka vuosi. Eikä kuolinturhaketeollisuuden tuotteetkaan samalla tavalla tekisi kauppaansa terveemmille yksilöille.

Elintarvikkeiden lisäaineet ja muut elintarvikeparanteet (aromit ja entsyymit) ovat elintarvikkeeseen tarkoituksellisesti lisättyjä aineita. Lisäaineita käytetään esimerkiksi parantamaan tuotteiden säilyvyyttä, entsyymeillä vaikutetaan esimerkiksi tuotteen rakenteeseen ja aromeilla puolestaan makuun. Lisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. Niiden käytöstä määrätään lainsäädännössä.

Lisäaineista olisi hyvä mainita, että ne ”luonnolliset aineet” usein tuotetaan kiinalaisissa tehtaissa rääkkäämällä eri keinoin maailman miltei myrkyllisimpiä homelajikkeita, ja sitten puhdistamalla lopputulos ainakin suurinpiirtein. Ihmiset eivät saa allergiaa sitruunasta, mutta hometoksiinijäämäisestä kiinavalmisteisesta ”sitruunahaposta” kylläkin. Lisäaineista voisi myös mainita, että vaikka ne olisivatkin turvallisia ja terveellisiä, ei kenenkään täysjärkisen kannattaisi ikinä ostaa jotain niin huonolaatuista, että sen makua, väriä ja koostumusta tarvitsee korjata kemiallisesti.

Tietolaatikko ravintolisistä: Ravintolisiä käytetään silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen on todennut jonkin ravintoaineen puutoksen. Ravintolisät ovat tarpeen vain yksipuolisen ruokavalion tukena ja erityisruokavalioissa, jos kaikkia tarvittavia ravintoaineita ei saada riittävästi ruoasta. Ravintolisien käyttö ei korvaa monipuolista ruokavaliota. Raskaus- ja imetysajan ruokavaliota täydentävistä ravintolisistä on erilliset ohjeet. Tarpeettomat ravintolisät voivat haitata muiden ravintoaineiden imeytymistä ja liialliseen saantiin voi liittyä haittavaikutuksia. Esimerkiksi liiallisen kalsiumlisän on todettu altistavan sepelvaltimotaudille. Vitamiinien ja kivennäisaineiden yliannostelu valmisteista saattaa olla haitallista, joten ravintoainevalmisteiden ohjeiden mukaista annostelua ei tule ylittää eikä päällekkäisiä valmisteita tule käyttää.

Ravintolisien tarpeellisuudesta Sami Sundvik on jo sanonut kaiken oleellisen. Esimerkiksi näin:

”Testien tulokset ovat selkeitä – en ole saanut käteeni vielä yhdenkään asiakkaan kohdalla mittaustuloksia, joista EI olisi löytynyt lukuisia hivenainepuutoksia. Tilanteen ongelmallisuutta korostaa vielä se, että nämä asiakkaat ovat ns. perusterveitä, jo valmiiksi varsin monipuolista ruokavaliota (mm. paljon vihanneksia ja marjoja) noudattavia, ja jo joitakin ravintolisiä käyttäviä. Jos asiakkaan ruokavalio on yksipuolisempi, eikä käytössä ole mitään ravintolisiä, tulokset ovat yleensä vielä paljon huonommat.

Miksi tilanne on sitten tämä, vaikka ravitsemusterapeuttien viesti yleensä on, että virallisen ravintosuosituksen mukaan syöden saat ruokavaliostasi kaiken tarpeellisen.

Syitä on monia, ainakin seuraavat :
– vatsan ja suoliston kunto voi olla huono – ravinteet eivät imeydy
– maaperä on köyhtynyt – vihannesten ja marjojen ravintosisältö on paljon huonompi kuin aiemmin
– eläinten tehokasvatus – esimerkiksi viljellyn lohen rasvahappotasot ovat muuttuneet villilohesta huomattavasti

Lisäksi mm. kova stressi, erilaiset sairaudet ja kova treeni kasvattavat huomattavasti suojaravinteiden tarvetta.”

Ruoka ennen raskautta ja raskausaikana

Huh, miten karseat raskaus-suositukset! Foolihappo on osalle ihmisistä haitallinen; aito folaatti on kaikille turvallinen muoto. K2-vitamiinista olisi ehdottomasti mainittava raskauden yhteydessä – ja A-vitamiinista (laadukas maksa, laadukas munankeltuainen, laadukas tumma niittyvoi).

Moni alkaa viimeistään raskaus-vaiheessa tilata lihansa suoraan lähitiloilta laadukkaina versioina – ja suosimaan jopa sisäelimiä, jopa luuliemiä, ihan kuin ennen vanhaan. Ei tarvitse edes markettiin jaksaa, kun saa parasta raaka-ainetta suoraan omasta pakkasesta anytime. Laadukas puhdas tuoreruokittu maksa antaa niin folaatin, A-vitamiinin kuin muutenkin valtavan ravinnetiheyden.

Katso nämä videot:
https://www.youtube.com/watch?v=k_VY5gHMm08
https://www.youtube.com/watch?v=3P_-RjBgW2o

Tämä Jäde voisi olla ihan perus safkaa, etenkin raskaana!

Imetys kuluttaa runsaasti energiaa ja tukee siten äidin painonhallintaa, mutta äiti voi lihoa imetysaikana runsaasta energiankulutuksesta huolimatta. Uusi perhetilanne, mahdollinen liikunnan väheneminen ja ruokatottumusten muutokset voivat edistää lihomista. Yhdessä perheen kanssa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti perheen elämäntilannetta ja pyritään löytämään keinoja sopivaan syömiseen, riittävään lepoon ja liikunnan lisäämiseen.

Lihomisvaara? Sen voin LUVATA, ettei yksikään luonnollista ruokaa oman fiiliksensä mukaan vapaasti syövä lapsi tule ikinä lihomaan; se ei oikein ole edes teoreettisesti mahdollista. THL-eineksillä lihominen tai vähintään tulehdusnestepöhö on väistämättä edessä jokaisella, ja samaan aikaan rajuista ravinnepuutoksista johtuva aneeminen olemus – toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin, riippuen mm. kehon omista entsyymitasoista ja niiden ehtymisvauhdista.

Liitetaulukko 7. Eräiden ravintoaineiden suurin turvallinen päivittäissaanti aikuisilla.

Oho; onko C-vitamiinin turvallinen yläraja ihan oikeasti 1000 mg? Sano yksikin biologinen lähisukulainen tai luonnonkansa, joka saisi päivittäin tuoreravinnosta niinkin VÄHÄN? Jos mekin syötäisiin kunnolla vihreitä, siis ihan kilokaupalla päivässä ja oikeasti elinvoimakasta settiä, C-vitamiinin päivittäinen ”yläraja” ylittyisi reippaasti jo sillä.

Onko sinkin turvallinen yläraja 25 mg? Tunnen kaverin, joka ottaa vähintään 100 mg joka päivä. Itsekin useimpina päivinä muistan ottaa vähintään 30 mg, ja vieläpä hyvää muotoa kuten pikolinaattia ja monometioniinia, valmisteista joista se imeytyy valtavasti paremmin kuin yhdestäkään apteekkien täyteainepillereistä – ja silti tasoni tuskin ovat vielä edes optimaaliset.

Jodissa turvallinen yläraja on 600 µg. Minulla se harvoin alittuu päivän aikana!

Samoin D-vitamiinin ”turvallinen yläraja” (100 µg) harvoin alittuu minulla, tai yhdelläkään luonnonkansalla päivän aikana. Syömällä villikalaa esihistorialliseen tapaan, saa automaattisesti yli 100 µg päivässä. Ja ottamalla aurinkoa villimpään tyyliin, iho tuottaa jopa 400 µg

B6-vitamiiniakin otan usein 4-kertaisesti yli ”turvarajan”, mieluiten bioaktiivista P5P-muotoa eikä halpaa pyridoksiinia

Keskeistä on monipuolisuus, säännöllinen ateriarytmi ja energiatarvetta vastaava ruokamäärä.

Noudattaako yksikään luonnonkansa tai edes nisäkäs ”säännöllistä ateriarytmiä”? Ei tietenkään. Eivätkä ne silti liho tai sairastu, koska syövät aitoa ruokaa, eivätkä ikinä yhtään täysjyväviljaa, ainakaan fermentoimatonta, liottamatonta ja esi-idättämätöntä sellaista, ja vielä vähemmän Valion ”maitotuotteita”: Lue vaikka nämä!

 

Olli Posti

Luennoitsija, kirjoittaja, kokija, elämästä nauttija. Myös viidakkomiehenenä tunnettu superfoodeista lähes kaiken mahdollisen tietävä sporttinen kaveri.

Hän ponkaisi monien tietoisuuteen selätettyään MS-taudin ruokavalion avulla. Hän haluaa tuoda osaamistaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyen kaikille halukkaille.

 

 

 

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”