Hoida mielelläsi

Atena -kustannus on julkaissut solubiologi, tutkija ja tiedetoimittaja Jo Marchantin mielenkiintoisen kirjan ”The Cure – A journey into the science of mind over body” suomeksi. Kirjaa voi mieluusti suositella kaikille, joita erityisesti kiinnostaa sairauksista paraneminen, lumelääkkeet ja kivunlievitys mielen voimalla. Kirjasta löytyy runsaasti tutkittua tietoa lumelääkkeiden käytöstä, hypnoosin käyttömahdollisuuksista ja kirjassa on runsaanlaisesti vastausten etsintää myös siihen, mihin täydentävien hoitojen vaikutus todella perustuu. Kurkistetaan kirjaa yhdessä!

Tiedeväki luonnostaan vastustaa ja skeptikot ilkkuvat hokkuspokkus -konsteille, joita muka käytetään vaihtoehtoisissa/täydentävissä hoidoissa. On kiva kun akateemisesti sivistynyt solubiologi tarkastelee tätä asetelmaa viiltävän analyyttisesti. Skeptikot epäilevät naurettavuuksiin asti useimpia vaihtoehtohoitoja ja harmittelevat, että niin moni joutuu uskomushoitojen höynäytettäväksi. Terveydenhuollossa ei muka kaivattaisi mitään, mitä vakiintuneet, tieteelliseen todisteluun pohjautuvat hoidot eivät tarjoaisi?

Marchant kannattaa toki intohimoisesti tieteellisiä menetelmiä. Hänellä on tohtorinpaperit perinnöllisyystieteestä ja lääketieteellisestä mikrobiologiasta. Sivistys on tässä tapauksessa poikinut myös järkiajattelua. Ne lääkärit ja skeptikot, jotka lapsellisuuksissaan tyrmäävät täydentävän lääketieteen, ovat väärillä jäljillä. Marchant antaa tällaisen esimerkin nykylääketieteen kriisistä:

Tiedetoimittajan työssäni tapaan nykyaikaisen lääketieteen parantamien ihmisten lisäksi niitä, joita se ei ole parantanut: potilaita, joiden elämän suolisto-ongelmat tai väsymys ovat sekoittaneet täysin, mutta jotka lähetetään kotiin vastaanotolta, koska heillä ei ole ”todellista” sairautta; kroonisesta kivusta tai masennuksesta kärsiviä ihmisiä, joille määrätään yhä suurempia annoksia riippuvuutta ja sivuvaikutuksia aiheuttavia mutta varsinaisen ongelman jäljelle jättäviä lääkkeitä; syöpäpotilaita, jotka saavat säännöllisesti raskaita hoitoja vielä silloinkin, kun ei ole enää aikoihin ollut syytä toivoa niiden pidentävän heidän elinaikaansa.

Marchant siis harmittelee täydentävien hoitojen kategorista vastustusta, mutta ei hän viisaasti myöskään mitä tahansa niele:

Vaikka siis uskonkin, että vaihtoehtoisen lääketieteen puolestapuhujat ovat pahan kerran hakoteillä veden muisteineen ja parantavine energiakenttineen, en kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että skeptikotkaan osuvat kritiikkeineen täysin oikeaan. Ryhdyin kirjoittamaan tätä kirjaa, sillä mietin, olisiko heiltä samoin kuin vakiintunutta lääketiedettä edustavilta lääkäreiltä ehkä jäänyt ymmärtämättä eräs fyysisen terveyden elintärkeä osa-alue. Sellainen, jonka sivuuttamisen myötä krooniset terveysongelmat lisääntyvät ja miljoonat järjissään olevat fiksut ihmiset vaeltavat vaihtoehtohoitoja tarjoavien luo. Tarkoitan tietenkin ihmisen mieltä.

Osaatko sen paremmin sanoa? Mielen tapahtumat voivat vaikuttaa kehoon ja Marchant vyöryttää kirjassaan vakuuttavia esimerkkejä mielen hallinnan vaikutuksesta terveyteen ja tervehtymiseen. Nyt loppuu mielen vaikutusten vähätteleminen! Ilmiöllä on tieteellinen pohja. Katsotaan mitä sieltä löytyy!

