Syöpä on metabolinen sairaus

Lupaavat uudet syöpähoidot tulevat perustumaan syöpäsolujen erilaistuneeseen aineenvaihduntaan, ns. Warburgin efektiin, joka on ollut tiedossa jo viime vuosisadan alusta. Otto Warburg löysi syöpäsolujen erilaistuneen soluhengityksen 1924 ja hänelle myönnettiin siitä Nobel-palkinto 1931.

Warburgin efekti – mitä se on?

Warburgin efekti yksinkertaistaen: Syöpäsolut muuttuvat käymisastioiksi eli ne tuottavat energiansa sokerista ja sen käymisestä ilman happea. Normaalit solut hengittävät happea ja voivat käyttää energian tuottamiseen sokerin lisäksi rasvaa/ketoaineita.

Tämä ero on noiden uusien hoitojen tähtäimessä. Samaa efektiä käyttää hyväkseen PET kuvantaminen, jolla syöpäsolut saadaan näkymään röntgenissä. Aktiivinen merkkiaine on sidottu glukoosiin (sokeri), jota syöpäsolut ahmivat monin verroin enemmän kuin terveet solut. Periaatteessa kaikki PET kuvantamisessa näkyvät syövät ovat parannettavissa. Näitä on n. 95% kaikista syövistä. Käytännössä toki tuohon on vielä matkaa ja monia asioita pitää ratkaista ennen kuin näistä hoidoista tulee arkipäivää.

Tämä tärkeä havainto painui unohduksiin, kun SMT eli somaattinen mutaatioteoria ja ihmisen genomin kartoittaminen vei kaiken huomion ja koko syöpätutkimus teki harharetken yli 40 vuodeksi. Mitään kunnon tuloksia nykyinen syöpätutkimuksen valtavirta ei ole tuossa ajassa pystynyt esittämään. Syy on siinä, että geenimutaatioihin suunnatut hoidot ovat käytännössä mahdottomia, koska jopa yhden syövän sisällä geenit mutatoituvat eri tavalla. Ei niihin voi kohdistaa geeniin perustuvaa täsmähoitoa. SM-teoriaan perustuva tutkimus on umpikujassa.

Warburgin teorian uusi tuleminen

Ensimmäinen vakavasti otettava tutkija, joka kaivoi Warburgin teorian naftaliinista, on Thomas Seyfried. Hän julkaisi aiheesta kirjan Cancer as a Metabolic Disease. Kirja on melkoisen teknistä ja työlästä luettavaa, mutta parannuskeinona (joitakin menestyksiä aivosyövissä) hän esittää glukoosin alentamista verenkierrosta (käytännössä vaatii paaston/kalorien rajoittamisen 40%:iin tai ketogeenisen ruokavalion) jopa 3.5mmol/L ja samanaikaisesti ketoaineiden nostamista 4mmol/L tai yli. Samalla laskee myös IGF-1 kasvuhormonin määrä. Vähimmäisvaatimus on glukoosin ja ketoaineiden suhde 1:1. Näillä arvoilla syöpäsolut alkavat kärsiä ravinnon puutetta, koska ne osaavat käyttää vain glukoosia toisin kuin terveet solut, jotka kukoistavat myös ketoaineilla. Monesti syövän eteneminen pysähtyy tai ainakin hidastuu merkittävästi. Parhaassa tapauksessa syöpä kuolee.

Parin päivän paastoa on käytetty myös perinteisten sytostaattihoitojen tukena: syöpäsolut nälkiintyessään herkistyvät solumyrkylle samalla, kun paasto vahvistaa terveitä soluja kestämään hoidon haittavaikutukset. Syöpäsoluille paasto on painajainen. Tästä kerrottiin YLE:llä tammikuussa 2014 esitetyssä ranskalaisessa dokumentissa Paastoaminen. Tutkija Valter Longo Kaliforniassa on käyttänyt tätä menetelmää. Mikään ei tietysti estä ketä tahansa käyttämästä tätä tietoa hyväkseen, jos joutuu kohtaamaan nuo hoidot sinappikaasusta kehitetyllä myrkyllä.

Huikeita tuloksia, vähän julkisuutta

Laboratoriossa n. 30 rotalle istutettiin syöpä ja 19 rottaa sai tätä hoitoa. Kaikki muut rotat kuolivat muutamassa viikossa, mutta hoitoa saaneet paranivat täysin ja elivät rotanpituisen elämänsä (onnellisena) loppuun saakka. Muistaako kukaan nähneensä lehdissä kirkuvia otsikoita 100% parannusasteesta uudella syöpähoidolla? Tuskin, vaikka koe tehtiin jo vuonna 2004. Syynä viivästykseen on lukuisat oikeustaistelut, joihin keksijät ajautuivat eri tahojen hamutessa menetelmän patentteja itselleen.

Lupaavin uusi hoito on jo parantanut 2 henkilöä, jotka otettiin eettisin perustein toivottomina tapauksina hoidettavaksi. Tunnetuin on hollantilainen Yvar Verhoeven. Hän sairastui maksasyöpään teini-iässä. Syövän tuhottua 95% maksasta hän vihdoin pääsi hoidettavaksi. Syöpä saatiin kokonaisuudessaan pois, mutta vuoden päästä hän sairastui keuhkokuumeeseen eikä jäljellä ollut vähäinen maksa, vaikkakin oli alkanut jo uusiutua, ollut riittävä kestääkseen antibioottihoitoa. Toinen tapaus on Kolumbialainen keuhkosyöpään sairastunut 66-vuotias mies, jolla oli ES-SCLC syöpätyyppi, jossa eloonjäämisprosentti on 2. Hän parani täysin eikä kärsinyt mainittavia haittavaikutuksia.

Lääketeollisuus on onnistunut pitämään hoidon poissa parrasvaloista kohtuullisen hyvin, mutta uskoisin läpimurron tapahtuvan lähiaikoina, toivottavasti jo tänä vuonna. Erään arvion mukaan syövässä pyörii rahaa 125Mrd dollaria vuosittain, kun uusi hoito verottaisi sairastuneiden kukkaroa yhteensä arviolta 100milj. dollarilla. Näitä lukuja verratessa ymmärtää heti, että rahassa kierivä syöpälääketiede ei hevillä päästä uutta tulokasta apajille. Se vaarantaisi yli 100Mrd tulovirrat. Katastrofihan siitä seuraisi! Syöpäsairaat voivat olla toista mieltä.

3-bromopyruvaatti

Tuo edellä kerrottu tehokas kemikaali on halpa teollinen aine, jota ei voi patentoida (käyttömenetelmän voi). Se kohdistaa vaikutuksensa soluhengitykseen eli hyödyntää Warburgin efektiä, samoin kuin hoidoista vanhin – paasto. Aineen käytön syöpähoidossa keksi Peter L. Pedersenin tutkimuslaboratoriossa työskennellyt korealaistutkija Young Ko. Heidän työtään kuvaa mielenkiintoisesti kirja Tripping Over The Truth (Travis Christofferson). Kirja sopii maallikonkin käteen. Kannattaa lukea myös kirja-arvostelut Amazonista.

Epäilemättä syövän soluhengitykseen kohdistuvia hoitoja tullaan keksimään lisää, kuten salinomysiini 3-bromopyruvaatin tehon lisääjänä tuossa Kolumbian tapauksessa. Sitä on kokeiltu eläinkokeissa myös rintasyöpään yksinään ja todettu sen tehon olevan n. 100-kertainen verrattuna yleisesti käytettyyn paclitaxel-sytostaattiin.

3BP hoitoja saa jo yksityisillä klinikoilla ainakin Saksassa, Hollannissa ja USA:ssa. Saksalaisklinikka sijaitsee lähellä Frankfurtia ja heidän web-sivuillaan on potilaaksihakulomake. Valintakriteereistä en tiedä.

Syövän metabolia ja virallisterveelliset instituutiot

Koska syöpä saa alkunsa sokerin käymisestä on täysin käsittämätöntä, että Suomen ravintosuosituksissa edelleen sallitaan lisättyä sokeria 10% energiansaannista, leipää tuputetaan 6-9 palaa ja hiilareita (=sokeri) pitäisi syödä puolet päivän energiasta! WHO samaan aikaan suosittaa lisätylle sokerille 5% rajaa, jolla sen mukaan saadaan lisähyötyjä. Toisaalta kammotaan rasvaa, vaikka se ei nosta syöpää ruokkivaa verensokeria! Rasvaton maito lisää insuliinin eritystä ja sen myötä IGF-1 kasvuhormonia, joka puolestaan on riskitekijä syöpäsairauksissa. Liika sokeri ja insuliini ovat riskitekijöitä myös sydänsairauksissa.

Samoin virheellinen on ohje, että jatkuvasti pitäisi olla jotain syömässä jopa 5-6 kertaa päivässä. Missään vaiheessa ei anneta elimistölle mahdollisuutta tuottaa ketoaineita, joilla terveet solut kukoistavat, mutta syöpä kärsii. Ilmeisesti ohjenuorana on ollut, että verensokeria ei vaan saa päästä laskemaan. Miksi? Ihminen on luotu olemaan pitkiä aikoja syömättä ja aivot hyödyntävät ketoaineita tehokkaammin kuin sokeria (vrt. Alzheimerin hoito ketoaineilla). No, tuotakin ruokavalio-ohjetta syöpä rakastaa.

Diabetespotilaita (T2DM) neuvotaan lisäämään insuliinin määrää, jos veren sokeri nousee liikaa. Ongelma kuitenkin vain pahenee tästä, koska hoito kohdistetaan oireeseen ja syy jätetään hoitamatta (hiilihydraattivoittonen ruokavalio ja sen nostama insuliini). T2DM johtuu insuliiniresistenssistä, joka puolestaan johtuu liiasta insuliinista. Ei sitä paranneta lisäämällä insuliinia! Samalla lietsotaan syövän synnylle otollinen ympäristö insuliinilla (Huom! Metformin vähentää riskiä).

Syöpä on metabolinen sairaus ihan niin kuin sydän- ja verisuonisairaudetkin. Siis hyvät päättäjät, tehkää oikeita päätöksiä!

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.