Ihan suoraan sanottuna: Älkää hyvät ihmiset menkö terveyskeskukseen lääkäriin, jos tarvitsette muutakin apua kuin reseptin ja kannustavan taputuksen olalle kehoituksen myötä:
”Menkää nyt vain kotiin ja levätkää, tulkaa sitten takaisin jos ilmenee vakavampia oireita.”
Minulla on ollut 13 vuotta erilaisia, määrittelemättömiä vatsavaivoja, kipua, turvotusta, pahoinvointia, ripulointia ja oksentelua.
2 x gastroskopia = Ei epänormaaleja löydöksiä
1 x kolonoskopia = Ei epänormaaleja löydöksiä
Selityksiä lääkäreiltä: voi olla ylipaino, ehkä ärtynyt suolisto, mahdollisesti keliakia.
”Ai, ei ole diagnosoitu, tutkittu on.” ”Olisiko stressi, vai ehkä masennus, diabeteslääkkeet voivat aiheuttaa näitä oireita.”
Ja tänään:
”Se voi olla vain jotain, mitä olet saanut mukaasi Kreikasta, kun söit salaattia ja sellaista.”
Eli tästä päätellen lääkärin mielestä on täysin normaalia oksennella pari kolme kertaa viikossa, ripuloida miltei päivittäin ja tuntea pahoinvointioloa usemman kerran päivässä. Ei huolta, ei se ole mitään vakavaa.
Joten tämän potilaan kohdalla on siis niin, että voi rauhallisin mielin jatkaa pahoinvointiaan ja ripulointiaan kotosalla kaikessa rauhassa, eikä enää vaivata kiireisiä terveyskeskuslääkäreitä turhilla valituksillaan täysin normaalista olotilasta, kun on ylipainoinen diabeetikko, joka vielä matkusteleekin.
Niin ja olihan tohtorityttö todella ystävällinen, toivotti hyvää päivän jatkoakin ja kysyi:
”Oletko nyt tyytyväinen tähän?”
Minä vastasin: ”Haluatko kuulla rehellisen vai kohteliaan version?”
Häntä nauratti, minua piiiiiiiiiip…utti.
Vakavasti ottaen, alan olla todella huolestunut suomalaisten lääkäreiden asenteista potilaitaan kohtaan ja kokonaisvaltaisesti omaa ammattiaan ja tehtäväänsä kohtaan. Minä kun olen elänyt luulossa, että lääkäri haluaa auttaa ja parantaa. Ja jos ei kykene parantamaan sairautta, niin ainakin lieventämään potilaan kipuja ja tuskaa ja parantamaan hänen elämänlaatuaan. Tämä näyttää ikävä kyllä olevan yksi erittäin laajalle levinnyt myytti, mutta jos sinulla lukijani on hyviä kokemuksia terveyskeskuslääkäreistä niin kerro ihmeessä missä ja milloin olet sellaisen ihmeen kokenut.
Minulla kun valitettavasti on noin 20 vuoden ajalta vastakohtaisia kokemuksia. Milloin määrätään vääränlaisia lääkkeitä, milloin allergiakohtaukseen ei reagoida (sairaalassa), milloin aiotaan leikata väkisin vaikka leikattavaa ei ole… ja niin edelleen…
Jotkut haluavat edelleen uskoa, että meillä täällä Suomessa on yksi maailman parhaista terveydenhuolloista. Varmasti olemmekin ihan kärkipäässä, mitä tekniseen laitteistoon ja sen käyttämiseen tulee. Mutta ehkä aina ei olekaan kysymys siitä, kuinka kehittynyttä tekniikkaa sairaalasta löytyy. Joskus ja sanoisin usein kyse on enemmänkin hoitohenkilökunnan ja erityisesti lääkäreiden asenteista.
Meitä, jotka heräämme karuun todellisuuteen tajuamaan sen, ettei tavallinen suomalainen saa läheskään niin hyvää hoitoa kuin mitä puhutaan, alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ja enemmän – valitettavasti.
Pia Koukila
Runoilija, filosofi, vapaa ajattelija. ”Puhuu suoraa suomea.” Tuo on paras koskaan saamani arvostelu.
Olen aina ajatellut omalla tavallani, hieman laatikon ulkopuolella ja useimmiten kuulemani lause on ollut jo lapsesta saakka: ”Eihän noin voi ajatella.”
No, kyllä voi ja minä ajattelen. Kehtaan vielä jakaa näitä ajatuksiani muillekin, usein maustettuna reippaalla kourallisella itseironiaa.
Turpaduunari (vanhoja kirjoituksia ; Ajankohtaisin tieto löytyy täältä: http://turpaduunari.fi/) 
Onkohan terveyskeskuskäynnille laskettu keskimääräistä hintaa? Eiköhän tulisi halvemmaksi hoitaa kerralla kuntoon eikä monipuolisilla verukkeilla pitää ”tk-riippuvaisena”?
Aloin kysellä itseltäni kun ystävättärellä Thyroxin lakkasi yli 10 vuoden jälkeen toimimasta ja parin vuoden ajan pahojen oireiden vuoksi joutui käymään useimpina viikkoina vastaanotoilla. Plus ajoittain päivystysvastaanotossa sydänoireiden vuoksi. (Yksityislääkäri sitten tutki kunnolla muutaman kuukauden, antoi muutaman ohjeen ja määräsi yhdiselmälääkityksen ja s’ on siin’)
Aloin kysellä kun asian yhteydessä luetuissa nettikeskusteluissa ilmeni miten paljon ensimmäisenkin Thyroxinin määräämistä viivästetään pahoista oireista huolimatta. Odotellessa syötetään turhia ja haitallisia mm. mielialalääkkeitä. Odotellessa kehittyy lisäsairauksia. Odotellessa kertyy kymmeniäkin lisäkiloja. ONKO tarkoitus viivytellä niin pitkään että potilas ei enää muista, millaista on olla täysin terve?
Aloin kysellä kun epätyypillisissä vajiksissa kuulemma vain noin yksi tuhannesta lääkäristä osaa määrätä tai suostuu määräämään oikeasti tehoavaa ja turvallisempaa lääkitystä yliannosteltavan Thyroxinin sijaan.
Aloin lisää kysellä luettuani valtsuhealth-blogin 2012/10. Siinä vyöryi tutkimusviitteitä vajishoidon aloittamisen viivästämisen haitallisista myöhäisvaikutuksista. Vyöryi jopa viitteitä kilpirauhashormonin myönteisistä vaikutuksista monissa muissa sairauksissa, siis aivan kilpirauhasterveillä
TykkääTykkää