Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 3

Suomalainen tutkimus havaitsi:Lonkkamurtumien määrä melkein tuplaantui 10 vuodessa” 80-luvulta 90-luvulle. Syy jäi epäselväksi. Yritämme nyt tässä kirjoitussarjassa tuoda esille todennäköisiä syitä luiden haurastumiseen noin lyhyessä ajassa.

Mitä muutoksia ympäristössä tapahtui 80-luvulta 90-luvulle?

Tuon suomalaistutkimuksen syiden taustalla voisivat olla vaikkapa:

”Kovat rasvat” julistettiin epäterveellisiksi

Maitoa kehotettiin juomaan 6-7 desilitraa päivässä, juustoja 30g ja suositeltiin vähärasvaisia ja rasvattomia laatuja jo ensimmäisissä ravitsemussuosituksissa 1987. Lisäksi rasvan kokonaissaanti haluttiin rajoittaa 30%E päivässä.

Rasvan ja erityisesti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävän kiinteän eläinrasvan määrän vähentämistä kokonaisenergiasta korostetaan.” kerrotaan MTV:n studio55 sivuilla alkuperäisen suosituksen ja nykysuosituksen keskinäisiä eroja vertailevassa artikkelissa.

Maitorasvoja tuottavat märehtijät, joiden pötsissä miljardit bakteerit hajottavat ruohon ja muuttavat sen rasvoiksi. Märehtijän verenkiertoon imeytyvä ravinto koostuu n. 60%:sti rasvoista. Noihin rasvoihin on sitoutunut paitsi edellisen kirjoituksen CLA, myös pötsin bakteereiden muodostama K2-vitamiini. Käyttömääränsä vuoksi maitorasvat ovat, varsinkin täällä Suomessa, yksi tärkeimmistä K2-vitamiinin lähteistä.

Koviksi rasvoiksi luettiin myös maitorasvat.

Miten ravitsemussuositukset tehosivat?

Kuuliainen Suomen kansa otti nöyrästi maitolasinsa ja kaatoi täysmaitonsa viemäriin.

Luvut grafiikkaan tältä sivulta.

Ravitsemussuositusten lanseeraamisen aikoihin täysmaidon kulutus oli siis vapaassa pudotuksessa. Ihmiset siirtyivät sankoin joukoin pois tuosta ”verisuonet tukkivasta” tyydyttyneen rasvan lähteestä. No, nykyisin tuokin myytti on jo kumottu ja näin jälkikäteen tarkastellen tilanne näyttää vanhan sananlaskun kuvailemalta: ”kun lähdettiin sutta pakoon, tuli karhu vastaan”. Paitsi, että sutta ei ollut edes olemassa, vaan polkua pitkin hyppelikin Puna-Hilkka eväskori kainalossaan. Hän oli viemässä täysmaitoa ja täysrasvaista juustoa osteoporoosista kärsivälle mummolleen, sillä hän oli kuullut niiden sisältävän luiden terveyttä edesauttavaa CLA:ta ja K2-vitamiinia.

Sama maitorasvan pelko näyttää jatkuvan edelleen. ”– Ranskalaisten ravitsemussuosituksessa kovan rasvan osuus on suurempi kuin muiden länsimaiden suosituksissa.” Eikä asiantuntijoiden päähän näytä mahtuvan kysymys ”Miksi Ranskassa sitten on niin vähän sydän-verisuonitauteja?”. Sen sijaan heitetään väitteitä rasvattomien maitovalmisteiden eduista (ilman viitteitä tutkimuksiin): Rasvattomat maitovalmisteet ovat osa terveyttä edistävää ruokavaliota. Ravitsemussuosituksessa vältellään kovia rasvoja, mitä maitorasva suurimmaksi osaksi on. Meillä ei ole minkään valtakunnan tutkimusnäyttöä siitä, että rasvaton maito ei olisi ihmiselle hyväksi. Päinvastoin – rasvaisen maidon käytöstä on väestötason näyttöä, että se on ongelmallinen terveyden kannalta, ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwab sanoo.”

No, Turpaduunarin sivustolle ilmestyi lyhyessä ajassa runsaastikin näyttöä – 42 tutkimusta osoittaa rasvattoman maidon haitallisemmaksi kuin täysrasvaisen ja vain 7 on sitä mieltä, että rasvaisesta olisi enemmän haittaa.

YLE kertoi hiljattain, että Irlantilaisessa tutkimuksessa havaittiin juuston syönnistä edullisia terveysvaikutuksia. Artikkelissa todetaan: Yhä useampi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että ratkaiseva tekijä on syystä tai toisesta maitorasva itse. No, näiden esittämieni tietojen valossa siltä todellakin näyttää ja se syy tai toinen on CLA ja K2-vitamiini. On todettava, että 2 7:stä tutkijasta oli aikaisemmin saanut puhujapalkkion maan meijeriteollisuudelta, minkä vuoksi puolueellisuutta ei voida poissulkea. Rasvaisten juustojen haitattomuuden vahvisti myöhemmin niinikään YLE:n uutisessa professori Mikael Fogelholm: Suomalaisasiantuntija vahvistaa: Rasvainen juusto ei ole pahasta”.

Tutkimusta on kommentoitu myös toisaalla ja rasvaisempien maitotaloustuotteiden eduksi on laskettu alhaisempi painoindeksi ja kehon rasvaprosentti sekä kapeampi vyötärö ja alempi verenpaine. Tämän lisäksi vähärasvaisia maitotuotteita syöneillä oli taipumus korkeampiin kolesterolitasoihin.

Kun samaan aikaan maidon kokonaiskulutus (yllä) laski, väheni maitorasvojen kulutus merkittävästi.

Vaikka maidossa rasvaa ei ole kovin paljoa – eikä siten K2-vitamiiniakaan – se oli kuitenkin määrällisesti suurin ravintorasvaryhmä. Jos v.2010 maitorasvat edustivat vielä 36% osuutta kaikista rasvoista, on niiden osuus 1980-luvulla voinut helposti olla jopa 50%, ottaen huomioon niiden käytön nopean pudotuksen.

Maidon K2-vitamiinipitoisuudet (Fineli-tietokannassa): rasvaton (luomu?) 0,16µg, täysrasvainen (4,4%) 0,98µg. Ero pitoisuudessa on siis n. 6-kertainen. Jos juo suositusten mukaiset n. 6dl maitoa päivässä, kertyy täysrasvaisesta 6µg ja rasvattomasta 1µg. Kuohukermassa (35%) K2-vitamiinia on 10,52µg ja voissa 18,4µg / 100g.

Edam sisältää rasvaisena versiona 49,41µg K2-vitamiinia, mutta vähärasvaisimmassa sitä on enää 2,35µg. Pudotus on siis todella merkittävä, jäljellä on enää 1/21-osa K2-vitamiinista. Suhde on samansuuntainen muillakin juustoilla, ei kuitenkaan niin merkittävä, sillä Edam on yksi eniten K2-vitamiinia sisältävistä juustoista. Juustoissa myös kypsytysaika vaikuttaa K2-vitamiinin kertymiseen, koska vitamiini syntyy maidon sokereita (laktoosia) syövien bakteereiden työn tuloksena. Siksi ikääntyneissä juustoissa on enemmän K2-vitamiinia kuin nuoremmissa ja myös laktoosia vähemmän – jopa siinä määrin, että laktoosiherkätkin voivat niitä syödä ongelmitta.

Sellainen, joka on ottanut ravitsemussuositusten rasvakammon tosissaan, on saattanut tehdä luuterveydelleen karhunpalveluksen.

Mikä siinä K2-vitamiinissa sitten on niin hyvää?

K2-vitamiini

Luiden terveydessä K2-vitamiinin rooli on vahva ja EFSA:kin on hyväksynyt terveysväittämän, että se ylläpitää normaalia luun hyvinvointia ja että se tehoaa myös pienillä annoksilla. Siitä ei ole tietoa, riittääkö rasvaisten maitotaloustuotteiden sisältämä K2-vitamiinin lisäys yhdessä lehtivihreiden vihannesten tuoman K1-vitaminin kanssa, vai pitääkö ottaa MK-7 muotoista K2-vitamiinilisää tarpeeksi tehokkaiden vaikutusten saamiseksi.

Jotenkin tuo täysmaidon romahduksen mukana hävinnyt K2-vitamiinien määrä varmaankin olisi syytä korvata, vaikka se lonkkamurtumien tuplaantuminen tuskin on yksistään K2-vitamiinin vähentymisen syytä. Osallisuus kyllä näyttäisi edelläolevan perusteella olevan jopa todennäköistä.

Suomenkielisiä artikkeleita K2-vitamiinista löytyy jo varsin paljon ja suurin osa tiedosta on ajantasaista. Yksi parhaista on varmasti tämä Juhana Harjun elokuussa 2016 kirjoittama ”Luustoa lujittavia mikroravinteita”.

Samana vuonna ilmestyi myös Itä-Suomen yliopiston dosentti Heikki Korpelan kirjoittama katsaus ”K2-vitamiini lujittaa luustoa”.

Professori Ilari Paakkarin mainio artikkeli K2-vitamiinista otsikolla ”K-vitamiini : koagulaatiosta kalkkiutumiseen” löytyy täältä.(lataa PDF sivulla olevasta linkistä). Hän kertoo myös, miksi ihmisen oman suoliston bakteerikannan tuottama K2-vitamiini ei imeydy erityisen hyvin:

Vihreiden vihannesten syönti onkin hyvä neuvo, sillä niiden sisältämästä K1 vitamiinista saattaa jopa 90% muuntua K2 MK-4 muotoon. Hän kertoo myös laajasti K-vitamiinin vaikutuksista valtimoiden terveyteen (kalkkiutumisen esto). Samasta asiasta oli myös uutinen Duodecimissä 2017 tammikuussa.

Suomenkielisen Wikipedian artikkelia K2-vitamiineista on käyty pitämässä ajan tasalla varsin aktiivisesti ja viimeinen päivitys on tapahtunut vuoden 2017 alussa.

Luunmurtumien ennaltaehkäisystä artikkeli mainitsee 2 tutkimusta. Ensimmäisessä meta-analyysissa 13 tutkimuksen tiedot vedettiin yhteen v.2006 ja tutkijat toteavat: ”MK-4 vähentää luun menetystä ja sillä on murtumien vähenemiseen vahva vaikutus japanilaisilla potilailla”. Se on aika vaatimattomasti sanottu, kun katsoo yhtä meta-analyysin kuvaajista:

Murtumariski kaikissa tutkimuksissa on pudonnut vähintään puoleen! Toinen Wikipedian mainitsema tutkimus on v.2013 K2 MK-7 ravintolisällä toteutettu tutkimus (Knapen). Määrät olivat sellaisia, että niitä voi kuka tahansa ostaa, 180µg / pvä, kun yleensä K-vitamiinitesteissä määrät ylittävät reilusti tavallisen kaduntallaajan kukkaron kestokyvyn. Testihenkilöinä oli 244 vaihdevuodet ohittanutta tervettä naista. Tutkimus kesti 3 vuotta.

Tuloksia he kuvailivat näin: MK-7 saanti paransi K-vitamiinistatusta merkittävästi ja vähensi ikääntymiseen liittyvää luun mineraalisisällön ja -tiheyden pienenemistä lannerangassa ja reisiluun yläosassa, mutta ei koko lonkan alueella. Luun lujuus muuttui myös suotuisaan suuntaan MK-7 vaikutuksesta. MK-7 vähensi merkittävästi luun menetystä selkärangan pituussuunnassa. Tutkimuksen 3 vuoden tuloksia havainnollistaa ao. grafiikka, jossa mustalla merkityt pallukat ovat verrokkiryhmä ja tyhjät pallukat testiryhmä:

Luun terveyden markkerit 3 vuoden seurantajaksolla – kaikki luvut ovat muutos-prosentteja lähtötilanteeseen verrattuna: suuri ucOC määrä – kertoo heikosta luuterveydestä ja viittaa K2-vitamiinin puutteeseen, cOC suuri määrä – hyvä luuterveys

Luun lujuusindeksit : Puristuskestävyys – Compression strength index (CSI), Väännön kesto – Bending strength index (BSI), and Iskun kestävyys – Impact strength index (ISI) ja luun mineraalin pitoisuudet: Sisältö – Bone Mineral Content (BMC), Tiheys – Bone Mineral Density (BMD), Reisiluun kaula – Femoral Neck (FeNe), Lanneranka – Lumbar Spine (LS)

K2 MK-7 on K2-vitamiinin pitkäikäisin muoto

Mk-7:n rooli luun homeostaasissa ja osteoporoosin ehkäisyssä oli tämän tieteellisen katsauksen aiheena. Allaolevassa kuvassa nähdään, miten MK-7 stimuloi luuta muodostavia osteoblasteja ja hillitsee luuta hajottavien osteoklastien toimintaa.

Kirjoittaja toteaa lopuksi: Lääkkeet, joita käytetään osteoporoosin hoitoon perustuvat pääasiassa luuta hajottavien osteoklastien toiminnan estämiseen. Luun kasvua stimuloivia lääkkeitä ollaan kehittämässä. MK-7:stä odotetaan vahvaa luunmuodostusta lisäävää tekijää osteoporoosin hoidossa”.

Yksi parhaista MK-7 lähteistä on hapatetut soijapavut, Natto, joka on japanilainen herkku (vaatii kuulemma totuttelua). Natton saanti on yhteydessä vähentyneeseen luukatoon vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Japanilainen väestötutkimus osteoporoosista (JPOS): Natton syöjillä lantion luutiheys kasvoi suhteessa Natton määrään”.

MK-4

Tässä niinikään 3v kestäneessä tutkimuksessa käytettiin MK-4 muotoista K2-vitamiinia ja määrät olivat 45mg/pvä – siis tuon edellisen kokeen MK-7 verrattuna 250-kertainen määrä. Lopputoteamus: ”K2-vitamiini auttaa säilyttämään luun lujuutta reisiluun kaulassa vaihdevuodet ohittaineilla naisilla parantaen luun mineraalisisältöä ja reisiluun kaulan paksuutta, vaikka sillä ei ole juurikaan vaikutusta DXA luuntiheysmittauksen tulokseen”. Luun lujuus säilyi testiryhmässä muuttumattomana, kun se samaan aikaan verrokkiryhmässä laski merkittävästi.

K2-vitamiini on hyväksytty osteoporoosilääkkeeksi Japanissa. K1-vitamiinilla on sama vaikutus, koska se muuttuu elimistössä menaquinone-4:ksi, joka on aktiivinen K2-vitamiinin muoto. 5Mg K1-vitamiinia päivässä ei muuttanut luuntiheyttä, mutta esti murtumia ja syöpiä postmenopausaalisilla, osteopeniasta kärsivillä naisilla tämän tutkimuksen mukaan.

K2-vitamiinin pitoisuuksia ruoka-aineissa

Vitamin K2 and the Calcium Paradox –kirjan tietojen mukaan eniten K2-vitamiinia on seuraavissa ruoka-aineissa (/100g):

Ruoka-aine µg Jakauma, eri MK:t
Natto (Japanilainen fermentoitu soija) 1100µg 90% MK-7, 10% muuta MK:ta
Hanhenmaksapatee 370µg 100% MK-4
Kovat Gouda-tyyppiset juustot 76µg 6% MK-4, 94% muita MK:ta
Pehmeät Brie-tyyppiset juustot 56µg 6,5% MK-4, 93,5% muita MK:ta
Munan keltuainen 32µg 98% MK-4, 2% muita MK:ta

Fineli esittää hapankaalin yhdeksi K2-vitamiinin hyväksi lähteeksi (34µg), mutta ao. Masterjohnin tietokanta saa sen K2-pitoisuudeksi vain 4,8µg. Ilmeisesti määrä on hyvin paljon riippuvainen kuhunkin valmisteeseen käytetystä bakteerikannasta.

Chris Masterjohnin ylläpitämässä The Ultimate Vitamin K2 Resource -sivustossa on myös tietokanta. Tässä esimerkkinä poiminta maitotaloustuotteiden K2-vitamiinipitoisuuksista.

Kuten Ilari Paakkari jo tuolla aiemmin mainitsi, K2 vitamiini estää luiden hajoamisen ohella valtimosairauksia. Sen lisäksi se tämän Life-extension sivuston artikkelin mukaan hillitsee myös jonkin verran erilaisia syöpiä. Varsinainen terveysvitamiini!

Ei siis kannata jättää maitotaloustuotteiden vitamiinirikkainta osuutta käyttämättä ja vaihtaa sitä rasvattomaan maitoon, josta Limingan osuusmeijerin historiikki kertoo Meijerissä syntyi paljon sikojen ruoaksi sopivaa jätettä, kuten kurria.

