Ravintoasiaa – lue ja syö kunnes tulee kylläinen olo!

Tämä on vastaus lukijakysymykseen: Millaista on terveellinen ruoka?

.

.kirja

Tuli aika pitkä vastaus. Osa tästä tekstistä julkaistiin eräässä terveyslehdessä (Kunto & terveys) ja uusimmasta kirjastani voi lukea lisää. Jos vielä on jotain epäselvää, minulta voi tilata ajan elokuulle (heinäkuussa ei ole vastaanottoa). Yhteydenotot ja kirjan tilaukset: christer.sundqvist@ravintokirja.fi.

Meillä on nyt sitten uudet ravitsemussuositukset!

Tutkittua tietoa laadukkaan ravinnon terveellisyydestä olemme saaneet uudistettujen kansallisten ravitsemussuositusten muodossa. Otetaan kaikki hyöty irti suosituksista, mutta on syytä huomioida, että se mikä suunnitellaan kaikille, ei välttämättä toimi yksilölle.

Tammikuussa 2014 julkaistiin Säätytalolla Helsingissä pitkään odotetut uudistetut kansalliset ravitsemussuositukset, jotka pohjautuvat syksyllä 2013 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Edelliset ravitsemussuositukset olivat vuodelta 2005.

Uusissa ravitsemussuosituksissa (Terveyttä ruoasta! – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014) painottuu ruokavalion kokonaisuus ravintoaineiden sijaan. Energiaravintoaineista ja niiden tarkoituksenmukaisesta jakautumisesta väännettinkin kättä riittävän pitkään. On aika todeta suositusten laatijoiden viisaus täysimääräisesti: Ruokavalio kokonaisuutena on enemmän kuin yksittäisten ravintoaineiden summa.

Ravintoaineet vaikuttavat tehokkaimmalla tavalla päivittäisestä ruokavaliosta saatuna ja yksittäisten ruoka-aineiden tai -ryhmien puuttuminen ei ole ratkaisevaa kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi kalalle allerginen voi saada kalan kiistattomat terveyshyödyt aika pienellä vaivalla muista ruoka-aineista:

a) monityydyttymättömät rasvahapot laadukkaista pähkinöistä, siemenistä, chlorellasta tai spirulinasta ja kasviöljyistä
b) kalsiumin tahinista (seesaminsiemenistä tehty tahna), maitotaloustuotteista ja vihanneksista (erityisesti kaalit ja palkokasvit)
c) D-vitamiinin maitotaloustuotteista, kananmunista ja tietenkin auringosta.

Ravitsemussuosituksissa on hyvää se, että ruokien kuvat on otettu tuoreista ruuista, ei pakaste- tai einesannoksista. Jo tämä voi viestittää ihmisille, että on syytä valmistaa enemmän itse ruokiaan, eikä turvautua elintarviketeollisuudessa jalostettuihin ruokaratkaisuihin niin usein.

Ravitsemussuosituksia parjataan
Ravitsemussuosituksiamme parjataan paljon, osittain ihan syystä, osittain turhaan. Suositusten puutteellisuus ei taida olla se perusongelma. Ei voi olla, sillä suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ravinnon terveellisyydestä.

Se mitä voidaan aidosti parjata on suositusten kehno käyttöarvo henkilökohtaisessa ravintoneuvonnassa. Suositukset soveltuvat esimerkiksi joukkoruokailun ohjailuun ja ravitsemuksesta opettamiseen, mutta ne eivät ole esimerkiksi yksilöllisesti toteutettavia laihdutusruokavalioita. Tämä tahtoo unohtua kun ravitsemussuosituksia kritisoidaan näiltä osin. Kun ihminen lihoo (tai laihtuu?) noudattamalla valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia, se on merkki siitä, että ylimalkaiset ravitsemussuositukset eivät hänelle sovellu sellaisenaan. Ne pitää yksilöllisesti räätälöidä sopiviksi.

Ravitsemusvalistuksen ongelmana ei ole ravitsemussuositusten esittelemä lautasmalli, ruokakolmio tai yleisluonteinen tekstiosuus sellaisenaan, vaan vuosikymmeniä jatkunut liialliseen rasvan saantiin kohdistuva valistustyö, jota harjoitettiin erityisesti 1970-1990 -luvuilla Suomessa. Valistusongelman laajuus voidaan nähdä selvemmin, jos se puetaan esimerkkitapauksen muotoon.

Vauvasta vaariin saatiin kuulla ”rasva aiheuttaa lihavuutesi” ja ”syö enemmän leipää, vähennä rasvaa”. Tätä rummutettiin joka neuvolassa, terveyskeskuksissa, kouluissa, oikeaoppisuuteen vihkiytyneiden terveysviranomaisten valistusilloissa jne. Valistajien taholta koko kansalle jaetut ohjeet annettiin ylipainoisen yksilön hoitoon.

Parhaimmillaan tämä valistus johti hyvään lopputulokseen kun valistuksen kuullut ei korvannut poisjättämänsä rasvat vastaavalla energiamäärällä hiilihydraatteja, vaan olennaisena parannuksena syntyi oivallus annoskoon pienentämisen tärkeydestä. Pahimmillaan ”vähennä rasvaa” -kehotus kaikui myös sellaiselle, jonka energiasta vain 15% tuli rasvoista (tositapaus)! Sellaisessa tilanteessa valistuksen uhri saattoi leikata hyvin vähäistä rasvan saantiaan ja lisäsi hiilihydraattien määrää. Seurauksena oli kova nälkäkierre, hiilihydraattien ahmiminen, metabolisen oireyhtymän kehittyminen ja paha lihavuusongelma diabeteksineen.

Miksi näin onnettomasti pääsi pahimmillaan käymään valistustyössä? Siksi koska tämä valistustyö sai virallisen leiman ja sitä tehtiin hyvässä uskossa ammattilaisten toimesta. Havaintona oli, että 1970-1980 -luvuilla ihmiset saivat Suomessa keskimäärin noin 40% energiastaan rasvan muodossa. Jos vähennämme rasvan määrää, silloin voimme laihtua. Tukeutuen silloiseen kansainväliseen tutkimusnäyttöön Suomessakin päätettiin, että tuota rasvan määrää pitää väestötasolla laskea.

Massiivisella kampanjalla rasvan osuus saatiinkin pudotettua noin 32 prosenttiin. Todettiin kuitenkin, että lihavuus on kasvanut, vaikka rasvan saanti on vähentynyt. Ristiriidasta huolimatta kansanterveyden tavoitteeksi tulevaisuudessakin asetettiin rasvan saannin vähentäminen. Tällaista kirjoitettiin siis 1990-luvulla kun lihavuusepidemian faktat olivat esillä. Tuossa vaiheessa jatkettiin terveystilastojen tuottaman keskiarvon mukaisesti rasvan saannista varoittamista lihavuusongelman parissa kamppaileville, vaikka peli olisi pitänyt puhaltaa poikki! Mielestäni tämä on ollut se sokea piste terveysviranomaisillamme, josta syystä lihavaa asiakasta on usein neuvottu väärin.

Ravitsemussuositukset on laadittu normaalipainoisille, kohtuullisesti liikkuville suomalaisille, ryhmänä, ei yksilöinä. Voisi toivoa myös ravitsemussuositusten laatijoilta ja suosituksista tiedottavilta pidättäytymistä ravitsemussuositusten merkityksen liioittelemisesta esimerkiksi juuri laihdutusruokavaliona. Ei siis molemmin puolin lueta ravitsemussuosituksia kuin piru Raamattua – eihän?

Uusimmat terveystutkimukset ja havainnot väestö- sekä yksilötasolla näkyivät uudistetuissa ravitsemussuosituksissa. Rasvojen osuuden vaihteluvälin ylärajaa nostettiin. Laskennallinen saantisuositus on nyt 25-40 prosenttia energiansaannista väestötasolla. Hiilihydraattien vaihteluvälin alarajaa puolestaan laskettiin. Hiilihydraattien laskennallinen saantisuositus on 45-60 prosenttia energiasaannista.

”Yhden ruoka on toisen myrkky”, sanottiin jo antiikin ajan Roomassa. Erilaisuutemme ei rajoitu ulkoisiin tekijöihimme, vaan yksilöllisiä eroja on myös ruoansulatuksessa, ravinnon imeytymisessä ja solujemme ravintoaineiden tarpeessa.

Ruokakulttuuri keskiössä
Näkyvämmin kuin koskaan ennen on suosituksissa esillä ruokakulttuurin tärkeys. On hienoa nähdä kansallisten suositusten vetovoima tämän asian suhteen. Tuttu ja turvallinen suomalainen ruoka pitää pintansa! Hyvää, terveyttä edistävää ruokavaliota on mahdollista toteuttaa kotimaisin raaka-ainein.

Perinteiset suomalaiset ruoat ovat uudelleen saamassa niille kuuluvan arvostuksen. Arvossa pidettyä skandinaavista ruokaperinnettä edustaa mm. loimulohi, hirvenliha, poro, metsämarjat, lihapullat ja silli. Tutkijat uskovat erityisesti poronlihan, lohen ja metsämarjojen terveellisyyteen. Kasvavana trendinä erityisesti nuorten terveystietoisten joukossa näyttäytyy terveellisten suomalaisten villivihannesten käyttö ruoan ainesosina ja pirtelöiden perusraaka-aineena. Onkohan seuraavissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa kehotus kerätä villivihanneksia Suomen luonnosta?

Vuodenaikojen mukaisesta ruokailusta kannattaa innostua. Tässä meillä on paljon opittavaa. Kun meille suositellaan kasvisten käytön lisäämistä, suomalaisilla on ensimmäisenä mielessä tomaatti-kurkku-lehtisalaatti-seos. Selityksenä kasvisten lisäämättömyydelle löytyy lukuisia; lapset eivät syö salaattia, kasvikset ovat kalliita, talvella tomaatit ja kurkut eivät maistu miltään. Suosimalla kulloisenkin kauden kasviksia voidaan säästää rahaa, saada maistuvia tuotteita ja ennen kaikkea väriä lautaselle. Talvella pyydetään suosimaan juureksia, kaalia ja marjoja. Kesällä otetaan tavaksi kierrellä toreilla, metsissä ja maatiloilla. Syksyn sadonkorjuuajat hyödynnetään maksimaalisesti!

Aitoja ruoan makuja on mahdollista kokea ympäri vuoden käyttämällä vain kotimaisia raaka-aineita. Kun kokoaa syötävät lautaselle luonnon kiertokulun mukaan, saa palkintona maistuvan ruoan. Säilyneiden asiakirjojen valossa varhaisessa maanviljelysyhteiskunnassa ravinto oli kerta kaikkiaan vaihtelevaa: viljelykasvien lisäksi syötiin hasselpähkinöitä, metsämarjoja, omenoita, oratuomenmarjoja, puunkuoren sisäosaa, ruusunmarjoja, tammenterhoja, vadelmia, voikukkia, vuohenputkea ja tietenkin metsän riistaa sekä kaikkia mahdollisia kalalajeja. Luomuna. Näistä raaka-aineista valmistettiin usein maittavaa muhennosta (siemenet, juuret, veri ja maksa sekaisin ja kattila tulelle porisemaan!).

Lähiruoan merkitys
Oli hienoa todeta, että vuoden 2014 ravitsemussuosituksissa huomioidaan lähiruoan merkitys. Lähiruoka-ajattelu perustuu parhaimmillaan tuotannon ja kulutuksen kokonaisvaltaisen kestävyyden tavoitteluun. Täysimääräisesti toteutettuna lähiruoka voisi edustaa suljettuja ravinnon kiertokulkuja toteuttavaa hiilineutraalia paikallistaloutta, jossa päästöt ympäristöön on minimoitu.

Lähellä tuotettu ruoka saa helposti suuremman arvon kun siihen ihan tosissaan panostaa. Harvalla on mahdollisuus viljellä itse, mutta vähintään yhtä hyvä vaihtoehto löytyy tutulta maanviljelijältä. Punajuuren syöminen muuttuu, kun tiedät sen tulevan tutulta viljelijältä. Innostuessamme lähiruoasta, haluamme ruoantuotantoon lähikontaktin, viljelijän nimen, haluamme ehkä työntää käsiämme itse multaan – edes parvekkeen minipuutarhaan. Tutun tuottamaa ei ole kaikkialla saatavaa, mutta kotimainen ja lähiruoka on kaikkien ulottuvilla.

Vaikka luomuruoan käytöstä ei ole kiistatonta näyttöä terveydelle, voidaan kiitollisuudella todeta luomulinjaukset tärkeiksi. Luomu on osa kestävää kehitystä ja hyvin perusteltavissa kuuluvaksi juuri suomalaiseen ruokavalioon.

Ennen kaikki oli luomua. Ei makuaistimme ole heikentynyt, usein on syynä se, että ruoka-aineiden maku on heikentynyt. Luomu ei avaa makunystyröitä, luomu on vain paremman makuista.

