Turpaduunari Lapin lumoissa

Olin yli viikon Lapin lumoissa. Luennoillani syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Merkitsin muistiin muutaman herkullisen kysymyksen, kommentin ja yleisön joukosta heitetyn pohdinnan, joihin lappilaiset intoutuivat.

 

 

Täysi tusina terveysluentoja Lapissa vähän yli viikon aikana! Oi sitä ihanuutta!

Miksi ryhdyit biologiksi, miksi sinusta ei tullut lääkäriä? kysyttiin ja vastasin lyhyesti, että hain kyllä lääkäriksi, mutta en selvittänyt kovinkaan suurella menestyksellä lääkiksen pääsykokeita. Jäin varasijalle odottamaan mahdollisia vapautuvia paikkoja ja valitsin sitä odotellessa kakkosvaihtoehdon, eli luonnontieteet. Varasuunnitelmasta rakentui pysyvä ratkaisu jäätyäni lukemaan biologiaa ja biokemiaa. En ole suuremmin asiaa enää harmitellut. Sainpahan lukea enemmän ravitsemustietoa kuin lääkärit konsanaan ja lääkeyhtiöt eivät päässeet sekoittamaan päätäni. Lisäksi stressaavat lääketieteen opinnot vaihtuivat verkkaisempaan ja pohdiskelevampaan perustieteeseen.

Luonnontieteissä minua kiehtoi jo yliopisto-opiskelun alussa luonnontieteiden viitoittamat konkreettiset faktat, selkeät lainalaisuudet ja aidot pyrkimykset pysyvään terveyteen. Kävin tietenkin mielenkiinnosta kuuntelemassa lääketieteenkin luentoja ja yllätyin miten ihmisten erilaiset sairaudet jaksoivat opettajia lääketieteellisessä tiedekunnassa kiinnostaa. Väitöskirjaa tehdessäni syntyi lukuisia kontakteja biolääketieteen edustajiin ja minulla on ihan mukavat muistot huumorin voimalla eteenpäin puskevista lääketieteen tutkijoista. Vitsejä syntyi solkenaan ja voi jos esimerkiksi ne osastoilla kierrelleet lääke-esittelijät tietäisivät edes puolia siitä mitä kandit ja professorit keksivät juttua heistä heidän vierailunsa jälkeen. Kuunneltuani minäkin muutamat lääke-esittelijäin kalvosulkeiset ja ulkoa opetellut fraasit sekä farmaseuttiset saarnat, voin minäkin vahvistaa tämän ammattikunnan suurimmat kauheudet. Poikkeuksellisen hyviä lääke-esittelijöitä toki oli myös liikkeellä. Olen mieluummin terveysbloggauksineni teidän yleisenä sylkykuppina tai reissaavana turpaduunarina ympäri Suomen, kuin päivääkään lääke-edustajana.

Kävi ilmi, että nykyisen tyylisistä kirjoituksistani pidetään ja niitä luetaan ahkerasti. Terveyssatiiri ja -huumori ilmeisesti ei ole liian mautonta ja/tai liian vaikeasti ymmärrettävää. Tämä oli todella lohduttava tieto, sillä blogikirjoituksiani kommentoineet ovat tuoneet julki harmistuksensa, että kirjoitukseni ovat liian vaikeaselkoisia ja turhan pitkiä. Harkitsin jopa kirjoituksieni kryptisyysasteen lieventämistä, mutta nyt paahdankin Lapin voimalla eteenpäin ja paiskaan kriittiset kommentoijat näiltä osin poronkuseman päähän ajatusmaailmastani.

Oli mukava asiantuntevan yleisön kanssa keskustella pitkään reumasairauksien vaihtoehtoisista hoidoista. Toin esille käsitykseni, että reumaa on ”aina” hoidettu pienen potilasryhmän toimesta jollakin vaihtoehtoisella tavalla. Lääkkeitä käytetään joko ihan vähän tai ei ollenkaan. Koululääketiede määrittelee nämä vaihtoehtoiset hoidot ilkeästi uskomushoidoiksi. Ne jäävät (länsimaisen) tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle.

Minä uskon ja tiedän, että vaihtoehtoisista hoidoista on hyötyä. Koululääketieteen edustajilla ja varsinkin lääkeyrityksillä on turhan pessimistinen kuva vaihtoehtoisista hoidoista. Luentojeni myötä saatoin toivottavasti lieventää jyrkimpiä vastakkainasetteluja.

Virallisen ja vaihtoehtoisen hoidon rajat eivät ole niin selviä kuin luulisi. Esimerkiksi akupunktiota ja kiropraktiikkaa suositellaan joissakin maissa virallisen hoidon rinnalle. Vaihtoehtoisia hoitoja käyttävät ihmiset pitävät hoitojaan ennaltaehkäisevinä, hoitavina ja terveyttä sekä hyvinvointia edistävinä. Yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja kenenkään ei ole mahdollista sanoa mikä juuri sinulle voisi sopia. Taitava hoitaja tai lääkäri osaa ohjata potilaan oikean hoidon äärelle.

Tässä joitakin esimerkkejä vaihtoehtohoidoista, joita voidaan eri yhdistelmin suositella reumapotilaalle. Kiinalainen lääketiede, akupunktio, ajurveda (intialainen lääketiede), antroposofinen lääkintä, kiropraktiikka, kalevalainen jäsenkorjaus, homeopatia, aromaterapia, ruokavalio- ja vitamiinihoidot, paastohoidot, suoliston tyhjennyshoito, kuppaus, karppaus(!), energiahoidot, henkiparannukset ja reiki.

Miksi Suomi on niin vahvasti polarisoitunut toisaalta koululääketieteeseen, toisaalta vaihtoehtoiseen lääketieteeseen? Kertokaa jos olette havainneet näiden maailmojen lähentyneen toisiaan. Miksi koululääketieteessä kamppaillaan funktionaalista lääketiedettä vastaan? Miksi ihmeessä ei kilpirauhasen vajaatoimintaa saisi hoitaa parhaan mahdollisen hoidon myötä? Milloin haudataan diabetesliiton ravitsemusohjeet lopullisesti? Pitääkö suurimpien profeettojen päätyä mullan alle ennen kuin rasvakammosta päästään täällä Suomessa?

Kolesteroli ja statiinit olivat ihmettelyn aiheena. Miten on päästetty veren kohonnut kolesterolipitoisuus niin merkittävään asemaan. Kävin yleisöni kanssa läpi sepelvaltimotaudin riskitekijät (niitä on lähes 300!) ja kohonneesta kolesterolista jauhaminen saisi jo loppua. Taitaa olla kyseessä suuri lääketieteellinen virhearviointi. Ja lääketeollisuus kiittää! Lukekaa pieni pätkä Leino Utriaisen kirjasta ”Statiinin uhrit” (Atar, 2013) ja ihmetelkää maailman menoa:

Norjassa on tutkijoita, jotka eivät ole lääketeollisuuden talutusnuorassa. He totesivat Hunt 2 -tutkimuksen analyysin pohjalta, että kolesterolin hoito-ohjeet voivat olla virheellisiä. Tutkijoiden mukaan kolesteroli on liioiteltu riski ja johtaa siten harhaan. Tämä koskee erityisesti naisia, joilla ”kohtuullisesti kohonnut” kokonaiskolesteroli on 5–7 mmol/l.

Monet terveet ihmiset kamppailevat terveysneuvojien kanssa saadakseen kolesterolinsa alle ”vaarallisuusrajan 5 mmol/l”. Lääketeollisuus kuolaa innokkaasti vieressä. Norjalaistutkimuksen mukaan naisten kuolleisuuskäyrä on U-kirjaimen muotoinen. Naisten kuolemanriski kasvaa, jos kokonaiskolesteroli alittaa arvon 5 mmol/l tai ylittää arvon 7. Lohdullista on todeta, että Suomessa Finriski 2012 -tutkimusten mukaan yli puolet (55,3 prosenttia) naisista on tällä terveellisellä 5–7-alueella. Naisista 38,1 prosentilla kokonaiskolesteroli on alhaisempi kuin 5 ja vain 6,6 prosentilla yli 7. Ne suomalaisnaiset, joiden kokonaiskolesteroli on ”hoidettu” statiinilla alle 5:een, voisivat lopettaa statiinin käytön ja nousta terveelliselle alueelle. Ne naiset, joiden kokonaiskolesteroli ilman statiiniakin on alle 5, joutuvat syömään reippaasti voita ja munia ja juomaan palanpainikkeeksi punaista maitoa päästäkseen oikealle alueelle.

 

Miten aineenvaihduntaa voi tehostaa ravinnolla? Tässä muutamia keinoja, joita luettelin yleisölle:

• (Liikunta lisää aineenvaihduntaa, mutta koska se ei ole ravintoon liittyvää ohitin sen)
• Riittävästi energiaa. Paasto alentaa aineenvaihduntaa.
• Hiilihydraattipitoinen ruokavalio lisää aineenvaihduntaa ja rasvainen ruokavalio alentaa sitä
• Riittävä jodin saanti pitää tyroksiinin tuotannon riittävällä tasolla. Tyroksiini on tärkein aineenvaihduntaa lisäävä hormoni ja kilpirauhasen vajaatoiminta on melkoinen aineenvaihdunnan hidastaja
• Aineenvaihduntaa virkistävää ruoka on esim. tuoreet marjat, hedelmät ja vihannekset sekä maustettu ruoka (pippuri, chili, kurkuma)
• Termogeenit ovat sellaisia aineita, jotka lisäävät aineenvaihduntaa ja tällä tavalla saattavat auttaa painonhallinnassa (efedriini, kofeiini, guarana, inkivääri, katekiinit, kapsaisiinit). Katekiineja on suklaassa, marjoissa ja vihreässä teessä. Kofeiinia on kahvissa, kaakaossa ja pieniä määriä myös teessä. Kapsaisiinia on chilimausteissa. Varovaisuutta! Jäitä hattuun!
• Vihreällä teellä on mahdollisesti merkitystä painonhallinnassa vaikuttamalla ruskean rasvakerroksen aineenvaihduntaan.
• CLA (Tonalin) on lupaava tuote, jolla voidaan lisätä aineenvaihduntaa
• Ginseng ilmeisesti toimii. Tarvitaan suuria määriä (jauheena 2-5 g/vrk)

 

Perästä kuuluu sanoi ruisleivän pureskelija…