Muutama linkki:

Vitamin K2 (menatetrenone) effectively prevents fractures and sustains lumbar bone mineral density in osteoporosis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10750566

However good or bad humans may naturally be at the conversion, many people are taking medications that inhibit it (Hirota, 2015). Lipophilic statins such as lovastatin and simvastatin (and presumably atorvastatin, branded as Lipitor) inhibit the conversion. So do nitrogen-containing bisphosphonates such as alendronate (Fosamax) and zolendronate (Zometa), and presumably other nitrogenous bisphosphates as well.” https://chrismasterjohnphd.com/2016/12/09/the-ultimate-vitamin-k2-resource/

Changes in parameters of bone metabolism in postmenopausal women following a 12-month intervention period using dairy products enriched with calcium, vitamin D, and phylloquinone (vitamin K(1)) or menaquinone-7 (vitamin K (2)): the Postmenopausal Health Study II https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22392526

Anna-lehden artikkeli osteoporoosista ja K-vitamiinista: https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/saako-luustosi-riittavasti-k-vitamiinia-vitamiinivaje-aiheuttaa-osteoporoosia-21-tarkeaa-ruoka-ainetta/

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

Advertisements

4 thoughts on “Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 3

Add yours

  1. Onneksi suolan käyttö yleisesti ei ole muuttunut enää nykyistä huonompaan suuntaan.

    Onneksi nykyään tiedetään mihin ylimääräinen suola elimistössä kertyy ja osataan tutkia sitä erityisesti munuaissairauksissa.

    Onneksi elimistö pitää huolta juuri oikeasta Na/Ca -suhteesta, että pysymme hengissä.

    Suolan saannin ollessa väestössä liki kaksinkertainen suosituksiin nähden – onko ihme jos luiden rakennusaineksi ei puolestaan päädy riittävästi kalsiumia ja munuaisten suorittaessa vaativaa tehtäväänsä?

    Tykkää

    1. Asia ei ehkä ole ihan niin suoraviivainen. Insuliini estää suolaa pääsemästä munuaisista ulos, mikä aiheuttaa verenpaineen nousua ja suola saa siitä syyt niskoilleen. Suola lisää kalsiumin eritystä munuaisista, kyllä, mutta syyllinen saattaa tässäkin tapauksessa olla koko ajan tapissa olevat insuliinin tasot.

      Sikäli, kun kalsiumin erittyminen munuaisista aiheuttaa osteoporoosia eikä se erittyvä kalsium ole lähtöisin esim. verisuonista, niin jotain pitäisi tietenkin korjata. Mutta kumpi silloin on syylllinen? Suola vai insuliini? Jos insuliinin saa laskemaan niin suolakaan ei ole ongelma.

      Terveillä ihmisillä ei ole osoitettu suolan saannin olevan yhteydessä luiden haurastumiseen. Insuliiniresistenssistä kärsiville en itsekään suosittelisi kovin suurta suolan käyttöä, mutta sen liiallinen rajoittaminen taas johtaa insuliiniresistenssin pahenemiseen – eli se perimmäinen syy pitäisi ensin korjata.

      Insuliinilla saattaa olla myös suolasta riippumaton kyky lisätä kalsiumin eritystä:

      ”Increased urinary calcium excretion has been observed after oral glucose loading (37, 38, 57, 58), and our studies would imply that such an effect may be insulin mediated.”

      Lähde:
      The effect of insulin on renal handling of sodium, potassium, calcium, and phosphate in man. 1974

      Jos nykyisin suolan käyttö on tuplat suosituksiin eli 5g nähden, niin sehän on terveyden kannalta juuri oikealla tasolla, jos vertaa sitä kuvaan 3 tässä tutkimuksessa: http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/1105553

      Tykkää

      1. Kaikella kunnioituksella Yusuf&kumppaneiden tutkimusta kohtaan, kritisoin sitä, että emme voi varmuudella tietää käytetystä mittaustavasta, olivatko koehenkilöt terveitä koska en löytänyt tästä, millä perusteella ”eritys” oli laskettu.

        Kysymys kuuluisi mielestäni asettaa; virtsasta vai iholta? Virtsasta tutkittu ei anna oikeaa vastausta kysymykseen. Jos suolan määrä on korkeampi iholla – onko henkilö tuolloin terve, vai onko hänellä munuaisiin liittyvä sairaus.
        Tutkimukset ovat tasan niin hyviä kuin niiden lähtökohdat. Ehkä Yusufin kotimaassa tuotetaan suolaa?

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: