Tuli kirkkoon Matti ja Pekka

Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet

 

Toimittaja Reijo Ikävalko on tehnyt hienon elämäkerran kansainvälinen terveysvaikuttaja, professori, pääjohtaja, kansanedustaja ja tiedemies Pekka Puskasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pekka Puska on ehtinyt olla monessa mukana. Toimittaja Ikävalko on kiitettävällä tavalla poiminut esille ystäväni Pekka Puskan yksityisempää puolta. Tässä on onnistuttu vallan mainiosti.

Oudonpuoleinen otsikkoni ja hellyttävä kuva Pekasta juontaa juurensa Pekan lapsuuteen. Pekka oli Matti-isänsä kanssa tullut kirkkoon. Siinä he kuuntelivat pitkää saarnaa ja varmaan Pekka hieman väsähti. Heidän takanaan istui runoilija Mirjami Lähteenkorva ja seurasi isän ja pojan touhuja. Pekka poistui kirkosta kesken saarnan, mutta Lähteenkorva jäi jumalanpalveluksen loppuun. Myöhemmin häneltä ilmestyi ”Kirkossa” -niminen runo:

Tuli kirkkoon mies ja lapsi, he eteeni istuivat.
Kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat.
Ei monta hetkeä hiljaa tuo ollut pikkupää.
Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut, monihaaraiset kynttilät.
Nuo kaksi puhuivat hiljaa ja joskus hymyilivät.
Kovin kauan saarna kesti. Lapsi istui miettien,
ja pienin, pehmein sormin isän hihaa hyväillen.
”Minä tahtoisin, isä jo kotiin. Isä, minua väsyttää.”
Hän nostaa pienet kasvot ja huuli värähtää.

He lähtivät kesken saarnan, minä loppuun asti jäin.
Sama hiljainen, arka pyyntö nous syvältä itsestäin.
”Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin. Isä minua väsyttää.”
Soi kirkossa kiitosvirsi. Oli ulkona vihreää.

 

Radiossa alkoi soida Tapani Nuutisen säveltämänä tämä hieno runo. Tämä on yksi suosituimpia rippikoululauluja vielä tänäkin päivänä.

Voimakkaan kontrastin tälle lapsuusmuistolle tarjoaa erikoinen tapahtuma miesten koulussa, Puolustusvoimissa. Täysin syyttä Pekka oli sekaantunut sotkuiseen juttuun, joka johti jopa hankaluuksiin Haminan poliisipäällikön kanssa. Kertomuksen mukaan Pekkaa oli luonnehdittu huligaaniksi ja rettelöitsijäksi!

Huligaaniksi kutsuttu Pekka Puska sai astua hurjan suuriin saappaisiin kun hän väestötutkimustensa myötä kiinnitettiin Pohjois-Karjala -projektiin. Saappaat savessa Pekka kiersi maakunnissa ja toteutti laajamittaisessa terveyshankkeessa useiden muiden terveyden ammattilaisten kanssa ehkä Suomen tunnetuinta terveysprojektia. Projektissa onnistuttiin vaikuttamaan suomalaisväestön keskeisiin sydänterveyden riskitekijöihin: tupakointiin ja ravintoon.

Ihan helppoa Pekalla ei ollut kääntäessään suomalaisten mielipiteitä terveellisestä ruoasta. Kirjassa on lukuisia herkullisia yksityiskohtia voimakkaastakin vastustuksesta. Kerrottakoon näistä yksi. Eräs Pohjois-Karjala -projektiin osallistunut henkilö oli kuulemma lausunut nämä sanat: ”Kuule Pekka, kyllä sinusta on meille pohjoiskarjalaisille tullut aikamoinen riesa. Minäkin sain lounaaksi vain kupillisen heiniä. Olen kohta ihan luonnonsuojelutilassa!”

Moni meistä muistaa ”Terveyden avaimet” televisiokurssin, jossa ohjattiin suomalaisia terveellisiin elämäntapoihin. Tämän kurssin ja Pohjois-Karjala -projektin myötä Pekka Puska joutui törmäyskurssille mm. Valion ja maanviljelijöiden kanssa. Tupakkaa vastustaessaan taistelua oli käytävä tupakkayhtiöitä vastaan. Maailman terveysjärjestön (WHO) palveluksessa ollessaan Pekka lähti taistelemaan liiallista sokerinkäyttöä vastaan, jolloin mahtavat virvoitusjuomajätit älähtivät tästä. Pekka sai uhkauksia ja painostusta tuli monilta eri tahoilta.

Elintarviketeollisuus sai kuitenkin taipua Pekan edessä ja olkoonkin, että teollisuuden toteuttamat bisneskuviot eivät kaikilta osiltaan ole parhaita mahdollisia, on monelta osin kuitenkin menty terveellisempään suuntaan.