Suolistoasiantuntija Karoly Horvathin luo Marylandin yliopistoon tuotiin Parker Beck -niminen pikkupoika, jolle oli annettu tyly diagnoosi: autismi. Vanhemmat halusivat antaa hänelle parasta mahdollista hoitoa. Niinpä suolistokin tutkittiin. Tehtiin endoskopia (suolistokanavan tähystys). Mitään vikaa ei löytynyt. Mutta autistisen pojan tila alkoi kuitenkin kohentua huimaa vauhtia aivan kuten taikaiskusta.

Horvath oli ihmeissään. Hänen ainoa hoitotoimenpiteensä oli endoskopia ja pojan sekä pojan vanhempien kanssa juttelu. Suolistoasiantuntija suostutteli sairaalahenkilökuntaa kertomaan endoskopian jok’ikiset yksityiskohdat. Suljettuaan kaikki mahdottomat vaihtoehdot pois, Horvath tuli siihen johtopäätökseen, että endoskopia sai aikaiseksi sekretiini hormonin voimakkaamman erityksen. Autistisen pojan suolistovaivat johtuivat vähentyneestä sekretiinihormonista ja kun tämä vaje tuli täytettyä endoskopian antaman stimulaation vaikutuksesta, autismi hellitti otettaan pojasta ja sai aikaan dramaattisen parantumisen.

Vanhemmat halusivat kiihkeästi lisää sekretiiniä pojalleen, mutta Marylandissa ei uskottu siitä olevan mitään hyötyä. Ei ollut mitään tieteellistä asiakirjaa asian tueksi. Vanhemmat eivät antaneet periksi vaan jatkoivat muidenkin lääketieteellisten tutkimuskeskusten pommittamista oudolla pyynnöllään saada sekretiiniä autistiselle pojalleen.

Viimein löytyi yksi kiinnostunut Kaliforniasta, psykofarmakologian apulaisprofessori Kenneth Sokolski, jonka poika myös sairasti autismia. Sokolski päätti kokeilla endoskopiaa myös omalle autistiselle pojalleen. Kuin ihmeen kaupalla tämäkin poika alkoi osoittaa parantumisen merkkejä. Tästä innostuneena Horvath antoi sekretiiniruiskeita autistisille pojille. Poikien tila otti harppauksen parempaan. Horvath päätti julkaista tutkimustulokset sekretiinihoidoista lääketieteellisessä julkaisussa.

Alkoi ennen näkemätön sekretiinin metsästys. Autistisille lapsille hankittiin sekretiiniä julkisesti ja salaa tuhansien dollareiden edestä. Innostus oli hurjaa! Sekretiinihoitoa eivät kuitenkaan suostuneet antamaan kuin aniharvat hoitolaitokset ja kieltäytyjät vetosivat siihen, että sekretiiniä ei ollut tutkittu lainkaan tähän sairauteen. Niinpä käynnistettiin useita tutkimuksia ympäri Yhdysvaltoja. Oliko sekretiinistä hyötyä autismiin?

Lastenlääkäri Adrian Sandlerin sekretiinitutkimus (satunnaistettu vertailututkimus) julkaistiin ensimmäiseksi. Autistiset lapset saivat joko sekretiiniä tai suolaliuosta. Sekretiinin hoitava vaikutus tulisi todistetuksi, jos se tuottaisi parempia tuloksia kuin suolaliuos (lumelääke). Lapsia tutkiva hoitohenkilökunta, vanhemmat ja opettajat eivät tienneet oliko lapsi saanut hormonia vai lumetta. He arvioivat lapsen kehitystä ja oireita sekä ennen että jälkeen hoitoa.

Tulokset olivat sekä yllättäviä että musertavia. Ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa. Ei ollut mitään väliä, annettiinko sekretiiniä tai suolaliuosta. Autismilääkkeenä sekretiini oli yhtä tyhjän kanssa. Havaittu edistys autistisella lapsella oli pelkkää kuvittelua? Se sekretiinistä? Ehkei sittenkään!