Muistakin ruokakulttuureista hyötyä
Voimme toki Välimeren kehutusta ruokavaliosta saada paljon tutkitusti terveellistä vaihtelua ruokavalioomme. Meijerituotteita käytetään siellä varsin vähän, pääasiassa maito muuntuu juustoksi. Lihaa ja kalaa syödään säästeliäästi. Sen sijaan siipikarja ja muu merenelävä saa näkyvämmän paikan lautasella. Meillä olisi opittavaa pastan käytössä. Hitaahkosti imeytyvää durumvehnästä valmistettua pastaa käytetään usein, mutta pastamäärät lautasella ovat niukkoja. Pinaattiruoat kuuluvat italialaiseen keittiöön ja sopivat tosi hyvin tänne meillekin. Moni kannattaa tätä Välimeren ruokavaliota vain senkin takia, että siinä vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

Japanilaista ruokavaliota on pidetty terveyden malliesimerkkinä. Siinä meijerituotteita käytetään myöskin vähän ja soija- ja riisi- sekä vehnäproteiinien osuus ravinnosta on korkea. Kalaa ja monenlaisia syvänmeren antimia käytetään enemmän kuin esim. italialaisessa keittiössä ja merenelävät ovat usein vielä varsin vähän jalostetussa muodossa. Maapallon suurista populaatioista japanilaiset ovatkin pitkäikäisimpiä. Okinawan saarella eliniän odote on vielä muita japanilaisia korkeampi. Sen ruokakulttuurissa on osa proteiinien saannista korvattu perinteisillä, jalostamattomilla hiilihydraattipitoisilla ruuilla. Tuskin Okinawan dieetti suomalaisten terveyden pelastaa, mutta jotain tehdään oikein sillä saarella ja siitä on syytä oppia.

Nopeasti imeytyvien meijerituotteiden vähentäminen ruokavaliosta ei ole ongelmatonta pohjoisilla leveyksillä, jossa kesä on lyhyt ja jossa maito on merkittävä kalsiumin lähde. Tätä vielä kärjistää alueen kova vähäkalkkinen kallioperä mikä vähentää kasvistemme kalkin määrää verrattaessa eteläisempiin maihin. Osteoporoosi on meillä pitkälti auringonvalon puutesairaus. D-vitamiinin puute haurastuttaa luumme ja johtaa murtumiin. Osteoporoosi tai siitä seuraavat lonkkamurtumat ovat esimerkiksi Afrikassa (poikkeuksena Etelä-Afrikan tasavalta ja Egypti) lähes tuntemattomia sairauksia.

Ruokakolmioon on tullut pieniä muutoksia
Kasvikset siirtyivät ruokakolmion pohjaksi viestimään siitä, että terveysruokaa on ennen kaikkea löydettävissä kasvikunnan tuotteissa. Valkoinen leipä, sokeriset tuotteet ja lihavalmisteet siirtyivät kolmion huipulle satunnaisesti nautittavien ruoka-aineiden joukkoon.

Hyvänmakuinen, terveyttä edistävä ruokavalio on ruokakolmion mukaan: runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Lisäksi siihen kuuluu kasviöljyt, pähkinät, siemenet, kala ja maitovalmisteet.

Terveyttä edistävät muutokset ravitsemussuosituksissa
Ravitsemussuositusten laatijat ovat painottaneet erityisesti joitakin terveyteen liittyviä seikkoja. Nämä ovat esimerkiksi samanaikainen ruoan energiatiheyden vähentäminen ja ravintoainetiheyden parantaminen. Tämä tapahtuu pääosin siirtymällä kasvikunnan tuotteisiin. Edelleenkin pyritään vähentämään eläinrasvan saantia siirtymällä runsaampaan kasviöljyjen käyttöön. Lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä pyydetään vähentämään sekä liian runsaaseen suolan käyttöön on kiinnitetty huomiota.

Valittu terveyslinjaus on ymmärrettävissä historiallisten tosiseikkojen valossa. Erityisesti Suomessa on perinteisesti painotettu vähärasvaisten tuotteiden merkitystä terveydelle. Kokonaisvaltaisesti terveyttään ajattelevat löytävät helposti ihan vastakkaisiakin neuvoja ja tutkimusnäyttöjä. Viime aikoina suomalaiseenkin terveysvalistukseen on kuulunut terveysvaroituksia nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista erityisesti mehujen muodossa ja tietenkin erikseen lisättynä sokerina. Rasvat ovat pääsemässä pannasta vähitellen. Terveyttä edistävään ruokavalioon kuuluvaksi mielletään yhä useammin laadukkaat rasvalähteet kasvi- ja eläinkunnasta.

Suomen ravitsemussuositukset noudattavat pääosin syksyllä 2013 julkaistuja pohjoismaisia suosituksia. Suolan suhteen suomalaiset suositukset ovat kuitenkin pohjoismaisia tiukemmat. Suolaa suositellaan väestötasolla saatavaksi vain 5 grammaa vuorokaudessa.

Terveellisin ruokavalio paljastetaan N-Y-T!
Yhdysvaltalainen lääkäri ja terveystoimittaja James Hamblin otti äskettäin työkseen kysellä eri alojen tiedemiehiltä mikä on terveellisin ruokavalio. Voidaanko jokin tietty ruokavalio nostaa esille erityisen terveellisenä? Selvityksensä perusteella hän rohkeni vastata tähän hyvin mielenkiintoisella tavalla: ”Tiede on selvittänyt jokaisen ruokavalion edut ja haitat. Voittaja on löytynyt. Se on aito ruoka!”

Terveelliseksi ei siis valikoitunut yksikään ruokavalio, ei edes Välimeren ruokavalio tai paleodieetti, vaan terveyttä löytyi aidosta ruoasta. Hamblinin haastattelemien tiedemiesten mielestä ravitsemustieteen uskottavuutta nakersi lisääntyvässä määrin korkeiden myyntilukujen myötä laajasti leviävät dieettikirjat, värikkäissä lehdissä julkaistut sekalaiset ruokailun vinkkilistat ja yksittäisten terveystieteilijöiden sekä terveysorganisaatioiden omat mielipiteet ruokavalioista. Tunnistatte kyllä tämän ilmiön Suomessakin. Otetaan muutama esimerkki.

Äskettäin oli suomalaisessa iltapäivälehdessä otsikko ”Uusi Hollywood-tähtien hittidieetti laihduttaa jopa 9 kg kuukaudessa! Ota tästä ohjeet talteen.” Juuri tällaiset otsikot nakertavat iltapäivälehtien uskottavuutta ja heijastuvat ikävä kyllä myös ravitsemustieteeseen koska juttu liittyy ravitsemustieteen tunnustamaan ilmiöön. Tavallisten ihmisten uusavuttomuus medialukutaidon muodossa poikii sitten lukusia väärinymmärryksiä.

Toinen esimerkki on myös aika raadollinen. On todella sääli, että kaikesta uutisoinnista mikä koskee hiilihydraatteja, on tullut arvovaltakysymys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Viime aikoina THL on epäviisaasti vähätellyt mediassa levinnyttä Maailman terveysjärjestö WHO:n uutista sokerin terveyshaitoista, jotta mahdollisesti karppaajagurut eivät pääsisi tanssimaan voitontanssia. Lapsellista touhua kerta kaikkiaan laitokselta, jonka varassa voisi hyvin olla suomalaisen terveystiedon kärkivalistus. Silmien ummistaminen WHO:n valistusviestille voi johtaa kansalaistottelemattomuuteen terveyden saralla kun juuri päinvastaista olisi painotettava alati muuttuvassa maailmassamme.

Satiirisiksi heittäytyvät tiedemiehet poimivat toimittaja Hamblinille yksittäisen ruoka-aineen, jolle ladataan valtavan suuret odotusarvot mediassa, kunnes tämän ruoka-aineen terveysvaikutukset kumotaan viimeistään seuraavan kuukauden aikana samaisessa tai eri mediassa. Tänään terveellistä on huomenna epäterveellistä? Eihän se näin voi mennä? Esimerkkejä löytyy pilvin pimein suomalaisesta mediakentästä.

Jotain sentään tiedämme terveellisestä ruokavaliosta. Tiede on yksimielisesti todennut, että terveellinen ruoka on yhteydessä korkeaan ikään ja terveysruoan seurauksena monet krooniset sairaudet ovat vähentyneet. Terveysruoan optimointi on hyödyksi erityisesti silloin kun haluamme nauttia laadukkaista elinvuosista.

Ravitsemustieteen pelastusoperaatio
Tohtori David Katz kollegoineen Yalen yliopistossa saa ihailua osakseen tervejärkisyydellään. He vastustavat yksittäisiä dieettiratkaisuja. Ravitsemustieteilijät eivät ole läpimätä korruption pesäke, vaan roskatiede löytyy tyhjistä mainosmaisista lausahduksista populaarimediassa jonkin yksittäisen dieetin tai ruoka-aineen merkityksestä terveydelle. Tohtori Katzin artikkelissa (”Can We Say What Diet Is Best for Health?”) Annual Reviews -lehdessä vertailtiin usein mediassa esillä olevien dieettien lääketieteellistä merkitystä. Katzilla ei ole omaa lehmää ojassa, vaan hän haluaa löytää totuuden.

Katzin ja lääkärikollega Stephanie Mellerin vertailtua useita dieettejä (vähähiilihydraattista, vähärasvaista, matalaglykeemistä, välimerellistä, kivikautista, veganismia jne.), löytyi heidän mukaansa totuus terveellisestä, aidosta ruoasta. Yksikään näistä ruokavalioista ei ole selvästi paras, mutta ruokavalioista löytyy yhteisiä elementtejä, joista terveellinen ruoka koostuu. Voimme määritellä terveysruoan näin:

”Kasvisvoittoinen ruokavalio sisältäen mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, on merkittävällä tavalla yhteydessä terveyteen ja sairauden ehkäisyyn.”

Ota tästä lauseesta kopio ja kiinnitä se jääkaapin oveen. Ohjatkoon se ruokavalintojasi nyt ja tulevaisuudessa!

Kaikki ruokailutapahtumat tärkeitä
On sitten kyse työpaikan lounaasta, kotona valmistetusta päivällisestä tai maittavasta aamupalasta, mitään ei ole syytä ottaa liian leväperäisesti. Kaikkea ravitsemustasi pitää leimata laatutietoisuus, tuoreus, aitous, ravinteikkuus.

Toteuta ateriahetket niin laadukkaita ruoka-aineita käyttämällä kuin mahdollista. Jos runsaiden vihannesannosten nauttiminen tympäisee, tee vaihteeksi esimerkiksi viherpirtelö tammenlehtisalaatista, tomaatista, marjoista, vuohenputkesta, nokkosesta, hampunsiemenistä ja avokadosta. Juotuna saat nautittua suuremman määrän vihanneksia kuin jos söisit niitä yksitellen. Vältä aterioiden samankaltaisuutta. Vaihtelu virkistää! Kokeile uusia makumaailmoja! Löydä mausteiden maailma!

Valistustyöllä on onnistumisen mahdollisuuksia erityisesti huipputuloksiin pyrkivällä urheilijalla. Tässä muutamia esiin tulleita epäkohtia ja korjausmahdollisuuksia:

1. Liian vähän energiaa. Jatkuvan energiavajeen seurauksena urheilijan elimistö ei kykene enää sietämään harjoittelun rasitusta ja kunto romahtaa. Mitä enemmän energiaa saadaan kuitenkaan lihomatta, sitä paremmin asiat ovat. Liian vähäiseen energiaan (”miinuskalorisuuteen”) elimistö vähitellen tottuu, mutta tehokkuus kärsii. Ratkaisuna on riittävään energiamäärään pyrkiminen, sillä proteiinisynteesin käynnistämiseksi urheilija tarvitsee laadukkaiden proteiinien lisäksi riittävästi energiaa.
2. Taloudelliset ongelmat! Usein varsinkin nuorilla urheilijoilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia syödä terveellisesti. Ei ole rahaa käydä ravintolassa, eikä osata tehdä itse laadukasta ruokaa. Laadukas ruoka on kallista Suomessa! Meidän pitää lisätä huippu-urheilijoiden ravitsemustietoutta ja on tuettava huippu-urheilijan ruokailua.
3. Ravinnon saanti on epäsäännöllistä, puuttuu ruokailurytmi. Silloin kun on jo nälkä, ollaan todella myöhässä ruokailun kanssa. Harjoituksen jälkeen pitää päästä välittömästi ruoan kimppuun. Vaarana on, että korvataan kunnon ateria hätäisellä välipalalla tai roskaruoalla. Ainainen kiire sotkee ateriarytmiä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu vaikuttavat sekä koulu- että urheilumenestykseen ja vähentävät stressioireita. Monella urheilijalla terveystilanteen romahtaminen on estettävissä niinkin yksinkertaisella ohjeella kuin energiapitoisen ruokahetken ajoittamisella heti treenitapahtuman jälkeen.
4. Ravintolisien käyttö on epämääräistä ja suunnitelmatonta. Hetken mielijohteesta saatetaan hankkia ravintolisäpussi kotiin ja odotetaan vaikutuksia nopeasti vaikka ravintolisien käyttö (mikäli niitä ylipäänsä kannattaa käyttää) on pitkäjänteistä puuhaa. Ravitsemushoito ei yleensä vaikuta heti (kuten esim. aspiriini päänsärkyyn) vaan hitaasti kuukausien kuluessa.
5. Urheilijalta puuttuu tarvittava tieto ravinnosta ja ravintolisistä. Ei ole itsestään selvää, että urheilijaa tietää mitä suuhun kannattaa pistää. Varmuuden vuoksi saatetaan syödä turhan paljon vitamiineja purkista kun on epävarma olo saadaanko ruoasta kaikki tarvittava. On tärkeää, että urheilijoille tarjotaan riittävästi puolueetonta ravintovalistusta. On tarjottava lisää tietoa ravinnosta täsmällisten tietoiskujen muodossa.

Liikkujan ravinto
Liikkuvan ihmisen ruokavalion tulisi tyydyttää päivittäinen energiamäärä. Se voi olla jotain 2000 ja 4000 kilokalorin (8,3-16,7 megajoulen) välillä riippuen liikunnan kiihkeydestä, liikuntalajista ja muista seikoista. Tämä liikkuvan ihmisen tarvitsema kokonaisenergiamäärä ja ravinnon laatu voidaan koostaa monella eri tavalla. Tärkeintä on huolehtia siitä, että tietyt perusperiaatteet täyttyvät:

– monipuolisuus
– kohtuullisuus
– säännöllisyys
– rytmitys
– ravintoainetiheys

Liikkujan kannattaa pitää mielessä, että yksittäisellä huonolla ruokavalinnalla ei täysin onnistu pilaamaan pääosin hyvää ruokavaliota. Hyvällä yksittäisellä ruokavalinnalla ei ihan helposti tosin onnistu korjaamaan muuten puutteellista päivän ateriakokonaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että hetkellistä hairahdusta ei pidä liiaksi jäädä suremaan. Syö se sipsipussi kerran viikossa jos sellainen käsittämätön himo tärvättyyn ruokaan ilmenee! Satunnaisesti nautittu huonolaatuinen ravinto ei kaada sairaspetiin välittömästi. Eikä satunnaisella hyvälaatuisella ravinnolla voida riittävästi parantaa huonon ruokavalion rappiollista vaikutusta.

Älä yhtään röyhistele rintaasi jos syöt urheiluleireillä ihan tavattoman terveellisesti, mutta sitten kun muiden silmä välttää syöt ihan mitä sattuu! Ravitsemuksen kokonaisuus ja säännölliset ravintovalinnat ratkaisevat onko sinun ruokailussa järkeä vaiko ei. Liikkuja voi syödä varsin runsaasti hiilihydraattia. Saattaa jopa tästä joukosta löytyä käyttäjäkunta, jolle lämpimästi voi suositella valtion ravitsemusneuvottelukunnan kaikkia päähänpinttymiä täysimääräisesti. Vähän liikkuvat saavat olla erityisen tarkkoja noiden hiilihydraattien suhteen, muuten rupeaa paino nousemaan ja ilmeisesti myös rupeaa hieman reippaammin peräpää paukkumaan. Asiaa on tutkittu ja omaehtoista kokemustakin on. Hiilarit ovat hyviä paukkupanoksia.

Liikunta lisää energiantarvetta. Tämä pitää huomioida ruokavaliota koostettaessa. Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun. Ei tarvitse ihan jokaista kilokaloria laskea. Liikunta vapauttaa sinut monipuolisen ja riittävän ruokavalion kimppuun. Valitset sitten minkä tahansa sadoista dieeteistä, niin voit nauttia tuon dieetin puitteissa sen verran runsaita annoksia, että puutosoireita ei juurikaan pääse syntymään. Voit halutessasi jopa syödä rasvaa hieman enemmän kuin suositukset määräävät sillä uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että ravinnon rasva ei kovinkaan herkästi heilauta veren rasvaprofiilia pitkällä tähtäimellä suuntaan eikä toiseen. Reipas liikunta huolehtii sitten siitä, että hieman energiatiheämmät annokset eivät siirry vatsan seudulle varastoon.

Monipuolisuus on erittäin tärkeää liikkujalle. Kaikki elintarvikkeet eivät ole yhtä ravinteikkaita, joten liian yksipuolisesta ravinnosta saattaa toisaalta saada liikaa jotain tiettyä ravintoainetta ja toisaalta liian vähän jotain toista. Einestiskiltä ei terveystietoinen urheilija juurikaan löydä mitään suuhun pantavaa. Urheilija saa luvan oppia itse kokkaamisen jalot taidot ihan laadukkaita perusraaka-aineita käyttäen.

Liikunta aiheuttaa hieman suurempaa vitamiinien ja hivenaineiden tarvetta, mutta tätä jotkut helppoheikit ja -matit herkästi liioittelevat halutessaan tarjota sinulle niitä ravintolisiä, pillereitä ja ravintolitkuja.

Ihan normaalilla ruoalla urheilija kuitenkin parhaiten liikkuu ja nuo helpot mainoskikat kannattaa jättää pois käytöstä. Urheilijan syödessä runsaasti ravintoainetiheitä ruokia voi varmistua siitä, että hän saa tästä kaiken tarvitsemansa. Poikkeuksen voi esimerkiksi muodostaa ulkomaille suuntautuva treenimatka, jolloin voisi paikalliseen ruokaan hitaan totuttautumisen ja mahdollisesti kovemman treenijakson ajaksi toteuttaa ravintolisien käyttö ravitsemusammattilaisen neuvoilla.

Ravinnon sisältöä tärkeämpää voi olla ottaa huomioon usein ihan retuperällä oleva ateriarytmitys. Tästä tulee tämä ajatukseni siitä, että liikkujan ruokailussa pitää olla ateriavälit kunnossa. Säännöllisesti lautasen äärellä vietetty laatuaika takaa sen, että verensokeri pysyy tasaisena. Harjoittelun jälkeinen hajottava aineenvaihdunta (katabolia) muuttuu rakentavaan suuntaan (anabolia).

Nälkä on merkki siitä, että ateriarytmiä voi tihentää. Täysinäinen hieman epämukava olo taas on merkki siitä, että syödään joko liian tiheästi tai liian suuria annoksia. Säännöllinen rytmi takaa riittävän energiansaannin, sopivan harjoittelu- ja elämänvireen sekä hyvän harjoittelusta palautumisen. Liikkujan onkin syytä nauttia päivän aikana vähintään kolme ateriaa lautaselta ja niiden välissä terveellisiä välipaloja. Sopiva ateriaväli voi olla kolme-neljä tuntia, tarvittaessa jopa tiheämpi. Kuulostele elimistöäsi. Sitten kun pysyt virkeänä vaikkapa koventaessasi ajoittain treeniäsi on se todennäköisesti merkki siitä, että olet oikeilla jäljillä. Ja muista juoda riittävästi vettä!

Urheilijan lounaalla hiilihydraatit näyttelevät pääosaa. Lounas sisältää 30% päivän kokonaisenergiankulutuksesta. Riisiä, pastaa, perunaa ja leipää (jos tulee vatsavaivoja viljatuotteista, luovu niistä!) voidaan tankata surutta, sillä päivän ensimmäinen tai toinen treeni on vielä kaukana edessä. Lautasmallin mukainen määrä laadukkaita hiilihydraattilähteitä, neljännes lihaa, kalaa tai kananmunaa sekä riittävä määrä vitamiinien ja kuitujen lähteinä toimivia kasviksia ja salaattia varmistavat proteiinien sekä suojaravinteiden riittävän ja jatkuvan saannin. Pieni jälkiruoka marja- tai hedelmäkiisselin tai salaatin muodossa saa aikaan insuliinin voimakkaamman erityksen sekä energian tehokkaamman kuljetuksen varastoihinsa. Liikuntapanostuksen jäädessä kovin vaatimattomaksi, kannattaa harkita erityisesti tärkkelyspitoisten hiilihydraattien (peruna, makaronit, leipä) maltillisempaa nauttimista.

Kasvispainotteisesta ruokavaliosta muutama sananen
Puhdasoppinen kasvisruokavalion suosiminen (vegetarismi) perustuu pelkästään kasvisten ja niistä johdettujen aineiden käyttämiseen ravinnoksi, eli puhutaan vegaaniruokavaliosta. Monipuolisen ruokavalion kokoaminen on mahdollista näinkin mikäli se on oikein valittu. Vegaaniruokavaliota ei suositella pikkulapsille, kiivaasti kasvaville nuorille eikä raskaana oleville naisille. Jos he kuitenkin haluavat syödä vegaaniruokaa, tulee ruokavalio suunnitella huolella esim. yhdessä ravitsemusterapeutin tai muun ravintoasiantuntijan kanssa. Ruokavalion suunnitteluun ja toteuttamiseen tulee kiinnittää tavallista enemmän huomiota.

Vegaaniruoka on terveellistä erityisesti alhaisen rasvan määrän takia, suurten kasvikuitumäärien takia ja runsaiden antioksidanttien ja vitamiinien saannin takia. Kasvikunnan proteiineja yhdistelemällä, voidaan saada riittävä aminohappokokoelma elimistön tarpeisiin rakennusaineeksi. Palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet sekä makean veden levät chlorella ja spirulina täydentävät toisiensa aminohappokoostumusta. Tietyllä tavalla yhdistelemällä näitä aterialla, voi elimistö hyvin. Ei ole vaikeaa saada kokoon 15% proteiinia pelkällä kasvisruoalla kunhan kiinnittää huomiota monipuolisuuteen. Puhtaassa kasvisruokavaliossa välttämättömien aminohappojen saanti voi rajoittaa proteiinisynteesiä ja johtaa puutostiloihin. Aliravitsemustilanteissa puutostilat voivat olla jopa henkeä uhkaavia.

Joskus voi tulla puutetta energiamäärästä, jolloin pitää tietoisesti lisätä runsaasti energiaa sisältäviä tuotteita ruokavalioon ja suurentaa annoskokoja. Riittävä kalsiumin saanti on varmistettava esimerkiksi silloin tällöin nauttimalla meijerituotteita. Jos ruokavaliosta putoaa maito, vähenee kalsiumin saanti selkeästi. Vegaanien parhaita kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi kuorimattomat seesamin siemenet, makean veden levät sekä vihreät lehtikaalit. Huomiota on pantava myös B12- vitamiinin, D-vitamiinin, raudan ja jodin riittävään saantiin. Vitamiineista B12-vitamiinia on vain eläinperäisissä ruoissa. Tämän vitamiinin tarve on erittäin pieni ja elimistön normaalit varastot riittävät vuosikausiksi. Vegaani-innostuksen ylettyessä useiden vuosien yli, kehittyy usein B12-vitamiinin puutos, joka häiritsee verisolujen muodostusta ja hermoston toimintaa. Lasi maitoa silloin tällöin pitää tämänkin tilanteen hallinnassa.

Lihan sisältämä rauta on parhaiten imeytyvää hemirautaa ja nuoret naiset tekevät viisaasti välttäessään ankaraa vegaaniruokavaliota. Kasvisruoan sisältämät fytaatit saattavat häiritä vitamiinien ja kivennäisaineiden (erityisesti sinkki ja rauta) imeytymistä, mutta tämä pelko on tutkimuksissa todettu aiheettomaksi. Kreatiinin määrä on todettu alhaisemmaksi vegaaneilla.

Ruoka-annokset ovat kasvisruokavaliota noudattavilla urheilijoilla sangen suuret, koska vegetaarisen ruoan energia- ja proteiinipitoisuus on pienempi kuin monipuolisen sekaruoan. Vaikka kasvisruoka ei anna mitään erityistä etua urheilijalle verrattaessa normaaliin sekaruokaan, sitä ei missään nimessä voi pitää urheilijalle sopimattomana ruokavaliona. On olemassa korkealaatuisia kasviproteiineja, joissa on paljon välttämättömiä aminohappoja. Soija on tässä suhteessa yleisimmin tunnettu. Soijaproteiinissa on esimerkiksi välttämättömiä haaraketjuisia aminohappoja yhtä paljon kuin lihaproteiineissa. Kasvavan suosion ovat saaneet makean veden levät (chlorella ja spirulina).

Vegaaniruokaa pidetään yleisesti terveellisenä vaihtoehtona, jolla on merkitystä esim. sydänsairauksien ehkäisyssä, sokeritaudin hoidossa, joitakin syöpäsairauksia ehkäisevänä ja laihdutuksessa. Tutkijoiden keskuudessa mielenkiintoa tunnettin kasvisruokavaliota ja sen terveysvaikutuksia kohtaan aluksi ensisijaisesti terveysriskien välttämisen takia, sittemmin sekä kasvisperäisten ruokien että erilaisten kasvisruokavalioiden terveyttä edistävään vaikutukseen kiinnitettiin enemmän huomiota.

Nykyisin vallitsee yksimielisyys siitä, että suositusten mukaisesti koostetut kasvispainotteiset ruokavaliot, laktovegetaariset ruokavaliot sekä puolittainen ns. semivegetaarinen ja sekaruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla. Sen sijaan vegaaniruokavalio poikkeaa ravintoarvoltaan merkittävästi pernteisistä ruokavalioista, ja sen toteuttaminen ilman terveystietoista lähestymistapaa on terveysriski. Monipuolinen vegaaniruokavalio täydennettynä B12-vitamiinilla sekä kalsiumilla ja tarpeen mukaan myös D-vitamiinilla ja raudalla voi edistää terveyttä ratkaisevalla tavalla. Käytännössä vegaanien on nähty turvautuneen vitamiini- ja kivennäisainevalmisteisiin tai käyttäneen säännöllisesti ruokia, joita on täydennetty näillä ravintoaineilla.

Elävä ravinto on vegaaniruokavalio, jossa ei mitään ruokaa kuumenneta yli 40 asteen. Ruokavaliossa on keskeinen osa kypsentämättömällä ja mahdollisimman vähän jalostetulla ruoalla. Pääasiassa syödään marjoja, hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Useimmille noudattajilleen elävä ravinto on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä ruokavalio. Vehnän orailla, niistä puristetulla mehulla ja idätetystä vehnästä valmistetulla ns. uudistavalla juomalla haetaan erityistä tehovaikutusta. Orasmehulla uskotaan olevan sairauksia parantavaa vaikutusta. Tieteelliset selvitykset kuumentamattoman elävän ravinnon paremmuudesta puuttuvat toistaiseksi. Tutkimuksissa on selvitetty mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Melko tarkasti pystytään ennakoimaan mahdolliset ravinnonsaannin niukkuuteen liittyvät haitat.

Laktovegetaristit kelpuuttavat kasvisruokavalioonsa maitovalmisteet. Adventistit ovat usein laktovegetaristeja. Huippu-urheilijat pärjäävät tällaisella ruokavaliolla kunhan huolehditaan energiatasapainosta. Lakto-ovovegetaristit kelpuuttavat kasvisruokavalioonsa maitovalmisteiden lisäksi myös kananmunat. Nämä ovat kerta kaikkiaan varmalla pohjalla anabolisen harjoitusvasteen suhteen. Vaikka nämä ruokavaliot eivät anna mitään erityistä etua urheilijalle verrattaessa normaaliin sekaruokaan, niitä ei missään nimessä voi pitää urheilijalle sopimattomana ruokavaliona.

Helppoja keinoja lisätä ruoan laatua ja omaa terveyttä
Henkilökohtainen terveysremontti odottaa toteutumistaan. Löydä ja toteuta mielekkäät terveysvinkit, joita löydät esimerkiksi kirjani sivuilta.

  • Älä tee liian nopeita muutoksia ruokavalioosi. Ota ennemmin tavoitteeksi vaikkapa joka kuukausi lisätä ruokavalioosi jokin terveellinen ruoka-aines pysyvästi. Järkevältä tuntuisi jonkin epäterveellisen ruoka-aineen korvaaminen vastaavasti terveellisemmällä.
  • Jos tuorekasvit eivät maistu, kypsennä ne tai tee niistä marjojen ja hedelmien kera maistuva viherpirtelö.
  • Ruoan laadun parantaminen voi tarkoittaa esimerkiksi panostamista luomulaatuun, lähiruoan suosimista tai vuodenaikojen kiertoa kunnioittavaan ruokailuun siirtymistä.
  • Avaa silmäsi havainnoimaan luonnollisen, yksinkertaisen ruoan merkitys. Kuori kerros kerrokselta pois mielestäsi harhaan johtavat asenteet ruokaa kohtaan ja mainosten antamat mielikuvat. Löydä tilalle aidon ruoan ydin!
  • Opettele tunnistamaan luonnon omat villivihannekset ja kerää niitä puhtailta paikoilta. Tee sieniretkiä, poimi marjat talteen metsistä ja soilta. Nauti siitä, että suomalaisessa luonnossa on tilaa kulkea.
  • Olet mitä syöt ja mitä sulatat. Karsi ruokavaliosta kaikki sellainen, joka pitää suolistosi huonossa kunnossa. Vaikka se olisi mieliruokasi!
  • Vain syöty marja, vihannes tai hedelmä auttaa. Luonto on tehnyt kattauksen jo valmiiksi.
  • Pyydän tarkastelemaan vuodenaikojen vaihtelua raikkaalla, uudella tavalla: Talvella kiinteää ruokaa, kesällä juoksevaa. Talvella pysähtymistä, kesällä liikettä. Keväällä istuttamista, syksyllä keräämistä. Talvella lämpöä, kesällä viileyttä.
  • Lopeta ehdottomasti tupakointi ja käytä alkoholia joko ihan vähän tai ei ollenkaan. Siivoa pois komeroista valkaistu vilja ja vietä sokerittomia päiviä, viikkoja ja kuukausia, kunnes siitä tulee tapa.

Mainokset

29 thoughts on “Ravintoasiaa – lue ja syö kunnes tulee kylläinen olo!

Add yours

  1. Olen laiska sapuskan tekijä, mutta laadussa olen jo gourmee- ja hifitasolla. Ilmeisesti olen onnistunut valinnoissani, koska vaikuttaa siltä, että viivytystaisteluni vanhuutta vastaan ovat tuottaneet tulosta.

    Asenne on kuitenkin se joka antaa potkun kaikkeen. Lääkkeissäkin placebolla on melkoinen osuus ja koska ruoka on lääkkeeni, niin hyödynnän tietysti tämän placeboefektinkin.

    Superfoodit toimivat, jos on superasenne.

    Tykkää

  2. Mahtanee olla blogistin elämä ikävää, jos siihen ei sisällyy muuta kuin ainaista märehtimistä ruoka-asioilla.
    Kannattaisiko hiema löysentää pipoa ja vaikkapa vaihtaa
    saarnan aihetta ?

    Tykkää

  3. Millaista on terveellinen ruoka?

    Hyvä kysymys, johon harva osaa edes vastata tai jos vastaa, niin vastaus on maksajan vastaus, joka ajaa maksajan etuja.

    Ennen luulin, että se minulla on se virallisterveellinen, kunnes jätin viljan ja perunan (riisiä ja pastaa ei ole kotona koskaa edes ollut) pois ruokavaliosta.

    Liikun työmatkat, töissä ja vapaa-ajallakin. Mutta mikää urheilija tai kehonrakenta en ole, vaan ihan hoikka 46v nainen.

    Nyt jaksaa ihan oikeesti syödä sen 500-1000 grammaa rehuja päivässä, kun ennen niden tilalla meni viljaa ja perunaa. Toki sitä salaattia oli lautasella ja joskus joku hedelmä päivässä.

    Rasvaa ja proteiinia menee n. 60 garmmaa, joka on varmaankin liian vähän.

    Mutta katsokaa ihan oikeesti kaupassa, mitä jengi ostaa.

    Ihan hirveetä skeidaa eikä se laitosruokakaan kovin kummoista ole, vaikka sen pitäisi olla tämän uuden kolmion mukaista.

    Voin vannoa.

    EI OLE.

    Menkää laitoksiin katsomaan mitä se on.

    Muuten hyvä kirjoitus.

    D-vitamiinia ei voi liikaa hehkuttaa, kun sen puute on todella hälyttävä suomessa ja aiheuttaa kaikkea ikävää, johon lääketeollisuudella on kaikenlaista lievittävää.

    Mutta kalliiksi tulee.

    Ja D-vitamiinin puute on vain jäävuoren huippu.

    http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm

    Media voisi tehdä jotain asian hyväksi, mutta kun ei tee.

    Tästä karmaiseva esimerkki on tämänpäiväinen Ilta-Sanomat (luen kyseisen roskalehden joskus jossain kahvilassa), jossa oli Mikael Knip selvittämässä tulevaisuuden lääkevisioita II-tyypin diabeetikoille, kun VHH ei todellakaan ole se ratkaisu, vaan leipää naamariin vaan ja lääkkeitä.

    Ja I-tyypin diabeetikotkin saavat ihan rauhassa vetää tulevaisuudessakin inskaansa.

    Huh.

    Tää on niin toivotonta, kuten lääkäri Antti Heikkiläkin monesti kirjoittaa.

    Suomessa on eniten maailmassa 1-tyypin diabetesta. Tällä hetkellä näitä potilaita on runsas 50 000.

    Suomessa I-tyypin diabetes ei ollut iso ongelma vielä 50- luvulla. 1-tyypin diabetes alkoi kuitenkin kasvaa samaan aikaan kun D-vitamiinisuosituksia alettiin laskea 112 µg/vrk alaspäin.

    Jokaista suositusten laskua seurasi diabeteksen nousu ja kun D-vitamiinisuositus laskettiin 10 µg/vrk, diabetes repesi isoksi ongelmaksi.

    Suomalainen Lancetissä vuonna 2001 julkaistu syntymäkohorttitutkimus osoitti, että lasten 1960-luvulla saama D-vitamiinilisä (50 µg päivässä) vähensi ykköstyypin diabeteksen riskiä lähes 90 prosentilla, eikä tutkimuksen mukaan vitamiinista ei ollut mitään haittoja.

    Yhdysvalloissa asti ihmetellään, miksi suomalaiset eivät osaa hyödyntää edes omia tutkimuksiaan.

    Jostain syystä THL ja varsinkin Suvi Virtanen, joka on ollut tätä tutkimusta tekemässä, ovat jättäneet lähes huomiotta tämän merkittävän tutkimustuloksen, ja ykköstyypin diabeteksen syitä ja siihen auttavia keinoja on haluttu väen vängällä etsiä pelkästään jostain muulta.

    Suurimmalla osalla suomalaista on merkittävä D-vitamiinin puutos läpi vuoden ja läpi elämän, joka aiheuttaa sairauksia ja merkittäviä terveydenhuollon kustannuksia.

    Tällä hetkellä Suomessa ei tutkita RIITTÄVÄN D3-vitamiinin saannin ja I-tyypin diabeteksen yhteyttä, eikä olla lähitulevaisuudessakaan tutkimassa.

    Miksi? Mikään lääketehdas tai mukaan instanssi ei voi tienata D3-vitamiinilla rahaa, eikä niillä siten ole myöskään mielenkiintoa suorittaa aiheesta tutkimuksia. Kyseessä ei ole mikään salaliittoteoria, vaan liiketoimintaa koskeva perusasia. Sama pätee moniin muihinkin tehokkaisiin hoitoihin, joita ei voi patentoida.

    Suomessa ja muissakin maissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että maahanmuuttajien lapsilla tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus muuttuu samankaltaiseksi kuin kohdemaassa, joka antaa vahvaa viitettä ulkoisiin tekijöihin.

    Huutavin pula D-vitamiinista Euroopassa on maahanmuuttajaäideillä ja heidän lapsillaan. Tästä syystä Ruotsissa somaliäitien lapsilla tavataan normaalia useammin autismia. Osalla äideistä D-vitamiinitaso on niin alhainen, ettei sitä voitu mitata.

    Tykkää

    1. 1.Taannoin eräs D:n myyjä löi puhelimen korvaani kun väitin saavani paljon ulkona olevana D:tä koko syksyksi ja lisätarpeen tulevan vasta vuodenvaihteessa ja silloinkin A-D nestemäisenä.Mitäs syömme kapseleitten päällyksinä?2.Olikos niin että jo 1800 luvun tiedemiehet(joita ei nykyään juuri kuunnella viranom.taholta) sanoivat kehon happamuuden olevan suurin vaivamme.3.Banaaneja suos masennukseen yms.tietääkseni niitä tuolloin kehotetaan välttämään,ne väsyttävät monotonisella massallaan jos näin voi sanoa.4.Tein tänään keittoa:Ensin kuoritt ja lohkoina liotus ,4 perunaa :1 per annos,lanttua,kyssäkaalia,multaporkkanaa,sipulia+valkosip.kynsiä,lihaisia possunluita,jauhotonta täyslihamakkaraa,retiisiä,paprikaa,herneitä,suolankukkaa mustapippuria,aivastus hunajaa joka irr lihasta makua.Laitettu järjestyksessä kattilaan tarvitt.keittoajan mukaan ja lopuksi haudutusta.Tumma saaristolaisleipä alkupalana.Mutkattoman makuista,sanoisin .Jälkkäri smoothiena joghurttirahka pien,mustikoita ,mansikkaa ja puolukkaa kaveriksi.Mitä mieltä onko oikeat aineet ja arvot,niitä tässä haeskellaan.Kiitos hienoista nettiluennoista ,työ on valtava mutta suunta oikea,oieat asiat ovat yksinkertaisia,ahneus ja kunnianhimo solmuaa niitä.Kyllä luonto opettaa,tiedämme siitä vielä niin vähän.Ajateltavaksi:paljonkos se on virheitä tehnyt?mutta anteeksiantanut ja tasoittanut ihmisen tekoja.lämpimin terveisin huumorinkukka

      Tykkää

  4. Uskoisin, että suurin syy oikean ruokavalion löytymisen vaikeuteen on suomalaisten sokea usko virallisiin ravitsemussuosituksiin ja niiden ympärillä pyörivään ”viralliseen keskusteluun”. Mutta onpa siihen satsattukin monen vuosikymmenen ajan joka tuutissa.

    Nyt asia on saanut uuden käänteen,kun somesta pikkuhiljaa alkaa tulla toisenlaista tietoa. Luulenpa, että ”virallinen neuvonta” on yllätetty housut kintuissa ja tapahtunutta voi vain valittaa….

    Terveydenhuollon ravitsemusneuvonta on keskittynyt tähän saakka lähinnä syiden etsimisen sijaan seurauksien paikkailemiseen,jossa siinäkin on epäonnistuttu=lihavuus ja diabetes ovat totaalisesti räjähtäneet käsiin!

    Tulevaisuudessa yhä useampi ”petetty” tulee hakemaan somesta apua ongelmiinsa.

    Oikea ruokavalio löytyy useimmiten kokeilemalla makroravintoaineiden(hiilarit,proteiini ja rasva) erilaisia yhdistelmiä ja niiden vaikutusta terveysmarkkereihin.

    Valitun dieetin täytyy kestää minimissään 3 kuukautta,jotta se näkyy metaboliamuutoksina labrakokeissa(kolesterolit,verensokeri ym arvot).

    Allaolevasta linkistä löytyy sivukaupalla kokeilijoiden tuloksia:
    http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=1&t=55128

    Tykkää

  5. Anteeksi vaan jotenkin eve hymyilyttää. jos nyt ei suoraan anurata.

    Ai niin miksi 50.000 db1 potilasta, ehkä siksi, että on tuota insua ei pumpattu 1820 luvulla yhtä paljon kuin 1960 luvulla. saatikka 2000- luvulla.

    Tykkää

  6. Diabetes ei tosiaan ollut ennen ongelma. Diabetes yleistyi rokotteiden myötä.

    Tutkimus osoittaa, että rokotteet aiheuttavat tyypin 1 diabetesta, tyypin 2 diabetesta, ylipainoa ja metabolista oireyhtymää. Rokotteet saavat immuunijärjestelmän hyperaktiivikseksi, mikä voi johtaa insuliinia erittävien solujen tuhoutumiseen. Lisäksi rokotteet aiheuttavat tulehduksen elimistössä. Elimistö alkaa tuottamaan enemmän kortisolia ja muita immunosuppressiivisia molekyylejä, joiden tarkoituksena on tukahduttaa elimistössä vallitseva tulehdus. Lisäänynyt kortisolin ja muiden immunosuppressiivisten molekyylien tuotanto johtaa tyypin 2 diabetekseen:
    Curr Diabetes Rev. 2012 Nov;8(6):413-8.
    Review of evidence that epidemics of type 1 diabetes and type 2 diabetes/metabolic syndrome are polar opposite responses to iatrogenic inflammation.
    Classen JB.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22934546

    Rokotteet yhdistetty diabetekseen:

    http://www.vaccines.net/DMSdraft.pdf

    http://www.encognitive.com/node/1371

    N Z Med J. 1996 Oct 11;109(1031):388-9.
    Immunisation and diabetes.
    Poutasi K.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8890884

    Diabetes ja trombosytopenia influenssarokotteen jälkeen:
    Diabet Med. 2012 Jan;29(1):88-9. doi: 10.1111/j.1464-5491.2011.03391.x.
    Development of fulminant Type 1 diabetes with thrombocytopenia after influenza vaccination: a case report.
    Yasuda H1, Nagata M, Moriyama H, Kobayashi H, Akisaki T, Ueda H, Hara K, Yokono K.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21781156

    CDC:n tilastot tukevat kausaalista yhteyttä rokotteiden ja diabeteksen välillä:
    http://www.cmu.edu/CSR/case_studies/vaccine_diabetes_yes.html

    Rokotukset voivat aiheuttaa diabetekseen liittyviä autovasta-aineita yksi-vuotiaille lapsille:
    Ann N Y Acad Sci. 2003 Nov;1005:404-8.
    Vaccinations may induce diabetes-related autoantibodies in one-year-old children.
    Wahlberg J, Fredriksson J, Vaarala O, Ludvigsson J; Abis Study Group.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14679101

    Infect Immun. 1983 Jul;41(1):137-44.
    Biphasic effect of pertussis vaccine on serum insulin in mice.
    Hewlett EL, Roberts CO, Wolff J, Manclark CR.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6345388

    N Z Med J. 1999 Aug 13;112(1093):303-4.
    Hepatitis B vaccination and diabetes.
    Petousis-Harris H, Turner N.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10493435

    Dtsch Med Wochenschr. 1991 Apr 19;116(16):635.
    [Mumps vaccination and type-I diabetes].
    [Article in German]
    Pawlowski B, Gries FA.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2015783

    Tykkää

  7. Suorastaan huvittavaa on ollut seurata 50 vuotta näiden ravintosuosittelijoiden mekastusta. 10 vuoden välein ja jopa useamminkin romutetaan vanhat opit ja tuodaan uudet esille. Uskokoon ken haluaa.
    Edelleenkin olen sitä mieltä, että käkättimestä sisään mikä itsestä hyvältä tuntuu. Toki sen verran kun kuluttaa.

    Tykkää

  8. Eiköhän nutrigenomiikan ja nutriepigenomiikan kehittyminen tuo ratkaisun siihen mikä on kullekin se oikea ruokavalio.

    Ellei sitten tutkimuksia väärennellä siten kuin lääketieteessä (lukekaa se pahuksen Tappavat Lääkkeet ja Järjestäytynyt Rikollisuus, on todella ahdistavaa faktaa).

    Diabeteksen lisääntymiseen voi olla monia syitä, mutta veikkaan, että yksi merkittävimmistä on kuihtuva geenipooli hiilareita suosivissa perheissä. Eli luonto yrittää korjata tasapainoa tuomalla diabetekset jottei ihminen kuluttaisi niin paljoa hiilareita. Eli ne ihmiset, joiden genomi ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu toimimaan ruisleivällä, sairastuu. Toki on ihmisiä, joille ruislepä sopii kuin nenä päähän ja onkin mielenkiintoista pohtia millaiset jälkeläiset selviävät tulevaisuudessa tulevaisuuden gmo-täyteisestä ruoasta.

    Fogelholm, Schwap jne ovat ”agronomeja” siksi, että heidän tehtävänsä on miettiä miten muokata ihmisiä siten, että teollisuuden tuottamat ”paskat” sopisivat mahdollisimman monelle ihmisille tulevaisuudessa, eli lasten geenipooli adaptoituisi tuolle paskalle. Lääketeollisuuden tuella tietenkin.

    Mitä enemmän insuliinia käyttäviä ihmisiä, sitä enemmän fyrkkaa. Mitä enemmän karppaajia, sitä vähemmän fyrkkaa.

    Rokotteet voivat hyvinkin toimia triggerinä joidenkin geenien aktivaatiossa (= epigeneettinen muutos). Usein DB1TM alkaa virustaudin jälkeen, jolloin haiman tietyt solut vioittuvat. Kaipa sama päätetapahtuma saadaan aikaan myös rokotteilla.

    Samalla tavoin rokote, joka on käytännössä inaktivoitua taudinaiheuttajaa voi aktivoida geenit tuottamaan vääränlaista proteiinia (enstyymeitä tai vaikka vääränlaista hormonia esimerkkinä). Ehkäpä Pandemrixinkin ongelma oli epigeneettinen, koska se aktivoitui vain tietynlaisen perimän omaavilla ihmisillä.

    Mikäli haluttaisiin olla varmoja, ettei rokote aiheuta vakavia seurauksia, pitäisi ihmisistä ottaa dna-näyte ennen rokotteen antamista.

    Samalla tapaa pitäisi ihmisistä ottaa dna-näyte mikäli tehdään tutkimuksia siitä mikä ruoka on sopiva ja kenelle. Tämä onkin jo sitä nutrigenomiikkaa.

    Vaikeaksi tutkimisen tekee se, että ihmiset ovat pilleristejä, joiden vaikutuksista ei tiedetä juuri mitään ja toisaalta luontokin on tuhottu kaikenlaisilla myrkyillä lääkeainejäämistä lähtien. Yritä siinä sitten löytää se ”malliapina”, johon toimisi yleispätevät neuvvot.

    Chisterin neuvvot ovat hyviä ja toimivia. Etenkin muutosten hitaus voi olla fiksua bakteeriflooran (etenkin suoliston) kannalta ajateltuna. Toisaalta, mikäli pää kestää kertarysäystä, voi joskus olla helpompi ottaa ne vaivat vastaan kerralla.

    P.S. Mahtaisiko lääkefirmojen, lääkäreiden, ravitsemusterapeuttien, polliitikoiden jne ”mafioiden” paljastuksessa toimia sellainen toimintamalli, että jokin yhdistys keräisi miljoonia kassaan lahjoituksina ja mikäli joku vuotaisi tuomioon johtavat tiedot, saisi kassaan kerätyt rahat?

    Tykkää

  9. ”Ny­ky­lää­kä­ri voi­nee pian yh­tyä Hip­pok­ra­teen ke­ho­tuk­seen: ”Ol­koon ruo­ka lääk­keen­ne!””

    Pir­jo Lind­fors (lää­ke­tie­teen toh­to­ri, eri­kois­lää­kä­ri, Es­poo)

    http://www.hs.fi/paivanlehti/11072014/mielipide/Olkoon+ruoka+kipul%C3%A4%C3%A4kkeemme/a1404962998858

    Tavallisesti lääkäri loihtii ilmoille tällaisia viisauksia vasta eläkeiässä. Minun tietääkseni Lindfors on edelleen virassa. Tosin funktionaalisen lääketieteen harjoittaja. ”Oikeat” lääkärit eivät kirjoita näin! Valvira saa kohta asiakkaan? Ei kai sentään? Lääkärikunta on heräämässä. Näin voi toivoa.

    Annetaan Lindforsille lisää palstatilaa:
    ”Län­si­mai­nen lää­ke­kes­kei­nen lää­ke­tie­de on vas­ta he­rää­mäs­sä aja­tuk­seen ra­vit­se­muk­ses­ta hoi­to­na. Kui­ten­kin jo Hip­pok­ra­tes (460–377 eaa) opet­ti, et­tä ruoal­la on ter­veyt­tä yl­lä­pi­tä­viä vai­ku­tuk­sia. Maail­man ki­vun­tut­ki­mus­yh­dis­tyk­sen tut­ki­mus­ten mu­kaan ra­vit­se­mus vai­kut­taa ki­pui­hin. Eli­mi­naa­tio­dieet­tien rin­nal­le on ke­hi­tet­ty dieet­te­jä ja ra­vin­to­li­siä, jois­sa hyö­dyn­ne­tään ruo­ka-ai­nei­den ki­pua vä­hen­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Ra­vit­se­muk­sel­li­sia in­ter­ven­tioi­ta käy­te­tään jo reu­ma­po­ti­lai­den hoi­dos­sa.
    1800-LU­VUN lo­pul­ta läh­tien ruo­ka on maail­man­laa­jui­ses­ti muut­tu­nut kas­vi­pe­räi­ses­tä run­sa­se­ner­gi­sek­si, tu­leh­dus­ta ja ki­pua li­sää­väk­si. Ny­kyi­ses­sä diee­tis­säm­me on puu­te ome­ga-3-ras­va­ha­pois­ta. Tä­mä puu­te näyt­täi­si las­ke­van ki­pu­kyn­nys­tä. Me­ta-ana­lyy­sien mu­kaan ome­ga-3-ras­va­ha­pot vä­hen­tä­vät ni­vel­rik­ko- ja is­kias- se­kä är­ty­nee­seen pak­su­suo­leen liit­ty­vää ki­pua.
    Ra­vin­to on eri­tyi­sen tär­keää ki­pua sää­te­le­väl­le kes­kus­her­mos­tol­le. Eli­mis­tön oma ki­pua pois­ta­va jär­jes­tel­mä tar­vit­see ami­no­hap­po­ja, muun muas­sa tryp­to­faa­nia. An­ti­ok­si­dan­tit sää­te­le­vät tu­leh­dus- ja rap­peu­ma­muu­tok­siin liit­ty­vää ki­pua.
    D-VI­TA­MII­NIA pi­de­tään ylei­se­nä ki­vun sää­te­li­jä­nä. B-vi­ta­mii­nit vai­kut­ta­vat her­mos­ton, myös ki­pu­her­mo­jen, toi­min­taan. C-vi­ta­mii­ni toi­mii an­tiok­si­da­tii­vi­ses­ti. Se aut­taa mig­ree­nin ja vai­kean ki­pu­oi­re­yh­ty­män CRPS:n hal­lin­nas­sa. Mi­ne­raa­lit yl­lä­pi­tä­vät her­mo­jen, li­has­ten, luus­ton ja si­de­ku­dok­sen toi­min­taa. Nii­den häi­riöt ovat ylei­siä fib­ro­myal­gias­sa. Ome­ga-ras­va­ha­pot sää­te­le­vät her­mo­so­lu­jen yh­teis­toi­min­taa.
    Ki­pu näyt­täi­si liit­ty­vän stres­sin ai­heut­ta­maan eli­mis­tön ha­pen­puut­tee­seen. An­ti­ok­si­dant­ti­pi­toi­nen ruo­ka ja ra­vin­to­li­sät lie­ven­tä­vät tä­tä ok­si­da­tii­vis­ta stres­siä. Ome­ga-ras­va­ha­pot se­kä mo­net vi­ta­mii­nit ja mi­ne­raa­lit toi­mi­vat an­tiok­si­dant­tei­na. Nii­tä saa eten­kin kas­vik­sis­ta, sie­me­nis­tä, päh­ki­nöis­tä, mar­jois­ta, he­del­mis­tä, ka­lois­ta ja äy­riäi­sis­tä. Glu­ta­tio­nia pi­de­tään eli­mis­tön pääan­tiok­si­dant­ti­na. Il­man si­tä so­lut kuo­le­vat. Hy­viä läh­tei­tä ovat kaa­lit ja kur­ku­ma.
    YLEIS­OH­JEE­NA ki­vun hal­lit­se­mi­sek­si oli­si hy­vä syö­dä kou­ral­li­nen mo­ni­vä­ri­siä, maus­tet­tu­ja kas­vik­sia vii­si ker­taa päi­väs­sä, kou­ral­li­nen mar­jo­ja ja he­del­miä se­kä ha­pan­mai­to­tuot­tei­ta nel­jäs­ti päi­väs­sä. Li­han tu­li­si ol­la val­kois­ta. Ka­laa suo­si­tel­laan nau­tit­ta­vak­si kah­des­ta kol­meen ker­taan vii­kos­sa.
    Mo­ni­vi­ta­mii­neis­ta voi saa­da ylian­nos­tuk­sen. Il­man pi­toi­suus­mit­tauk­sia tur­val­li­sin­ta vai­kut­tai­si ole­van ome­ga-3-ras­va­hap­po-, mag­ne­sium-, D- ja C-vi­ta­mii­ni­li­sien naut­ti­mi­nen.
    Osa­na mui­ta elin­ta­pa­hoi­to­ja ra­vit­se­muk­sel­li­set in­ter­ven­tiot tu­le­vat täy­den­tä­mään ny­ky­lää­ke­tie­det­tä. Funk­tio­naa­li­sen ruoan, ra­vit­se­mus­hoi­don ja an­ti­ok­si­dant­ti­te­ra­pian rin­nal­le ol­laan jo ke­hit­tä­mäs­sä lääk­keen ta­voin vai­kut­ta­vaa ra­vin­toa, niin sa­not­tua im­mu­no­nut­ri­tio­ta.
    Ny­ky­lää­kä­ri voi­nee pian yh­tyä Hip­pok­ra­teen ke­ho­tuk­seen: ”Ol­koon ruo­ka lääk­keen­ne!”
    Ter­veys­si­vuil­la (HS Tors­tai 3. 7.) kir­joi­tet­tiin ruoas­ta ja ki­vus­ta vail­li­nai­ses­ti. Asiaa tu­li­si tar­kas­tel­la laa­jem­min, jot­ta ym­mär­ret­täi­siin, et­tä ruo­ka­tot­tu­mus­ten muu­tok­sil­la voi hoi­taa osaa sai­rauk­sis­ta lääk­kei­tä tur­val­li­sem­min ja hal­vem­mal­la.
    Län­si­mai­nen lää­ke­kes­kei­nen lää­ke­tie­de on vas­ta he­rää­mäs­sä aja­tuk­seen ra­vit­se­muk­ses­ta hoi­to­na. Kui­ten­kin jo Hip­pok­ra­tes (460–377 eaa) opet­ti, et­tä ruoal­la on ter­veyt­tä yl­lä­pi­tä­viä vai­ku­tuk­sia. Maail­man ki­vun­tut­ki­mus­yh­dis­tyk­sen tut­ki­mus­ten mu­kaan ra­vit­se­mus vai­kut­taa ki­pui­hin. Eli­mi­naa­tio­dieet­tien rin­nal­le on ke­hi­tet­ty dieet­te­jä ja ra­vin­to­li­siä, jois­sa hyö­dyn­ne­tään ruo­ka-ai­nei­den ki­pua vä­hen­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Ra­vit­se­muk­sel­li­sia in­ter­ven­tioi­ta käy­te­tään jo reu­ma­po­ti­lai­den hoi­dos­sa.
    1800-LU­VUN lo­pul­ta läh­tien ruo­ka on maail­man­laa­jui­ses­ti muut­tu­nut kas­vi­pe­räi­ses­tä run­sa­se­ner­gi­sek­si, tu­leh­dus­ta ja ki­pua li­sää­väk­si. Ny­kyi­ses­sä diee­tis­säm­me on puu­te ome­ga-3-ras­va­ha­pois­ta. Tä­mä puu­te näyt­täi­si las­ke­van ki­pu­kyn­nys­tä. Me­ta-ana­lyy­sien mu­kaan ome­ga-3-ras­va­ha­pot vä­hen­tä­vät ni­vel­rik­ko- ja is­kias- se­kä är­ty­nee­seen pak­su­suo­leen liit­ty­vää ki­pua.
    Ra­vin­to on eri­tyi­sen tär­keää ki­pua sää­te­le­väl­le kes­kus­her­mos­tol­le. Eli­mis­tön oma ki­pua pois­ta­va jär­jes­tel­mä tar­vit­see ami­no­hap­po­ja, muun muas­sa tryp­to­faa­nia. An­ti­ok­si­dan­tit sää­te­le­vät tu­leh­dus- ja rap­peu­ma­muu­tok­siin liit­ty­vää ki­pua.
    D-VI­TA­MII­NIA pi­de­tään ylei­se­nä ki­vun sää­te­li­jä­nä. B-vi­ta­mii­nit vai­kut­ta­vat her­mos­ton, myös ki­pu­her­mo­jen, toi­min­taan. C-vi­ta­mii­ni toi­mii an­tiok­si­da­tii­vi­ses­ti. Se aut­taa mig­ree­nin ja vai­kean ki­pu­oi­re­yh­ty­män CRPS:n hal­lin­nas­sa. Mi­ne­raa­lit yl­lä­pi­tä­vät her­mo­jen, li­has­ten, luus­ton ja si­de­ku­dok­sen toi­min­taa. Nii­den häi­riöt ovat ylei­siä fib­ro­myal­gias­sa. Ome­ga-ras­va­ha­pot sää­te­le­vät her­mo­so­lu­jen yh­teis­toi­min­taa.
    Ki­pu näyt­täi­si liit­ty­vän stres­sin ai­heut­ta­maan eli­mis­tön ha­pen­puut­tee­seen. An­ti­ok­si­dant­ti­pi­toi­nen ruo­ka ja ra­vin­to­li­sät lie­ven­tä­vät tä­tä ok­si­da­tii­vis­ta stres­siä. Ome­ga-ras­va­ha­pot se­kä mo­net vi­ta­mii­nit ja mi­ne­raa­lit toi­mi­vat an­tiok­si­dant­tei­na. Nii­tä saa eten­kin kas­vik­sis­ta, sie­me­nis­tä, päh­ki­nöis­tä, mar­jois­ta, he­del­mis­tä, ka­lois­ta ja äy­riäi­sis­tä. Glu­ta­tio­nia pi­de­tään eli­mis­tön pääan­tiok­si­dant­ti­na. Il­man si­tä so­lut kuo­le­vat. Hy­viä läh­tei­tä ovat kaa­lit ja kur­ku­ma.
    YLEIS­OH­JEE­NA ki­vun hal­lit­se­mi­sek­si oli­si hy­vä syö­dä kou­ral­li­nen mo­ni­vä­ri­siä, maus­tet­tu­ja kas­vik­sia vii­si ker­taa päi­väs­sä, kou­ral­li­nen mar­jo­ja ja he­del­miä se­kä ha­pan­mai­to­tuot­tei­ta nel­jäs­ti päi­väs­sä. Li­han tu­li­si ol­la val­kois­ta. Ka­laa suo­si­tel­laan nau­tit­ta­vak­si kah­des­ta kol­meen ker­taan vii­kos­sa.
    Mo­ni­vi­ta­mii­neis­ta voi saa­da ylian­nos­tuk­sen. Il­man pi­toi­suus­mit­tauk­sia tur­val­li­sin­ta vai­kut­tai­si ole­van ome­ga-3-ras­va­hap­po-, mag­ne­sium-, D- ja C-vi­ta­mii­ni­li­sien naut­ti­mi­nen.
    Osa­na mui­ta elin­ta­pa­hoi­to­ja ra­vit­se­muk­sel­li­set in­ter­ven­tiot tu­le­vat täy­den­tä­mään ny­ky­lää­ke­tie­det­tä. Funk­tio­naa­li­sen ruoan, ra­vit­se­mus­hoi­don ja an­ti­ok­si­dant­ti­te­ra­pian rin­nal­le ol­laan jo ke­hit­tä­mäs­sä lääk­keen ta­voin vai­kut­ta­vaa ra­vin­toa, niin sa­not­tua im­mu­no­nut­ri­tio­ta.”

    Tykkää

  10. Lainaus kirjasta ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”, sivu 247:

    ”Yhdysvaltain diabetesliitto ilmoitti verkkosivuillaan, että diabeteksen hoitoon tarvitaan muutakin kuin verensokerin kontrollointia, sillä tarkoitettiin verenpaineen ja kolesterolitason hallintaa eikä mainittu mitään painonpudotuksesta ja liikunnasta. Ehkä siksi, että niin sanotuilla voittoa tavoittamattomilla järjestöillä on valtava määrä lääkefirmoja sponsorina.”

    Sama pätee ruokavalioon.

    Kun katsoo diabetes.org sivuja DB2 osalta, kohtaa Treatment and Care, ” We encourage people with diabetes and their families to learn as much as possible about the latest –> medical therapies and approaches <–, as well as healthy lifestyle choices" niin tässäkin tulee ensin medikalisaatio ja vasta sitten terveet elämäntavat. Elämäntavoista tai ruokavalioista tietoa pitää etsimällä etsiä.

    Suomen diabetesliiton sivut eivät juuri nyt toimi, mutta eiköhän sielläkin ole ensin medikalisaatio ja ehkä jossain sivulauseessa ruokavalio.

    Mielestäni sellaiset lääkärit, yhdistykset ja muut, jotka eivät kerro totuutta ja edesauttavat rikollisuutta (ihmisten tappamista lääkkeillä), pitäisi tuomita ja omaisuus siirtää valtiolle.

    Tykkää

  11. Lindfors kirjoitti:
    ”Ki­pu näyt­täi­si liit­ty­vän stres­sin ai­heut­ta­maan eli­mis­tön ha­pen­puut­tee­seen. An­ti­ok­si­dant­ti­pi­toi­nen ruo­ka ja ra­vin­to­li­sät lie­ven­tä­vät tä­tä ok­si­da­tii­vis­ta stres­siä.”

    Yo tekstistä saa sellaisen kuvan että oksidatiivinen stressi tarkoittaisi hapenpuutetta.

    Tässä on määritelmä:
    ”Oksidatiivinen stressi on epätasapaino solujen (tai laajemmin katsottuna elimistön) hapetus-pelkistystilassa. Siinä tasapaino on kääntynyt liiaksi hapettavien olosuhteiden puolelle joko hapettavien tekijöiden ollessa liian voimakkaita tai pelkistävien tekijöiden eli elimistön antioksidatiivisten järjestelmien toimiessa vajavaisesti hapettavien tekijöiden torjumiseksi. Hapettavat vaikutukset ja oksidatiivinen stressi välittyvät reaktiivisten happi- ja typpiradikaalien kautta; ne ovat osa elimistön normaalia toimintaa mutta liiallisina määrinä altistavat muun muassa syövän ja sepelvaltimotaudin synnylle.”
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Oksidatiivinen_stressi

    Antioksidantit tomivat siten että luovuttaessaan elektroneja ”elektroninen putteessa” oleville happiradikaaleille ne neutralisoivat happiradikaalit. Täten elimston tärkeät molekyylit säilyvät ”elektronien varastamiselta”

    Tässä pari esimerkkiä kahden antioksidantin vaikutuksista kipumekanismeihin:

    ”Antiallodynic effects of vitamin C and vitamin E in chronic post-ischemia pain rat model.

    CONCLUSIONS:
    The reduced phosphorylated NR1 and ERK levels indicate that vitamins C and E inhibit the modulation of spinal cord neuropathic pain processing. Co-administration of vitamins C and E had a greater antiallodynic effect.”

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24363848

    ”Additive Antinociceptive Effects of a Combination of Vitamin C and Vitamin E after Peripheral Nerve Injury

    In summary, we here demonstrate that neuropathic pain induced by peripheral injury and the acute pain response to formalin can be inhibited by a combination of Vit E and Vit C. Hence, supplementation or treatment with both vitamins might be an option in patients suffering from specific pain states.”
    http://tinyurl.com/qhba4qc

    Toinen mikä pisti silmään: Lindfors: ”Glu­ta­tio­nia pi­de­tään eli­mis­tön pääan­tiok­si­dant­ti­na. Il­man si­tä so­lut kuo­le­vat. Hy­viä läh­tei­tä ovat kaa­lit ja kur­ku­ma.”

    Glutationi on sisäsyntyinen antioksidantti joten emme ole riippuvaisia ruoasta saadusta glutationista, ei pelkoa solujen kuolemisesta sen suhteen. Yleensä suun kautta saatu glutationi ei imeydy merkittävässä määrin, sisäsyntyiseen muodostukseen verrattuna. Toisilla antioksidanteilla psytytään vaikuttamaan glutationin määrään koska ne toimivat toisiaan tukien/aktivoiden elimistössä.

    ”Vitamin C elevates red blood cell glutathione in healthy adults.”
    http://ajcn.nutrition.org/content/58/1/103.abstract

    Tykkää

  12. Suomessa on eniten maailmassa 1-tyypin diabetesta. Tällä hetkellä näitä potilaita on runsas 50 000.

    Insuliini keksittiin 1920-luvulla. Sitä ennen I-tyypin diabeetikot kuoli hyvinkin nopeasti.

    Suomi kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan eli samat rokotteet tuikataa kaikille lapsille koko Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Aasian maista ei ole tietoa.

    Suomessa I-tyypin diabetes ei ollut iso ongelma vielä 50- luvulla. 1-tyypin diabetes alkoi kuitenkin kasvaa samaan aikaan kun D-vitamiinisuosituksia alettiin laskea 112 µg/vrk alaspäin.

    Jokaista suositusten laskua seurasi diabeteksen nousu ja kun D-vitamiinisuositus laskettiin 10 µg/vrk, diabetes repesi isoksi ongelmaksi.

    Suomalainen Lancetissä vuonna 2001 julkaistu syntymäkohorttitutkimus osoitti, että lasten 1960-luvulla saama D-vitamiinilisä (50 µg päivässä) vähensi ykköstyypin diabeteksen riskiä lähes 90 prosentilla, eikä tutkimuksen mukaan vitamiinista ei ollut mitään haittoja.

    Yhdysvalloissa asti ihmetellään, miksi suomalaiset eivät osaa hyödyntää edes omia tutkimuksiaan.

    Jostain syystä THL ja varsinkin Suvi Virtanen, joka on ollut tätä tutkimusta tekemässä, ovat jättäneet lähes huomiotta tämän merkittävän tutkimustuloksen, ja ykköstyypin diabeteksen syitä ja siihen auttavia keinoja on haluttu väen vängällä etsiä pelkästään jostain muulta.

    Suurimmalla osalla suomalaista on merkittävä D-vitamiinin puutos läpi vuoden ja läpi elämän, joka aiheuttaa sairauksia ja merkittäviä terveydenhuollon kustannuksia.

    Tällä hetkellä Suomessa ei tutkita RIITTÄVÄN D3-vitamiinin saannin ja I-tyypin diabeteksen yhteyttä, eikä olla lähitulevaisuudessakaan tutkimassa.

    Miksi? Mikään lääketehdas tai mukaan instanssi ei voi tienata D3-vitamiinilla rahaa, eikä niillä siten ole myöskään mielenkiintoa suorittaa aiheesta tutkimuksia. Kyseessä ei ole mikään salaliittoteoria, vaan liiketoimintaa koskeva perusasia. Sama pätee moniin muihinkin tehokkaisiin hoitoihin, joita ei voi patentoida.

    Suomessa ja muissakin maissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että maahanmuuttajien lapsilla tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus muuttuu samankaltaiseksi kuin kohdemaassa, joka antaa vahvaa viitettä ulkoisiin tekijöihin.

    Huutavin pula D-vitamiinista Euroopassa on maahanmuuttajaäideillä ja heidän lapsillaan. Tästä syystä Ruotsissa somaliäitien lapsilla tavataan normaalia useammin autismia. Osalla äideistä D-vitamiinitaso on niin alhainen, ettei sitä voitu mitata.

    http://personal.inet.fi/koti/remeli/diabetes.htm

    THL:n nimi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) on mielestäni harhaanjohtava, kun tuntuu, että siellä mitään terveyttä ja hyvinvointia edes haluta. Tässä on ollut jo 13 vuotta aikaa järjestää uusi kontrolloitu kaksoisokkotutkimus riittävän D-vitamiinin vaikutuksesta I-tyypin diabeteksen puhkeamiseen, mutta sitä ei ole tehty eikä olla edes tekemässä. Miksi?

    Voi siis kysyä, miksi Suomessa viranomaiset eivät laadi suosituksia, jotka perustuvat todelliseen tutkittuun tietoon vaan noudattavat kansainvälisiä suosituksia. Nuo suositukset tulevat kaiken lisäksi lääketeollisuudesta. Voi siis täysin aiheellisesti väittää, että virallinen taho on sairastuttanut lähes 40 000 ihmistä loppuiäksi. Ehkä tarkoitus onkin edistää lääkekauppaa.

    Tykkää

  13. Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokerilla, prosessoiduilla kasvirasvoilla (margariini, kasvirasvakerma jne…) ja rasvattomilla sokeririkkailla maitotaloustuotteilla. Ja mikä on lopputulos?

    JATKUVA VERENSOKERIN HEITTELY

    Lisäksi aliravitsemus aiheuttaa sairauksia:

    lihavuusepidemia
    diabetesepidemia
    osteoporoosin jatkuva kasvu
    autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu
    vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu
    psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu
    suolistosairauksien jatkuva kasvu
    allergioiden jatkuva lisääntyminen
    neurologisten sairauksien jatkuva kasvu
    jne…

    Suurin osa suomalaisista kuvittelee, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä ja vielä harvempaa edes kiinnostaa. Esim. aivot ovat 70% rasvaa ja tarvitsevat hyviä rasvoja joka päivä. Prosessoidussa kasvirasvassa (margariini, kasvirasvakerma jne…) EI ole mitään hyvää rasvaa aivoille eikä muuallekkaan elimistöllemme, päinvastoin. Aikuisen rasvantarve on n. 50-100 grammaa päivässä. Ravinnolla on keskeinen merkitys psyykkiseen ja fyysiseen olotilaan ja terveyteen, joten EI ole ihan sama mitä suuhunsa laittaa.

    http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

    Terveys on liiketoimintana hyvin tuottoisaa, katteet korkealla. Käytännössä tarkoittaa lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden tekevän saumatonta yhteistyötä kaikkien saadessa mojovat voitot, julkiset lääkärikeskukset on tietoisesti rampautettu ja lihavat lompakot ohjattu yksityisille. Asia tulee muuttumaan kunhan auktoriteettiuskovainen suomen pullakansa tajuaa tulleensa vedätetyksi oikein kunnolla ja ymmärtävät kokonaisuuden liiketoiminnassa, eivätkä enää sokeana kulje narun päässä infernaalisia laskuja maksamassa, lääkärin ”määräys” ei enää toimi taikasanana.

    Esim. masennus-, kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden myynti on miljardiluokan bisnestä. Pelottelutyylillä saadaan tietämättömät ihmiset ostamaan niitä ja pilaamaan jäljellä olevan terveytensä lääkkeiden haittavaikutuksilla. Sairasta, härskiä, suorastaan rikollista toimintaa.

    Yle uutisoi 31.3.2014, että 10 vuoden päästä arvellaan II-tyypin diabeetikoita olevan tuplasti enemmän kuin nyt eli n. 1 000 000. Haastatteli jotain THL:n korruptoitunutta henkilöä ja diabetesliiton lihavaa tiedottajaa.

    II-tyypin diabetes on täysin estettävissä ja jo sairastuneet pääsevät oireistaan ja lääkityksestä, mutta ei Puskan uskonnon leipä, margariini ja rasvaton maito ruokavaliolla, jota on harjoitettu liian kauan ja ollaan saatu lähes koko kansa sairaaksi.

    Maailman vauraimmassa maassa syödään ala-arvoista ruokaa myös päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Länsimainen lääketiede ei suostu ottamaan ravitsemusta terveydenhoidon osaksi. Ruokapyramideilla ei tehdä mitään, jos ei konkretiaa ravitsemuksesta saada toiminnan tasolle.

    Miksi media ei tee mitään?

    Miksi lääkäri tai kukaan muukaan EI laita potilasta muuttamaan elintapojaan?

    Pullamössömedia ei uskalla kirjoittaa totuuksia? Pelätäänkö että mainostajat häipyvät? Vai mitä pelätään? Eihän lehdet elä lehtien myynnillä, vaan mainoksilla.

    Kun proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien saanti on optimaalista, niin elimistö polttaa rasvaa energiaksi. Ihminen pysyy terveenä, hoikkana ja energisenä. Ja ennenkaikkea verensokeri pysyy tasaisena. Kokeile ja hämmästy.

    DIABETEKSEN RUOKAVALIOHOITO

    http://www.anttiheikkila.com/blogi/diabeteksen-ruokavaliohoito/

    Muitakin kirjoja löytyy. Ihan kirjastosta. Ei maksa mitään. Voi ostaa omaksikin ja lainata kaikille kavereillekkin. Toki rahansa voi säästää lääkäreihin ja lääkkeisiin.

    D-vitamiinin puutos lisää riskiä sairastua myös II-tyypin diabetekseen.

    Tämänkin uuden tutkimuksen mukaan seerumin D-vitamiinitasolla on vaikutusta glukoosinsietoon ja insuliiniresistenssiin. Robert Heaney on maailman kokeneimpia ja arvostetuimpia kalsium- ja D-vitamiinitutkijoita. Hänen mukaansa riittävä D-vitamiini parantaa insuliiniherkkyyttä. Elimistön D-vitamiinitaso, joka täytyy saavuttaa insuliiniherkkyyden parantamiseksi, on vähintään 80 nmol/l:

    ”the results suggest that a level of at least 32 ng/ml (80 nmol/L) must be achieved to ensure small but useful improvements in both blood sugar control and blood pressure.”

    Viralliset suomalaiset suositukset eivät tämän tason saavuttamiseksi riitä.

    http://www.creighton.edu/publicrelations/newscenter/news/2013/june2013/june62013/heaneygrassroots060613/

    D-vitamiinin puute lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

    http://www.clinicalnutritionjournal.com/article/S0261-5614(11)00232-9/abstract

    Tyypin 2 diabetesta sairastavien naisten mieliala kohoaa ja kohonnut verenpaine ja paino alenevat puolessa vuodessa, kun heidän seeruminsa D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) nostetaan D-vitamiinilisällä vähintään 95 nanomooliin litrassa (nmol/l), ilmenee uudesta tutkimuksesta. Siinä annettiin D-vitamiinia 175 µg päivää kohti, jolloin S-D-25 nousi 50:sta 95:een. Suomalaisten pitoisuus on alle 50 nmol/l.

    http://www.sciencedaily.com/releases/2013/06/130625091841.htm

    Kun D-vitamiinin pitoisuus seerumissa ylittää 82,5 nmol/l, vähenee tyypin 2 diabeteksen riski 25–40 %, ilmenee uudesta amerikkalaisesta tutkimuksesta.

    http://care.diabetesjournals.org/content/35/3/565.abstract?sid=401fa1ed-ed3a-41ed-817a-de2e3ac125a3

    Tykkää

  14. Niin Tuomari ”Mielestäni sellaiset lääkärit, yhdistykset ja muut, jotka eivät kerro totuutta ja edesauttavat rikollisuutta (ihmisten tappamista lääkkeillä), pitäisi tuomita ja omaisuus siirtää valtiolle.”

    Ja siinä pykälä…

    ”5 § (21.4.1995/578) Törkeä terveyden vaarantaminen. Jos terveyden vaarantaminen tehdään aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä terveyden vaarantamisesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. ”

    Tykkää

    1. Kiitos pykälän esilletuonnista.Koskeeko se vain terveydenhuollon ammattikuntaa,eikö lainkaan valvovia viranomaisia?Tältä se näyttää ja tuntuu että on niitä jotka vain puhuvat isolla palkalla ja niitä jotka tekevät kiristetyllä toimeentulolla ja mieluummin osan omalla ajalla yhteiskuntavastuuta kokien vapaaehtoistyöstä.Viranomaisten tilastoilla ei hoideta ihmisiä tekoja on löydyttävä alamme olla sietämättömässä tilanteessa ja lisäkiristyksiä annamme vain tapahtua.Hoitavat lääkärit joutuvat väistymään ja tilastokirjurireseptinikkarilkrit senkun jatkavat ja virkatädit hymyilevät.Kyllä asia on niin että tulos on senkaltainen kuin johto ja johto on sellainen kuin me hyväksymme,miksi näin?Turhat hlöt pois ja työt niille jotka ne osaavat ja nimenomaan pitävät työnsä ajantasalla aivojaan käyttäen.Pykälät soveltaen olemassa olevaan ja muuttuvaan tilanteeseen.Liikaa pykäliä ja lakeja meillä-järjenkäyttö taaksejäänyttä,mutta palautettavissa.

      Tykkää

  15. Tuomari, kuka pakottaa ihmisiä syömään toisin, kuin hyvästä on? Kuka sitten vuosia myöhemmin pakottaa nämä samat lekurin pakeille, jonka määräämiä lääkkeitä ei edelleenkään ole pakko ottaa? Kaiken tuon jälkeenkin toisten mielestä syy on toisaalla, kuin siinä yllättävänkin lähellä. Peili ja omakuva.

    Tykkää

  16. ”Suomi kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan eli samat rokotteet tuikataa kaikille lapsille koko Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. ”

    Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa tuhannet lapset osalllistuvat joka vuosi rokotetutkimuksiin. On siis väärin sanoa, ettei Suomessa rokotettaisi sen enempää kuin muuallakaan. Joidenkin rokotteiden pakkausselosteissa mainitaan diabetes mahdollisena sivuvaikutuksena.

    Vuonna 1980 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että vihurirokkovirus voi sekoittaa insuliinitasoja. 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vihurirokkorokotteen jälkeen voi rokotteen vihurirokkovirus jäädä rokotetun henkilön elimistöön moneksi vuodeksi. Vuonna 1996 Uudessa Seelannissa havaittiin, että hepatiitti B-rokotekampanja vuosien 1988-1991 välisenä aikana aiheutti 60 % lisäyksen tyypin 1 diabeteksessa yli kuusi kuukautisten vauvojen keskuudessa.

    Sinaniotis, C.A., et al. ”Diabetes mellitus after mumps vaccination (letter).” Archives of Disease in Childhood 1975; 50:749-750.

    Quast, U., et al. ”Vaccine-induced mumps-like diseases.” Developments in Biological Standardization 1979; 43:269-272.

    Otten, A., et al. ”Mumps, mumps vaccination, islet cell antibodies and the first manifestation of diabetes mellitus type I.” Behring Institute Mitteilungen 1984; 75:83-88.

    Helmke, K., et al. ”Islet cell antibodies and the development of diabetes mellitus in relation to mumps infection and mumps vaccination.” Diabetologia 1986; 29:30-33.

    Fescharek, R., et al. ”Measles-mumps vaccination in the FRG: an empirical analysis after 14 years of use. II. Tolerability and analysis of spontaneously reported side effects.” Vaccine 1990; 8:446-456.

    Pawlowski, B., et al. ”Mumps vaccination and type-1 diabetes.” Deutsche Medizinische Wochenschrift 1991; 116:635.

    Adler, J.B., et al. ”Pancreatitis caused by measles, mumps, and rubella vaccine.” Pancreas 1991; 6:489-490.

    Albonico, H., Klein, P., et al. ”The immunization campaign against measles, mumps and rubella — coercion leading to a realm of uncertainty: medical objections to a continued MMR immunization campaign in Switzerland.” JAM 1992; 9(1).

    Tykkää

  17. niin ihmettelijälle, Otus taisi tuoda esille esim vihurirokkorokote saattaa aiheuttaa jottain, toisaalta vihurirokon sairastaminen saattaa lisätä riskiä myöhemmälle diabetekselle.

    Tjaah, ehkä 1-db:tä lisää äidin vasta-aineiden saanti -> imetys hyvä, tai nitraattien liikasaanti kohdussa tai lapsena, niin eipä kannata syöttää liikaa makkaraa/nakkeja pikku piltille -> taisiko olla viikko- suosituksena pari nakkipökälettä viikossa.

    No kunhan syötäisiin edes suositusten mukaan.

    Tykkää

  18. Glämöyr kijoitti:

    Tuomari, kuka pakottaa ihmisiä syömään toisin, kuin hyvästä on? Kuka sitten vuosia myöhemmin pakottaa nämä samat lekurin pakeille, jonka määräämiä lääkkeitä ei edelleenkään ole pakko ottaa? Kaiken tuon jälkeenkin toisten mielestä syy on toisaalla, kuin siinä yllättävänkin lähellä. Peili ja omakuva.
    …………………………………………………..
    Todellakaan kukaan ei pakota syömään nykyisten suositusten mukaan. Kannattaa kokeilla muita ratkaisuja esimerkiksi VHH-ruokavaliota.

    Keskisen Vesa voi taas katsoa omaa peilikuvaansa ihan tyytyväisenä!

    ”Keskisen ruokavaliossa on ollut mahdollisimman vähän hiilihydraatteja”
    http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288639003649.html

    Tykkää

  19. ”Tässä nämä rokotteet eli mitään uutta ei ole tullut markkinoille Suomessa eikä muuallakaan.”

    Miksi jätät huomioimatta rokotetutkimukset? Esim. muualla Euroopassa on aina ollut vaikeaa saada lapsia rokotetutkimuksiin. Suomessa riittää se, että vanhemmille lähetetään kotiin värväyskirje, jonka jälkeen suorastaan kilpaillaan siitä, keiden lapsi pääsee ensimmäisenä maistelemaan piikkejä. Ainoa oikea tapa tehdä rokotetutkimusta on se, että otetaan mahdollisimman paljon koehenkilöitä, jaetaan nämä kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä saa tutkittavana olevan rokotteen, toinen ryhmä ei saa mitään tai korkeintaan suolavesiliuosta. Mutta tätä he eivät tee koskaan. Sen sijaan he antavat vertailuryhmälle toisen rokotteen. Näin he voivat sanoa, että tutkittavana olleesta rokotteesta ei aiheutunut enempää haittoja kuin vertailuryhmän saamasta rokotteesta. Tutkittava rokote on siis yhtä turvallinen kuin vertailuryhmän saama rokote. Suomessa käytetään useimmiten plasebona hepatiittirokotteita.

    Tutkimuksessa antigeenistimulaatio vahingoitti kaikilla lapsilla haiman betasoluja aiheuttaen hypoinsulinemiaa:
    http://www.sciencepublishinggroup.com/journal/paperinfo.aspx?journalid=151&doi=10.11648/j.cmr.20130203.15

    Isä kertoo, miten hänen tyttärensä sairastui diabetekseen rokotuksen jälkeen:
    http://vactruth.com/2013/07/22/vaccines-depression-type-1-diabetes/

    Polster, H, ”Diabetes insipidus after Smallpox vaccination”, Z Aerztl Fortbild (Jena), 1 Apr 1966, 60:429-432.

    Patan, ”Postvaccinal Severe Diabetes Mellitus”, Ter Arkh, Jul 1968, 40:117-118.

    Poutasi K, ” Immunisation and diabetes,” N Z Med J 1996 Jul 26;109(1026):283. [letter; comment]

    Dokheel, T M, ”An Epidemic of Childhood Diabetes in the United States? Evidence from ….”, Diabetes Care, 1993, 16:1606-1611.

    Parent ME, et al, ”Bacille Calmette-Guerin vaccination and incidence of IDDM in Montreal, Canada,” Diabetes Care 1997 May; 20(5):767-772.

    House DV, Winter WE, ”Autoimmune diabetes. The role of auto-antibody markers in the prediction and prevention of insulin-dependent diabetes mellitus,” Clin Lab Med 1997 Sep; 17(3):499-545.

    Zeigler, M et al , ”[Autoantibodies in type 1 diabetes mellitus]” Z Arztl Fortbild (Jena). 1994 Aug; 88(7-8):561-5

    Dtsch Med Wochenschr. 1970 May 15;95(20):1135.
    [Diabetes mellitus from post-vaccinal encephalitis?].
    [Article in German]
    Ehrengut W.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4392770

    Kinderarztl Prax. 1973 Dec;41(12):554-60.
    [Manifestation of juvenile diabetes mellitus following postvaccinal encephalomyelitis].
    [Article in German]
    Schneider H, Schukowski H, Bierschenk H.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4150477

    N Z Med J. 1999 Aug 13;112(1093):303-4.
    Hepatitis B vaccination and diabetes.
    Petousis-Harris H, Turner N.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10493435

    Vojnosanit Pregl. 1972 May;29(5):242-4.
    [Encephalopathy after vaccination against smallpox with permanent sequel–diabetes insipidus].
    [Article in Serbian]
    Palmar I, Kaljalović R, Popović M, Marcetić V.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4402923

    Tykkää

  20. Niin. ihmettelijälle ->

    Itse en ole ottanut rokotetta, no viime vuonna pari tuttua ollet ns rekan alla n.2 viikkoa.

    Ehkä kun tuo 40 v alkaa lähestyä…? Jos ottaisi.

    Ai niin kuten Walma toi esille,

    Todellakaan kukaan ei pakota syömään nykyisten suositusten mukaan. Kannattaa kokeilla muita ratkaisuja esimerkiksi VHH-ruokavaliota.

    Tarkoittaako tämä myös sitä, ettei kukaan nytkään syö suositusten mukaan, paitsi kun saavat no jotain ?

    Tykkää

  21. Miksiköhän diabetes1 ja 2 ovat lisääntyneet?
    Miksiköhän dementia on lisääntynyt?
    Lihavuus?

    Mitähän nykyaikaiset ravinto ja toimenpiteet oikein ovat saaneet aikaiseksi?

    Tykkää

  22. Suomessa sairastuu n. 600 lasta vuodessa I-tyypin diabetekseen.

    Saisiko tarkat tilastot, moniko sairastunut lapsi on ollut mukana jossain roketetutkimuksessa ja koska?

    Kun I-tyypin diabetes Suomessa vuonna 1975 repesi isoksi ongelmaksi sen takia, että lapset ovat jossain rokotetutkimuksissa mukana, josta ei edes puhuta missään, niin miksi kukaan ei kerro siitä?

    Luulisi tämän nyt kiinnostavan jotain muutakin kuin paria tyyppiä jossain Iltalehden blogissa?

    Tykkää

  23. Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus ja tyypin 2 diabetes on tulehdussairaus. Autoimmuunisairauksiin liittyvät olennaisena osana autovasta-aineet. Ihanko sattumalta lapsilla alkaa esiintyä diabetekseen liittyviä autovasta-aineita rokotusten jälkeen?

    Koirilla tehdyssä tutkimuksessa vain rokotetuilla koirilla esiintyy autovasta-aineita:
    http://www.dogsnaturallymagazine.com/purdue-vaccination-studies/

    Suomessa tehtiin vuonna 1974 rokotetutkimus, johon osallistui 130000 lasta iältään 3 kuukautta – 4 vuotta. Tutkimukseen osallistuneet saivat joko Hib-rokotteen tai meningokokkirokotteen. Vuonna 1976 Suomessa otettiin käyttöön vahvempi hinkuyskärokote, johon oli lisätty toista bakteerikantaa. Vuosina 1977-1979 Suomessa oli 64 % kasvu tyypin 1 diabetestapauksissa verrattuna vuosiin 1970-1976.

    Vuonna 1982 otettiin käyttöön MPR-rokote ja tätä rokotetta annettiin lapsille iältään 14 kuukautta – kuusi vuotta. Tämän jälkeen 114000 yli kolme kuukatta vanhaa lasta saivat kokeellisen Hib-rokotteen. Näiden kahden uuden rokotteen jälkeen Suomessa nähtiin 62 % kasvu diabetestapauksissa 0-4 -vuotiaiden keskuudessa ja 19 % kasvu 5-9 -vuotiaiden keskuudessa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: