Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet
Meneillään olevien Lääkäripäivien pääteemana on potilasturvallisuus. Hoitovirheitä sattuu yllättävän paljon. Jotain tarttis tehdä!
Lääkäripäiville juuri sopivasti ehti ilmestyä HYKS:in osastonylilääkäri Leena-Maija Aaltosen ja anestesiologin professori Per Rosenbergin toimittama kirja ”Potilasturvallisuuden perusteet”. Kirjan julkistamistilaisuudesta muutama huomioni lähinnä keskustelun herättämiseksi.
Ensiksikin, kirja on hyvä! Se tuo hyvin esille potilasturvallisuuden ydinasioita. Ei voi muuta kuin ihmetellä miksi tällaista kirjaa ei aiemmin ole ollut saatavilla.
Hoitovirheitä sattuu. Virheiden myöntäminen on tehty salonkikelpoiseksi mm. THL:n Potilasturvallisuutta taidolla –ohjelman kunnianhimoisen päämäärän johdosta: Potilaan hoitoon liittyvät kuolemat ja haittatapahtumat puolittuvat vuoteen 2020 mennessä.
Miten on mahdollista, että potilaalta (jopa täysin väärältä potilaalta) leikataan väärä käsi? Annetaan kaikista varotoimenpiteistä huolimatta väärää lääkettä potilaalle?
Kirjan toimittajat ja tilaisuudessa esiintyneet alustajat tarjosivat vastaukseksi hoidon standardoinnin puutteita. Hyvä kliininen osaaminen on potilasturvallisuuden perusta, mutta se ei yksinään riitä. Korvalääkäri Karin Blomgren toi esille omia havaintojaan potilasturvallisuuden pettämisestä:
”Kun kirurgiset tarkistuslistat otettiin käyttöön vuonna 2009 (näin myöhään! Toimittajan huomautus), laskivat dramaattisesti erilaiset helposti estettävissä olleet potilasvahingot. Vahingon sattuessa Valvira katsoo nykyään raskauttavaksi virheeksi sen jos ei ole käytetty tarkistuslistoja.”
Tarkistuslistojen eräänä tarkoituksena on käydä läpi vaihe vaiheelta, onko potilaalle tehty kaikki valmistelut esimerkiksi ennen leikkausta ja onko varmistettu, että ne on tehty oikeassa järjestyksessä ja oikea-aikaisesti.
Karin kertoi erään toisen esimerkin: ”Kun sairaanhoitaja jakaa lääkkeet annostelukippoihin, hän asettaa näkyville kyltin, joka kertoo mitä toimenpidettä hän on suorittamassa. Silloin häneltä ei kesken kaiken kysytä onko hän nähnyt Mirjaa!”
Lääkkeet on syytä jakaa oikein annosteltuna potilaille. Muuten voi käydä hassusti. Tilanne on minun mielestäni eriskummallinen:
Lääkeyritykset kilvan vakuuttavat miten hyviä ja turvallisia heidän tuottamansa lääkkeet ovat, mutta lääkehoito osoittautuu kaikkein vaarallisimmaksi toiminnaksi mitä sairaalan sisällä ja ulkopuolella tapahtuu potilaalle! Lääkkeiden sivuvaikutusten johdosta vaarannetaan Suomessa eniten potilasturvallisuutta.
Kaikkein turvallisin rutiinileikkauksen suorittaja on nuori kirurgi, joka tekee ensimmäisiä leikkauksiaan. Hän muistaa huomioida kaikki oppimansa asiat täsmälleen oikeassa järjestyksessä, sillä hän haluaa onnistua ja edetä urallaan. Mahdollisesti kaikkein vaarallisin on neljättä tuhannetta poskiontelo-operaatiota suorittava kirurgi, joka oikoo mutkat suoriksi ja rutiininomaisesti suhtautuu työhönsä.
Lähivuosina mm. pula osaavista terveydenhuollon ammattilaisista, ikääntyvä monisairas väestö, yhä kalliimmat hoidot ja tekniikka, rapautuvat sairaalakiinteistöt sekä potilaiden tottumusten ja vaatimusten lisääntyminen luovat haasteellisen kentän terveydenhuollon päättäjille ja ammattilaisille.
Kysykää ja kommentoikaa potilasturvallisuudesta!
Turpaduunari (vanhoja kirjoituksia ; Ajankohtaisin tieto löytyy täältä: http://turpaduunari.fi/) 
Ikävää on jos lääkärit ja vastaavat johtajat voivat käyttää ”potilaan tietosuojaa” niin
että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi hoitovirheisiin.
Tiedossa on tapaus jossa eläkkeellä oleva mies kuoli tavallisessa sairaalassa ilmeisesti masennuslääkkeen sivuvaikutuksen johdosta. Kuolleen poika kyseli lisätietoja eikä vastaava lääkäri suostunut kertomaan juuri mitään eikä antamaan mitään potilaan papereitakaan. Työkiireisellä pojalla ei ollut mahdollisuutta lähteä asiaa lakiteitse selvittämään.