Pitkien pohdiskelujen jälkeen lastenlääkäri Sandler piti mahdollisena, että sekretiini ei tässä ollutkaan se merkittävä juttu vaan autistisen lapsen, vanhempien, opettajien yms. mieli oli kääntynyt siihen suuntaan, että tämä hoito parantaa. Sillä sekä lumeryhmässä ja sekretiinihoitoja saaneessa ryhmässä tapahtui edistystä, mutta sekretiinillä ei ollut tässä mitään osuutta. Tilanne jatkui sellaisena, että tutkimustulosten musertavasta kritiikistä huolimatta, monta autististen lasten vanhempaa halusivat kiihkeästi sekretiiniä lapsilleen (suolaliuosta ei vaadittu!). Hinnalla millä hyvänsä. Mieli hoitaa lapsia!

Marchantilla on muita vastaavia esimerkkejä missä hoito, jota annetaan ei tieteellisesti ole todistettavissa, mutta kuitenkin toimii mikäli hoidettava vakuuttuu tästä. Syntyi ”lumelääkkeiden biologia”, esimerkiksi kipulääkkeiden suhteen. Joku potilas sai kipulääkkeen sijaan suolaliuosta ja tunsi kipujen hiipuvan pois. Kyse ei ollut huijaamisesta, toiveajattelusta tai siitä, että kipukokemus oli ”korvien välissä”, vaan kiputuntemus oli ajatuksen tasolla. Taustalla vaikutti fysiologinen mekanismi, joka oli yhtä tehokas kuin kipulääke. Syntyi toive tietää mitä potilaan aivoissa todella tapahtui kun hän koki kivunlievitystä suolaliuoksella. Löydettiin aivoista omia opiaattien tapaisia kemikaaleja, joiden tuotanto käynnistyi joko lääke- tai lumehoidon jälkeen. Ja lisäksi aivojen verenkierto vilkastui riippumatta siitä oliko kyseessä oikea kipulääke vai pelkkä lume.

Valtava into on tällä hetkellä selvittää miten kipua lievitetään mielen avulla ilman lääkettä. Lumevaikutukset saattavat olla monien masennuslääkkeiden tärkein vaikutusmekanismi. Kirjassa käydään tähän liittyen varsin paljastavaa keskustelua masennuslääketutkimuksista, joita lääketeollisuus todennäköisesti on systemaattisesti salaillut. Masennuslääkkeet eivät ole lumelääkettä tehokkaampia, mutta tätä ei haluta päästää julkisuuteen. Sillä masennuslääkkeet ovat niin tuottoisa bisnes.

Mitä enemmän tulee tietoa lumelääkkeistä, sitä enemmän vahvistuu käsitys siitä, että ne vaikuttavat kliinisten tutkimusten tuloksiin. Tässä on se iso ongelma: Mikään lääkeyritys ei halua sellaista tietoa julkisuuteen, että lumelääke oli yhtä tehokas kuin se oikea lääke. Lumelääkkeiden teho näyttäisi olevan kytköksissä tunteisiimme. Ei ole juurikaan näyttöä lumelääkkeiden tehosta sellaisiin kehomme ilmiöihin, jotka ovat tunteista vapaita kuten esim. kolesteroli tai verensokeri. Emme siis voi luopua kokonaan lääkkeistä. Mutta masennuslääkkeet ovat kyllä turhia. Siltä vaikuttaa vahvasti.

Monet lääketieteen piirissä käytetyt hoidot kohdennetaan oireisiin eikä pohjalla oleviin tautiprosesseihin. Näin on etenkin silloin, kun oireiden taustalla oleva sairaus on vaikea diagnosoida tai hoitaa. Ja ajatelkaa, lumelääkkeillä ei ole sivuvaikutuksia!

Lumelääkkeiden varsinaista riemusaattoa hillitsee tämä:

On kuitenkin yksi suuri ongelma, jonka vuoksi jopa lumelääkkeiden tehon tunnustavat lääkärit tyrmäävät niiden lääketieteellisen käytön. On aina oletettu, että lumelääkkeen tehoaminen edellyttää potilaalle valehtelemista: heidät huijataan kuvittelemaan, että he saavat tehokasta hoitoa, vaikka niin ei ole. Arvostelijoiden mukaan on tyhjänpäiväistä pohtia lumelääkkeiden mahdollisia hyötyjä, sillä niiden vuoksi ei kannata vaarantaa lääkärin ja potilaan välillä vallitsevaa perustavanlaatuista luottamusta.

Minusta tuntuu, että tätä perinteistä näkökulmaa vastaan olisi hyvä hyökätä. Vakiintunut koululääketiede on vielä ihmeissään kun ihmismieli osataan hallita yhä paremmin. Sillä Marchantin kirjassa tuodaan esille runsaasti esimerkkejä siitä kun potilas tietää saavansa lumelääkettä ja kuitenkin parantuu. Kaupallisuus on itse asiassa jo tässäkin mukana: On yrityksiä jotka myyvät avoimesti lumelääkkeitä internetissä (Placebo World, Universal Placebos, Aplacebo). Aplacebon valikoimissa on tyhjiä pulloja ja suihkeita (erilaisia värejä erilaisia vaikutuksia varten, ostaja lisää veden pulloihin itse!), homeopaattista lumelääkettä ja jopa virtuaalinen lumelääke, joka toimitetaan tekstiviestimuodossa! Verkkosivulla todetaan vielä, että lumelääke toimii sitä paremmin, mitä kalliimpaa se on! Yritä nyt tässä säilyttää jokin järki?

Marchant pohtii vielä lumevaikutuksen tehoa mielenkiintoisesta näkökulmasta:

Jos uhka, ahdistus ja negatiiviset suggestiot voivat aiheuttaa kivun ja pahoinvoinnin kaltaisia oireita, voidaan päätellä turvallisen olon tai uskon pikaiseen toipumiseen toimivan päinvastaisella tavalla. Puramme suojavarustuksemme ja tukahdutamme kielteiset oireet, kuten kivun. Lumehoitojen voidaan sanoa kytkeytyvän ikiaikaisiin evoluution muokkaamiin hermoratoihin.

Itse pohdin olisiko tässä niin, että monet tieteellistä selitysmallia vailla olevat täydentävät hoidot toimivat sen takia kun hoitoja antaa erittäin innostunut asiaan perehtynyt hoitaja. Hoitoja antava ammentaa työhönsä rakkautta, rauhallisuutta, viitseliäisyyttä ja samalla evoluution muokkaamat ikivanhat aivokytköksemme vakuuttuvat siitä, että tämä on tepsivää hoitoa? Olkoon homeopatia, reiki, enkelihoidot sun muut hoidot vaikka kuinka järjettömiä, käsittämättömiä nykytieteen valossa, ne kuitenkin vaikuttavat koska niiden hoitojen tehoon uskotaan?

Marchant kirjoittaa siitä miten mielen avulla voi kouluttaa jopa immuunijärjestelmäänsä Pavlovin voimalla (ehdollistaminen). Pohdiskelua on siitä miten ihminen voi ehdollistaa itsensä hyväksymään mielen aseena sairautta vastaan. Mieli pystyy paljon muuhunkin kuin vain auttamaan meitä tuntemaan olomme paremmaksi. Ehdollistamisen avulla mieli voi pelastaa henegen!

Kirjaan on päässyt myös pohdintaa kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja niinkin kiehtovasta aiheesta kuin urheilijan väsyminen.

Urheilufysiologi Timothy Noakes kiinnostui kroonisesta väsymysoireyhtymästä tavattuaan siihen sairastuneita urheilijoita ja hoksattuaan, että he eivät sopineet stereotypioihin. ”Näin ihan liian monta ammattilaisurheilijaa, jotka halusivat juosta. He olivat menettämässä kaiken, mutta siitä huolimatta he eivät pystyneet juoksemaan”, hän sanoo. ”Sairastelu oli vihoviimeinen asia, jota he olisivat toivoneet.”

Noakes uskoo, että ratkaisun avain piilee aivoissa. ”Keskuspäällikön asetukset ovat pielessä. Se yliarvioi ihmisen väsymystilan.” Suurin osa aivoissa majailevaa ”keskuspäällikköä” koskevista tutkimuksista koskee melko pienimuotoisia muutoksia suorituskyvyn äärirajoilla liikuttaessa, ja tutkimuksiin osallistuneet ovat yleensä olleet huippu-urheilijoita. Mitä tapahtuu, jos koko keskuspäällikköjärjestelmä menee epäkuntoon? Normaalisti liialta rasitukselta suojaava uupumus muuttuukin vankilaksi.