Pekka Puskasta piirtyy sopuisa, diplomaattinen kuva, vaikka moni meistä tuntee Pekan aika tiukkana ihmisenä. Vai mitä sanotte tästä kirjoituksesta ja siitä kummunneesta keskustelusta, joka on julkaistu Suomen suosituimmassa terveysblogissa: Kirjoittajavieras Pekka Puska.

SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA

Elintason noustessa terveys ja elämän laatu kiinnostavat ja puhututtavat ihmisiä yhä enemmän. Suomalaisten kansanterveys on itsenäisyyden aikana kehittynyt huimasti. Ennen sotia saatiin lapsikuolleisuus ja kulkutaudit hyvin kuriin.

Sotien jälkeen varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, mutta myös eräät muut krooniset sairaudet, yleistyivät Suomessa poikkeuksellisen paljon. Tutkimustietoon pohjautuen ja laaja-alaisella työllä on ikävakioitu sydän- ja verisuonitautikuolleisuus dramaattisesti vähentynyt. Suomalaisten elämään on tullut lähes kymmenen lisävuotta – ja pääasiassa terveitä toimintakykyisiä vuosia. Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan.

Rinnan kansanterveyden paranemisen kanssa on rakennettu myös kansainvälisesti katsottuna korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Vaikka tämä järjestelmä hoitaa tehokkaasti monia sairauksia, on kuitenkin tärkeää huomata, että terveydenhuollon osuus kuvatussa kansanterveyden paranemisessa on ollut hyvin rajallinen. Se hoitaa pääasiassa sairauksia, kun taas kansanterveys on voittopuolisesti tänä päivänä riippuvainen elintavoista ja elinympäristöstä.

***

Kaikesta tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta edessä on monia suuria ongelmia. Mahdollisuuksien ja vaatimustason kasvaessa terveydenhuoltomme on julkisen talouden pulmien kanssa tiukoilla. Koko kansaa hyvin palveleva terveydenhuolto vaatii riittäviä resursseja sekä viisaita päätöksiä järjestelmän kehittämisessä. Kun potilaat ovat voittopuolisesti kroonisia ja pitkäaikaissairauksia sairastavia, tarvitaan uudenlaisia hoidon järjestelyjä.

Terveydenhuoltomme ongelmat eivät ratkea, ellei kansantauteja tehokkaasti ehkäistä. Viime vuosikymmenien intensiivisen tutkimustyön perusteella voidaan perustellusti sanoa, että useimmat suuret kansantautimme – mutta eivät kaikki – ovat lääketieteellisesti katsoen hyvin pitkälle ja hyvin myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä olevia tauteja.

Kysymys on eräistä lähinnä elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä. Kansanterveytemme ongelmana ei siis ole, mitä pitäisi tehdä vaan miten tarvittavat muutokset saadaan toteutettua. WHO:n ohjelmia siteeraten avainasemassa on ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholi.

***

Monissa suhteissa suomalaisten elintavat ovat kehittyneet terveelliseen suuntaan – hyvin seurauksin, kuten todettu. Ensimmäinen haaste on tämän kehityksen jatkuminen, sillä monista kaupallisista ym. paineista johtuen kehitys ei jatku itsestään. Tämä koskee mm. veren kolesterolitason ja verenpaineen laskua sekä tupakointia. Paljon lisähyötyjä on vielä saavutettavissa.

Toiseksi, erityisiä haasteita ovat negatiiviset trendit. Tämä koskee varsinkin väestön lihomista – ja sen taustalla olevia ravinto- ja liikunta-asioita – sekä alkoholin käyttöä. Väestön lihomisen myötä on kakkostyypin diabetes tavattomasti yleistynyt.

Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä. Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita.

Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä. Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä.

Alkoholin kulutus on viime vuosikymmeninä noussut eurooppalaisessakin vertailussa kovin korkealle tasolle. Sen mukana ovat niin terveydelliset kuin sosiaaliset haitat tavattomasti lisääntyneet.

Yhä suurempi osuus alkoholista saadaan miedoista – lähes puolet oluesta. Alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun vaatii päättäväisiä alkoholipoliittisia toimenpiteitä. Erityisen haastava on olutkysymys.

***

Suomalaisten terveysongelmien ratkaisemisessa painotetaan usein kansalaisten omaa vastuuta. Se onkin toki tärkeää. Mutta on muistettava, että väestön elintavat ovat voimakkaasti riippuvaisia elinympäristöstämme ja yhteiskunnallisista ratkaisuista. Olisi tärkeää, että monista kaupallisista ym. paineista huolimatta suomalaista yhteiskuntaa kehitettäisiin suuntaan, jossa terveelliset vaihtoehdot olisivat kansalaisille mahdollisimman helppoja.

Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus.

 

Suosittelen lukijoitani tutustumaan tähän äskettäin ilmestyneeseen terveyskirjaan. Tässä vielä bibliografiset tiedot:

Reijo Ikävalko: Pekka Puska Terveystohtori. Otava, Vantaa, 2012  ISBN 978-951-1-26159-9