Ja viranomaiset ovat kusi sukassa kuin kirpun paska, mediassa vaan kehuvat kuinka meillä on maailman paras terveydenhoitojärjestelmä ja toimittajat eivät osaa kyseenalaistaa mitään..
TykkääTykkää
Tehokasta kiirettä, bisnes ensin, ylilääkitystä, lääkäreillä kiire omiin bisneksiin heti lounaan jälkeen ym ym. Kuollut potilas on halvempi yhteiskunnalle kuin pitkään sairastava.
Christer kommentoi: Arvioitavassa kirjassa on ansiokas luku ”1.08 Työhyvinvointi ja henkilökunnan jaksaminen”. Työtahti, kiire ja työpaikan ilmapiiri ovat vakavasti otettavia asioita myös potilasturvallisuudessa. Työhyvinvoinnin puutteet heijastuvat monin tavoin potilasturvallisuuteen. Suosittelen tutustumaan kirjan sisältöön!
TykkääTykkää
Minusta on kummallista, että potilasta kaatumisen seurauksena saatun aivoverenvuodon jälkeen lähdetään kulettamaan satoja kilometrejä ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan. Olen kuullut, ettei tuo ambulanssikuljetus ole erityisen turvallinen, tajutonhan ei tiedä, miten häntä siellä siirrellään. Luin yleisönosastokirjoituksen, missä potilas valitti ambulanssin kylmyyttä ja rajua polilaan siirtelyä. Kun yliopistosairaalassa ei voitukaan auttaa, verenvuodon matkan aikana lisäännyttyä, niin kyllä lääkäri (patologi) sitten matkusti nuo samat sadat kilometrit tekemään ruumiinavausta. Miksi ihmeessä kirurgi ei voinut matkustaa leikkaamaan, jos patologikin matkustaa. Toisin sanoen potilasturvallisuutta tulee vaalia myös ambulanssikuljetuksissa.
Christer kommentoi: Hildurilta tuli kaikin puolin mielenkiintoinen kommentti. Selailin koko kirjan ”Potilasturvallisuuden perusteet” läpi (hakemisto- ja sisällysluettelot ovat sekavia ja aika huonosti tehtyjä!). En löytänyt laisinkaan mainintaa potilaskuljetuksista ja niihin liittyvistä vaaratekijöistä. Varmistan vielä kirjan toimittajilta asian. Saattahan olla, että siitä on kirjassa maininta. Kiitos tärkeästä asiasta!
TykkääTykkää
Leikkaus ei ole kiinni pelkästään kirurgista vaan myös muusta henkilökunnasta sekä välineistä, tiloista että jatkohoidosta.
Christer kommentoi: Samaa mieltä!
TykkääTykkää
niin onko hildur vai @hildur oikeassa ?
viedäkö patologi tai kirurgi x tunnin matkan päähän ?
Christer kommentoi: Tietysti on parempi saada kirurgi elävälle potilaalle, ei saa olla ilkeä. Olin samaa mieltä sen asian kanssa, että leikkauksiin tarvitaan muutakin henkilökuntaa kuin se kirurgi. Mikä tässä asiassa hekottaa?
TykkääTykkää
Olen joutunut viime vuosina viettämään aikaa psykiatrisessa sairaalassa masennukseni takia. Onnekseni hoksottimet ovat jotakuinkin kunnossa ja olen oppinut tarkastamaan huolellisesti minulle jaetut lääkkeet. On ollut erinomainen asia että tunnen lääkkeideni ulkonäöltä. Monet kerrat lääkkeet on jaettu väärin. Kerran esimerkiksi kilpirauhaslääkkeen sijasta oli jaettu voimakasta antipsykoottia. Purkki oli kuulemma hyllyllä kilpirauhaslääkkeen vieressä. Yllättäen rupesi koti-ikävä aika lailla tuonkin episodin jälkeen vaivaamaan. Mitähän olisi voinut tapahtua jos en olisi huomannut mokaa? Olen lääkkeille erittäin herkkä muutenkin.
Eivät tosiaankaan ole lääkkeet niin turvallisia kuin annetaan ymmärtää. Minulla kokeiltiin kerran masennukseen Cymbalta-nimistä lääkettä. Sain siitä niin rajut sivuoireet että hengenlähtö oli lähellä. Syke oli pahimmillaan alle 40. Onneksi satuin olemaan silloin sairaalassa.
Koska olen ollut masennuspotilas vuosia olen kokenut usein että fyysisiä vaivojani vähätellään, minua ei uskota enkä saa niihin siksi kunnolla hoitoa. Nyt psyykkinen kuntoni on lähtenyt kohenemaan kun löydettiin hormonaalinen sairaus joka aiheuttaa muun muassa masennusta johon eivät masennuslääkkeet ja kohdallani myöskään raskaat sähköhoidot psykiatrisessa sairaalassa auta. Avun sain yksityiseltä puolelta ja diagnoosiin tarvittiin kaksi laboratoriokoetta, joista toista ei edes saa enää nykyään mitattua julkisen puolen laboratorioissa.
Luottamuspula varsinkin virallisen puolen lääketieteen harjoittamista kohtaan on minulla suuri. Olenkin oppinut että voi olla välttämätöntä perehtyä hyvin monipuolisesti itseä koskeviin asioihin ja ottaa itse vastuu omasta hoidostaan.
Christer kommentoi: Kiitos kun kerroit kokemuksistasi psykiatrisessa sairaalassa. Kirjassa ”Potilasturvallisuuden perusteet” on käsitelty laajasti potilasturvallisuuden erityispiirteitä psykiatrisessa hoidossa.
Mielenterveyspalveluiden potilasturvallisuuteen vaikuttavat hyvin monet ja monimutkaiset asiat. Potilaan lääkemyöntyvyyttä pidetään ongelmallisena ja stigman takia syrjintää pelkäävät potilaat eivät mielellään kerro psyykelääkkeistään ja sairaudestaan, jolloin syntyy potilasturvallisuusongelmia juuri tästä syystä.
Psykiatrisissa sairaaloissa hoidetaan maassamme noin 30 000 potilasta vuosittain, heistä noin 10 000 vastoin omaa tahtoaan. Avohoidossa on 148 000 (tieto vuodelta 2010). Huimia lukuja!
Kirjassa korostuu näkemys siitä, että hoitosuhdetyöskentely onnistuu jos omahoitaja ja potilas tulevat hyvin toimeen, yhteistyö pelaa ja luottamus syntyy. Luottamuksen palauttaminen esimerkiksi pakkolääkitsemistilanteissa lienee aika haastavaa?
Potilas voi käsittää väärin lääkitystilanteen, esimerkiksi pelätä olevansa myrkytyksen uhrina. Tämän takia potilas kaikin keinoin yrittää välttää lääkkeen ottamista. Kirjassa myönnetään, että neurolepteillä (psykoosilääkkeillä) on runsaasti hankaliakin sivuvaikutuksia, joten kokemus myrkytystilasta voi olla ihan todellinen. Bentsodiatsepiinien suhteen varoitetaan merkittävän toleranssin kehittymisestä ja hankalista vieroitusoireista. Sähköhoitoa annetaan edelleenkin, mutta nykyään sentään potilas on nukutettu toimenpiteen aikana. Sähköhoitoa pidetään perusteltuna vaikeissa masennustiloissa, skitsofreniassa ja myös maniassa.
Psykoterapiat voivat ”ajautua väärille urille” puutteellisen koulutuksen takia ja sen takia potilasturvallisuus vaarantuu. Hoito katkeaa, syntyy uhmaa, uhkailua esiintyy, ajaudutaan seksisuhteeseen jne.
Hoidon laadun parantaminen ja laadukkaan hoidon saatavuus nähdään tärkeinä tavoitteina.
Työ varsinkin suljetulla osastolla on raskasta henkilökunnalle.
TykkääTykkää
Isäni sai puolen vuoden aikana neljä kertaa lääkkeet väärin. Kerran hoitaja jopa ilmoitti, ettei aio kirjata tapahtunutta raporttiin. Onneksi isä oli skarppi ja halusi tarkkaan tietää, mitä saa. Tämä siis saattohoidossa. Muutenkin oli epätietoisuutta esimerkiksi siitä, saako hengitysteitä imuroida. Pelkään, jos joutuisin itse sairaalaan.
TykkääTykkää
Tässä yksi tuore esimerkki:
STT
Väärän kasvaimen potilaalta poistanut kirurgi tuomittiin kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 5 650 euron sakkoihin. Kainuun keskussairaalan kirurgian ylilääkäri oli vuoden 2008 lopulla tehdyssä leikkauksessa poistanut iäkkäältä naiselta syöpäkasvaimeksi olettamansa löydöksen.
Kokenut kirurgi tajusi nopeasti tehneensä erehdyksen, mutta tuossa vaiheessa potilas oli jo herätetty, eikä leikkausta voitu jatkaa. Paksusuolessa ollut syöpäkasvain poistettiin myöhemmin, mutta nainen ei enää raskaita leikkauksia kestänyt. Hän menehtyi muutamaa viikkoa myöhemmin.
Oikeudessa lääkäri myönsi erehdyksensä, mutta kiisti syyllistyneensä kuolemantuottamukseen. Kainuun käräjäoikeus antoi asiassa kansliapäätöksen perjantaina.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194783137966/artikkeli/poisti+vaaran+kasvaimen+ja+yritti+leikata+uudestaan+potilas+kuoli+kirurgi+tuomittiin.html
TykkääTykkää
Kun lopulta saimme pariksi viimeiseksi kuukaudeksi omahoitajat ja kysyimme, miten nämä oli ohjeistettu, niin vastaus oli, että vahtia, että hengityskone toimii. Ei siis mitään täysin liikuntakyvyttömän potilaan avustamisesta tai virikkeistä, kuten musiikki tai tv. Tai olisivat edes tarjonneet juotavaa ja hierontaa.
TykkääTykkää