Kirjassa jatketaan väsymyksen pohdintaa, voidaanko kognitiivisella terapialla vähä vähältä höllentää aivojen asettamia kohtuuttomia rajoituksia (ylimitoitettu väsymykseltä suojaaminen). Ja vastaus on: ehkä.

Hypnoosista Marchant löytää runsaasti käyttöä erilaisissa sairaustiloissa. Hypnoosissa ei ole mitään merkillistä. Hypnotisoija vahvistaa siinä omia odotuksiamme ja Marchant kutsuu tätä kiintoisasti turboahdetuksi lumevaikutukseksi! Jo nyt pidetään hypnoosia pätevänä hoitomuotona riippuvuuksien poistoon, fobioihin ja syömishäiriöiden hoitoon. Marchantia kiinnostaa tämän lisäksi voiko hypnoottisella suggestiolla olla suora (lääketieteellisestä näkökulmasta hyödyllinen) vaikutus kehoon. Ja vastaus: kyllä! Lukekaa kirjasta yksityiskohdat!

Tekeekö usko Jumalaan terveemmäksi? Mielenkiintoinen kysymys. Tähän asti varmimpia tapoja katkaista arvostettu tiedemiehen ura on ollut pitää uskonnon ja terveyden välistä yhteyttä selvyytenä. Mieluummin kuunnellaan Richard Dawkinsin ja Stephen Hawkingin Jumalan olemassaolon tarvetta vähätteleviä puheita ja kirjoituksia. Marchant väittää kuitenkin, että viime vuosina aihetta kohtaan on tunnettu yhä suurempaa kiinnostusta. Tuhansia tutkimuksia löytyy aiheesta.

Monet näistä tutkimuksista tulevat siihen johtopäätökseen, että uskonnollisuus myötävaikuttaa emotionaaliseen ja psykologiseen hyvinvointiin. Kasvava joukko tutkimuksia kertoo kuitenkin myös fyysisistä hyödyistä. Jumalaan uskovilla on aivan viime vuosina kerrottu olevan muita vähemmän sydänsairauksia, aivohalvauksia, haitallisen korkeaa verenpainetta ja aineenvaihduntahäiriöitä, ja lisäksi heidän väitetään selviävän paremmin esimerkiksi sellaisista sairauksista kuin HIV ja aivokalvontulehdus – syöpään sairastumisen todennäköisyyskin on muita pienempi. Iän myötä etenevän kognitiivisten toimintojen rapistumisen ja kasvavan liikuntakyvyttömyyden riski ovat uskonnollisilla ihmisillä pienempiä kuin muilla, he toipuvat leikkauksista nopeammin ja käyttävät terveydenhuoltopalveluita harvemmin.

Jotkut asiantuntijat pitävät tuloksia niin merkittävinä, että ehdottavat tämän ottamista vakavasti. Lääkärit voisivat kysellä potilaan hengellisestä tilasta ja tukea uskonratkaisuja. Tietenkin tämän asian kyseenalaistajia löytyy pilvin pimein, mutta minä iloitsen tästä uskonnollisuuden näkökulmasta terveyteen. Jumala ohjatkoon myös tätä lumevaikutusta viisaudellaan!

Kehon ja mielen yhteenkertyminen merkitsee sitä, että emme ole aina niin objektiivisia ja järkeviä kuin mielellämme ajattelisimme. Evoluutio on muokannut sekä mieltämme että kehoamme, eikä meitä ole rakennettu tarttumaan nimenomaan paikkaansa pitäviin uskomuksiin vaan uskomuksiin, jotka edesauttavat hyvää terveyttä ja henkiinjäämistä. Väkevät lajinkehitykselliset voimat ohjaavat meitä uskomaan Jumalaan tai myötätuntoisten parantajien tarjoamiin parannuskeinoihin tai todellista parempiin mahdollisuuksiin. On ironista, että vaikka uskomukset eivät välttämättä ole todenmukaisia, toisinaan ne toimivat: ne saavat meidät voimaan paremmin.

Kun ymmärrämme, miten mieli sekä vaikuttaa kehoon että heijastaa sitä, pystymme kenties viimein ratkaisemaan paradoksin – ja elämään sopusoinnussa kehomme kanssa tavalla, joka perustuu todistusaineistoon eikä harhaan.

 

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/