Kun on solmussa ja on aika asettua autettavan rooliin

Milloin me osaamme auttaa itseämme ja milloin on aika tunnustaa että tarvitsemme apua ja että on aika heittäytyä luottamuksen varaan? Joskus se voi olla hyppy tuntemattomaan.

Jos on jumissa eikä meinaa päästä eteenpäin ja jos on umpisolmussa eikä saa solmua itse auki niin kannattaako silloin vetää sitä solmua yhä kireemmälle yrittämällä selvitä tekemällä samaa kun olet siihen mennessä yrittänyt? Jos joku homma ei toimi, pitää tehdä eri tavalla. Meillä vain on kaikenlaisia uskomuksia ja ”mantroja” itsellämme että jotain ei voi tehdä, joku asia ei päde juuri minun kohdalla, tämä ei tunnu oikealta.

Kannattaa silloin kysyä neuvoa useammalta ja sitten vain mennä ja tehdä sen neuvon mukaan mitä se ihminen sanoo jota me jostain syystä, tiedon tai intuition valossa pidämme meitä pätevimpänä neuvomaan. Jos sooloilet liikaa, todennäköisesti pieleen menee taas. Älä luota liikaa itseesi aina.

Aika asettua autettavan rooliin voi tulla vastaan kun olemme umpikujassa esimerkiksi ihmissuhteidemme, elämäntilanteemme, valintojemme tai vaikka terveytemme suhteen.

Olen oppinut tätä läksyä nyt terveyteni hoidossa. Itseään ei välttämättä aina näe selvästi. Minulla on tosi hyvä lääkäri. Parempi kuin ehkä 99.9%:lla ihmisistä. Annan hänen nyt tutkia ja hoitaa.

Jossain vaiheessa olin niin epäluuloinen kaikkia lääkäreitä kohtaan, etten uskaltanut antaa yhdenkään enää tehdä mitään hyväkseni. Tämä johtui siitä että olin kärsinyt niin monen taidottoman ja ihmisiä lähinnä pelkkien oireiden perusteella lääkkeillä hoitavien lääkäreiden käsissä. Kyllä he varmasti halusivat auttaa, mutta todellisuudessa olin polyfarmasian kourissa kärvistelevä erittäin huonosti voiva ihmisraunio.

Kun siitä voimaannuin, olin pitkään täysin itse itseni lääkäri ja etsin vain lääkärin joka teki mitä sanoin eikä pistänyt minulle hanttiin. On muuten sama lääkäri kuin minulla on tänäkin päivänä. En silloin uskaltanut vielä täysin luottaa ja aluksi onnistuinkin hienosti auttamaan itse itseäni. Olinhan hankkinut paljon tietoa. Se toimi silloin mutta ei se toimi aina. Itseään ei aina näen tarpeeksi selvästi.

Viime aikoina olen osannut auttaa paremmin toisia kuin itseäni. Pitää osata asettua myös autettavaksi. Varsinkin ihmisillä, jotka ovat hankkineet paljon tietoa ja jotka auttavat työkseen tai vapaaehtoistyökseen myös muita, tämä voi joskus olla vaikeaa. Luottaminen on usein myös vaikea pala kun vaikeiden elämänkokemustensa vuoksi ei uskalla luottaa.

Nykyään voi olla kiven alla löytää juuri oikeanlainen lääkäri. Joka sellaisen löytää, on onnekas. Usein tarvitaan myös rahaa, jota kaikilla ei todellakaan ole. Joskus hyvä auttaja on myös ilmainen tai edullinen, saavutettavissa: ystävä, ihmiset vertaistuessa, terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja, joka kuuntelee, hyvä ja asiantunteva kirja tai nettisivu.

Sen sijaan, että antaisit jokaisen neuvon heitellä sinua kuin lastua lainehilla tai nojautuisit tarpeettoman paljon omaan ymmärrykseesi, valitse, ketä kuuntelet ja pidä jonkun aikaa polku suorana. Jos solmu ei sittenkään aukea, valitse uusi polku. On viisautta nähdä, koska itsellä ei ole riittävästi viisautta.

Nina Saine

Kirjoittaja toimii kokemusasiantuntijana ja vertaistukihenkilönä kilpirauhaspotilaiden parissa ja opiskelee ravintoneuvojaksi ja edelleen ravintoterapeutiksi. Vastaanotot hänellä on Tampereella ja Hyvinkäällä. Hän on kiinnostunut integratiivisesta ja funktionaalisesta lääketieteestä ja harrastaa myös kaikkea luovaa, kuten korujen tekemistä. Nina pitää blogia osoitteessa jalkeilla.blogspot.com